keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Koirakoskella tulvan seassa



Lauantaina 15.11 auton keula kääntyi jo puolilta päivin Sonkajärveä ja Nurmijokea kohden. Edessä oli ensin lauantaina perhokerhon syyskokous ja tämän jälkeen rauhaisaa saunottelua ennen sunnuntain talvikauden avausta. Kerhon mökin pihaan kurvattuani ja joen rantaan asteltuani iski kuitenkin melkoinen uskon puute. Vettä oli rantapusikoihin saakka, eikä perhonheittämisestä voinut niissä olosuhteissa juuri puhua. No vaimolta lomat oli anottu, joten sunnuntaina kyllä kokeillaan. Mielessäni myös kiittelin, että otin ensimmäistä kertaa koko vuoteen myös virvelin mukaan, sillä se saatta olla ainut väline, jolla kalastus nyt on mielekästä.




Sunnuntai aamuna tein ratkaisuni ja siirryi Koirakosken niskalle kalaan. Syyt olivat selvät. Sieltä löytyi ainakin hieman takaheittotilaa tälläkin vedenkorkeudella ja raskaalla grainisiimalla oli rullaamisesta edes turha haaveilla. Aamu kello 8.40 aina puoli yhteentoista viuhdoin niskan aluetta perhovehkein. Tulosta ei tullut. Kahvitauon jälkeen etsinkin autosta virvelin, josko sen kanssa onni olisi suosiollisempi.




Perhoa en kuitenkaan hylännyt, vaan kokeilin spinflugalla tavoitella poteroissaan kyyhötteleviä kaloja. Homma näytti tepsivän, sillä ennen puolta päivää rannalle oli nostettu 41, 45 ja 46 senttiset taimenet. Onnistunut reissu, vaikkei kalat perhovälineillä tulleetkaan.