maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ei ihan kympin suorituksia

Juhannuksen alusviikko sujui jälleen tyystin mökkihöperönä, eikä siksi ole tullut blogiakaan päiviteltyä. Kalastuksenkin kannalta viikko oli vaisu, sillä vaikka tiistain pyhitin aika tyystin kalastukselle, ei myöhemmin viikolla kalalla tullut mökkirannan onkihommia lukuun ottamatta piipahdettu. Ainakin osasyynä tähän oli vaimon sukulaismiehen lusikan nurkkaan heittäminen juhannusaattona, jolloin ei suurempia intoja ollut jättää vaimoa lauantaina mökille maailman kovuutta miettimään.

No tiistaina suunnattiin koskelle heti aamukuudeksi rauhoituksen loppumista odottelemaan. Yllätys oli kuitenkin kova, kun Päsmärillä vartti ennen rauhoituksen loppumista tapasin miehen viuhtomassa perholla jo miehekkääseen malliin. Oli kuulema kalastanut jo puoliltaöiltä saakka. Ei kuulema ollut rauhoituksesta tietoinen ja ensimmäinen kausilupa taskussa jne...jne... En jaksa asiasta enää muuta todeta, kuin että ainahan niitä sääntöjä rikotaan vahingossa. Kukapa niitä nyt tahallaan rikkomaan?

Koskelle tulleiden Kipinän ja Raadon kanssa kyseisiä kavereita päiviteltiin ja aloiteltiin kalastus. Päivä olikin tapahtumien osalta varsin värikäs etenkin Päsmärillä. Ensin oliivilla muddlerilla 35 senttinen taimen haaviin sitten yhden vajaan viisikymppisen karkuutus jo lähes haavin reunalta kalaa havaksen pohjalle kurottaessa aina illan kruunanneeseen 44 senttiseen istariin. Väliin oli toki mahtunut monta kalatapahtumaa, mutta heikosti nuo pirulaiset tarttuivat. Kalastusta leimasi myös muutamien kalamiesten napina, kun ei sitä istutuserää nyt juhannukseksi Nurmijoelle tullut. Samaa turhautumista näytettiin purkavan myös PK.netissä ja kylläpä itsekin otaksuin jo lisää koskeen kaloja saapuneen. No kaloja kuitenkin näytti oleva, mutta tästä miehestä ei vain nyt ollut ottajaksi yhtä kalaa enempään.

Kun juhannusviikonlopun kalastus meni reisille ja kuluvalla viikolla kutsuu muumimaa, niin sain kuin sainkin itselleni maanantai aamuksi luvan Viannakoskelle, jossa kuulin jälleen olevan mukavasti taimenta. Mikä parasta jopa hieman sitä paremman kokoistakin. Alku kalastukselle ei ollut mitenkään tyylikäs koitin kahlata pelipaikoille, mutta valitsin hieman väärän reitin ja virta meinasin kammeta miehen kumoon. Siinä sitten pompin ja hypin minkä voin ja ajoin todella surkeasti vallilla kalastavan kalamiehen eteen pilaten kalastuksen täydellisesti. Siinä sitten korvat luimussa nolona takavasemmalle ja piiskaamaan kuohun reunoja hieman helpompaa kahluureittiä. Kalastuksesta ei nyt jaksa juuri hehkutella kiitos muuten epäonnisen rupeaman, mutta kaloja kävi haavin pohjalla kivasti, mutta puolenmetrin ylitys jäi niukin naukin tekemättä. Epäonnisen reissun kruunasi jo aamun alkumetreillä Hardyn Demon -vavan katkaiseminen, kun nykäisin hieman varomattomasti perhoja pohjasta. No nyt on kokeiltava Hardyn palvelujen toimivuutta ja kallista lystiähän se on.

Jos nyt jotain kalasaaliista pitää todeta, niin aamukuudesta kahdeksaan kaloja oli vielä mukavasti ja keskikokokin oli alamitan paremmalla puolella. Keskipäivään mentäessä keskikoko tippui ja säyneet innostuivat perhoistani. Toimivinta settiä oli jälleen muddleri sekä savumuikku-tinseli. Jostain syystä tavallinen tinseli ei maanantaina ollut oikein iskussa.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Vaihtelevaa kalastelua ja mökkeilyä

Viikko sujui jälleen rauhallisesti mökkeillen ja pienten mökkiaskareiden lisäksi sekaan mahtui myös kolme lyhyttä reissua Nurmijoelle taimenia kiusaamaan. Etenkin kaksi ensimmäistä reissua oli tapahtumilla mitattuna varsin onnistuneita, mutta eipä viimeisessäkään reissussa moittimista ollut.

Tiistaiaamu heti rauhoituksen jälkeen olisi otollista aikaa kalastukselle kalojen rauhoituttua maanantairauhoituksen aikana. Tiistaiaamu sujui kuitenkin nyt hieman erilaisen kalastuksen parissa, sillä Haapakoskelle tallusteltiin ekaluokalle syksyllä marssivan Veeti pojan kanssa, jota kalastuskärpänen on puraissut hieman isoveljeään kovemmin. Veeti jaksoikin kalastaa tunnin mallikkaasti ja palkintokin tuli viime heitoilla, kun välisuvannosta tarttui lottolippaan 38senttinen taimen. Tyytyväinen saamamies ihasteli hetken saalistaan ennen kuin isä vapautti kalan takaisin kuohuihin. Voitte arvata, että äiti piti herättää kuulemaan kalatarinaa, kun saavuimme takaisin mökille.

Itse pääsin kalaan sitten illalla. Raato oli kaivanut aamulla jo päsmärin joka kiven takaa vähintään yhden taimenen haaviin, mutta niinpä mies jaksoi hauislihasten väsyttelyn johdosta kipeinä lähteä vielä meikämannen kanssa lirkkimään Koirakoskea, jossa Raato arveli taimenten odottelevan suu ammollaan. Eipä vikaan pojan veikkaus vienyt, sillä heti alkutahtien aikana kosken keskikohdilla perhoa vietiin ja haaviin napsahti reilu nelikymppinen viimevuotinen istari. Vajaa kymmenen metriä alempana oliivia muddleria vietiin jälleen, mutta tällä kertaa pitkulaisesta peilistä iskenyt taimen ei siiman päässä viihtynyt kymmentä sekuntia kauempaa.

Ohilyöntejä ja tärppejä riittikin pitkin iltaa mukavasti. Joku oli kuitenkin omassa kalastuksessa pielessä, sillä tuon ensimmäisen kalan lisäksi haavissa kävi vain yksi alamittainen taimen. Raadon koukuttaessa jälleen joka kiven kolosta vähintään sen alamittaisen taimenen. Olin jo luikkimaisillani mökille haavoja nuolemaan, kun Raadon perhoa tavoittelemaan nousi erään kiven takaa hirmuinen mörökölli. Viime hetkellä kala hylkäsi tarjoilun ja sukelsi takaisin syvyyksiin. Innostuin kokeilemaan vielä onneani ja aloitin laskun noin 50 metriä kyseistä paikkaa ylempää, jotta kala saisi hieman rauhoittua. Kun saavuin paikalle jossa kala näyttäytyi suuntasin heiton hieman kalan olinpaikan yläpuolelle ja PAM. Kala iski todella raivolla ja lähti heti alavirtaan. Taimen onneksi kääntyi ennen kohtaa, jossa koski puristuu kovemmaksi koskeksi ja vältyin kalan perään juoksemiselta. Pikku hiljaa sain kalan ohjailtua pieneen suvantoon ja aloin jo suunnitella missä kalan koukkaisin haaviin. Nostin kalan pintaan ja tajusin, että kalalla oli kokoa ainakin reilut puolimetriä. Samalla jo väsynyt kala kääntyi kyljelleen ja potkaisi väsyneen oloisesti. Tämä kuitenkin riitti ja kala painui syvyyksiin . Itseäni syletti aikalailla.

Tuon tapahtuman jälkeen Koirakoski hiljeni osaltani ja hieman ennen puoltayötä päätin kopaista vielä lyhyesti Mäkäräkoskea. Laskeuduin nopeasti koko kosken alas asti, mutta tärppiäkään ei kuulunut. Vaihdoin perhot ja kävelin ylöspäin ja ajattelin kokeilla muutaman hotspotin ennen mökille lähtöä. Tämä toimikin, sillä kymmenen metrin matkalta kosken puolivälistä sain kaksi kesän isointa Nurmijoen harjustani. 38 ja 39 senttiset harjukset käväisivät haavissa. Hauskinta oli, että isompi harjuksista tuli suhteellisen isolla tinselillä :D

Keskiviikkona vierailtiin Kuopiossa, josta mukaan tarttui entisten jo hajoamispisteessä olevien kahluukenkien korvaajaksi Simmssin Guidebootsit. Niitä piti torstaina päästä kokeilemaan ja niinpä ajelin takaisin Koirakoskelle. Onni ei ollut minua hylännyt, sillä sain kalastella koko illan koskea yksikseni. Kalaa oli koskessa tiistaiseen malliin ja tuloksena oli 2 mittakalaa ja 2 pienempää. Lisäksi tärppejä, joista yksikään ei edennyt vavan nostoa pidemmälle kertyi puolisenkymmentä. Huomionarvoista oli, että kaikki kalat tulivat jälleen oliivilla muddlerilla. Illan kohokohta oli puoli yhdentoista maissa saamani erittäin virkeä 45 senttinen taimen, joka iski larvastellessani juuri samaa paikkaa, josta tiistaina sen ison pudotin. Hetken ennätinkin toivoa saman pedon erehtyneen uudelleen perhooni, mutta sangen nopeasti huomasin, että vastapelurin koko ei ollut aivan samaa luokkaa, kuin pari päivää aikaisemmin.

Mökkiviikon viimeinen reissu sijoittui sitten perjantai-illalle, kun miespolon piti lähteä koskelle estrogeenivyöryä karkuun. Vaimolle tuli nimittäin muutama kovasti juoruava emäntä kylään ja miestä vietiin koskelle turvaan. Tarkoitus oli kalastaa muutama tunti Päsmärin koskea ja sitten kurvata joko Nurmikosken tai Mäkärän kautta perhokerhon mökille nukkumaan, jotta eukot saavat juoruta rauhassa. Ilta oli kuitenkin kahteen edelliseen reissuun verrattuna varsin rauhallinen, mikä toisaalta oli ymmärrettävää olihan istutuksestakin kulunut jo yli kolmisen viikkoa. Päsmärin kalastin tällä kertaa tarkasti aivan kosken niskalta aina lähes loppuliukuun saakka. Vavan päähän ei kuitenkaan elämää välittynyt ennen kuin olin edennyt jo hieman kodan alapuolelle. Onnistunut heitto aivan kahden kiven väliin ja vihainen taimen tarrasi muddleriin lähes välittömästi sen pudottua veteen. Lyhyt väsyttely ja muutama sentti yli nelikymppinen taimen sätki haavissa. Illan toinen tapahtuma tuli lähes heti perään, sillä vain vartti myöhemmin vavassa tuntui jälleen elämää. Vapa pystyyn ja töihin. Nyt ei tätä iloa kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä varsin pieneltä tuntunut taimen irtosi lähes heti.

Loppuillan koski oli hiljaa ja vaihdoin lopulta Koirakoskelle, sillä kello oli jo niin paljon, etten viitsinyt pidempiä koskia lähteä enää kopaisemaan. Koirakoskellekaan ei perjantaina tapahtumilla mässäilty. Yksi vajaa 20 senttinen taimen putosi hieman ennen haavia ja kun olin poislähdössä Mazdamies Niskanen kurvasi koskelle. Jutustelussa kävi ilmi, että mies oli tullut savon sydämeen osallistuakseen Pitkäkosken karsintoihin ja oli päättänyt verestää muistojaan Nurmijoen varrella. No sain houkuteltua miehen saunomaan kerhon mökille ja ennättipä Laukaan mies kuorsatakin parisen tuntia mökissä ennen kuin paineli seitsemäksi Pitkällekoskelle pooliarvontaan.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Tapahtumarikasta kalastusta Nurmijoella.


No kirvoitetaanpa lukijoilta aluksi edes mehevät naurut. Edellisellä reissulla uskoin siis pudottaneeni kameran kalakiimassani koskeen. No näissä kuvitelmissa mentiin ja uusi Canon powershot D10 ennätettiin tilata. No Eipä mitään, kun pakkasin koulutyön päätyttyä lauantaina kalavehkeitä, niin huomasin hämmästyksekseni, että ”koskeen” pudottamani kamera pilkisti perholiivin taskusta. Nimenomaan sellaisesta taskusta, johon perhorasian kanssa ei pitäisi juuri vaahteranlehteä paksumpaa tavaraa sopia. No olympuksen kamera näkyi sinne sopivan.
Menin siis viikko sitten lauantaina mökille. Tarkoitus oli tehdä pihahommia ja välillä kalastella aina keskiviikkoon asti. Maanantaina mökille saapui myös kolmen kopla opiskelukavereita, joiden kanssa oli tarkoitus ensimmäinen ilta kupitella ja toinen päivä keskittyä kalastukseen.

Kalallisesti reissu oli varsin antoisa. Ensin lauantaina, jolloin tarkoitus ei ollut edes koskella käydä alkoi poltot iltasaunan päätteeksi olla sellaiset, että mies löytyi lopulta Haapakoskelta, jossa ilta kalasteltiin yhtä säynettä ja kahta pudotettua taimenta lukuun ottamatta tyhjää. Oman sivumakunsa antoi nuori perhokalastaja, joka tyhjällä koskella kiilasi kauniisti pusikosta juuri minun ja kahden muun perhokalastajan eteen jostain pusikosta. Olin onneksi laskeutumassa koskea viimeisenä, joten omaa kalastustani tämä ”kohtelias” kalamies ei häirinnyt, mutta kaksi muuta, joiden eteen nuorukainen kiilasi joutuivat nousemaan rannalle. KIITOS!

Lauantai-illan pisto joelle oli siis vain kahden tunnin mittainen. Sunnuntaina olikin sitten tarkoitus pilkkiä pidemmän kaavan mukaan ja arpominen Päsmärin ja Mäkäräkosken välillä oli suurta. Koska en jaksanut herätä aamuvarhaisella valitsin Mäkärän, koska ajattelin, että vaikka taimenet olisivat helteellä nokka kiinni saattaisi muutama harjus eksyä siiman jatkoksi Mäkärällä. Valinta osui tällä kertaa oikeaan, sillä tapahtumia riitti eritoten harjusten muodossa. Heti alkuun sain pari hieman alamittaista harjusta larvastamalla ja samoilta jalansijoilta onnistuin pudottamaan myös ehkä hivenen yli 40 senttisen taimenen. Kosken puolivälissä sen sijaan riitti tapahtumia, kun haavitsin noin kymmenen metrin matkalta nelisen kappaletta mitallisia harjuksia ja yhden 46senttisen taimenen, joka päätyi odottamaan savustusta. Kolmituntisen kalastussession kruunasi 41 senttinen kirkas kala, joka lienee ollut sama kala, jonka haavitsin samasta paikasta samalla perholla jo keskiviikkona. Eipä ollut poika vielä läksyään oppinut. Katsotaan miten ensi kerralla. Mukavaa oli jututtaa myös kosken niskalla oman taimenensa juuri haavinnutta kuopiolaista herrasmiestä, joka oli ainakin näin huonolla lärvimuistilla varustetulle miehelle uusi tuttavuus.

Illalla taas saunan päätteeksi teki mieli kalalle ja lyhyesti pistäydyin Päsmärillä. Lähes heti koskelle saavuttuani Oliivi muddleri toimi taas ja taimen sätki haavissa. Lopun kolmen tunnin kalastusrupeamasta piti hiljaista yhtä terävää tärppiä lukuun ottamatta.

Maanantain viikkorauhoituksen vietin mökkihommia tehden ja kun opiskelukaverit saapuivat sisältyi iltaan myös saunomista ja hieman juominkeja, jotka eivät muuten olleet kevytmaitoa. Tiistaina heräiltiin rauhalliseen tahtiin ja Päsmärinkoskelta kantautuvien hurjien aamusaaliiden jälkeen harmiteltiin, ettei oltu lähdetty kalaan aikaisemmin. Koska Päsmärillä kuultiin olevan porukkaa päätettiin suunnata Mäkärälle, joka oli osuva valinta, koska koski oli tyystin autio kalastajista. Koska ajattelin kirkkaan auringonpaisteen karkottaneen kalat aivan pohjille aloitin kalastuksen larvastelemalla. Tulosta tuli samasta kohden, kuin sunnuntaina ja taas 46 senttinen taimen kellotti haavin pohjalla. Jatkoin alaspäin ja aivan kosken lopussa vapa taipui taas. Nyt kala ei jäänyt satimeen, vaan lyhyen kamppailun jälkeen irtosi. Koska olin huomannut pari salakka-ajoa vaihdoin hieman perhoja ja ylimmäksi perhoksi laitoin tinselin. Tämän vaihdon jälkeen aloitin kalastuksen yhden hyvän peilin alapuolelta ja jo toisella heitolla perhoja vietiin. Sunnuntain istareihin verrattuna varsin pirteä 44 senttinen istari tappeli aikansa ennen haavia. Taas ottipelinä toimi oliivi muddler. Otin kalan ruokakalaksi ja jatkoin kalasta. Kovin pitkään sitä ei riittänyt, sillä jo seuraavalla heitolla perhoa vietiin jälleen. Nyt tinseliin erehtyi todella lihava 40 senttinen istari.

Tähän päivän kalastelu jäikin, mutta vielä illalla ennen saunomista piipahdimme Nurmikoskella. Tuolla tuloksena oli itselle taas yksi salakka-ajoon osallistuneen 47 senttiseen taimenen jallitus tinselillä.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Se kalliimpi kalareissu

No Kauden avaus Nurmijoella ei sitten sujunut ihan kuin tanssi. Ei sillä, etteikö kalaa olisi tullut, tai etteikö seura joella olisi ollut kohdaallaan, mutta kun oma vedenkestävä kamera päätti testata kestävyyttään torstaina viimoisen päälle huolella ja sukelsi auki unohtuneesta rintataskusta jonnekin kosken kuohuihin. Kuvat juttuun on siis otettu vanhoista arkistoista tuoreiden reissukuvien ollessa tallessa Päsmärin kuohuissa.

Tiistai-iltana töiden päätteeksi olin tullut valmiiksi mökille odottelemaan puolilta öin avautuvaa kautta yhdessä velipojan kanssa. Puolilta öin oltiinkin valmiina Mäkäräkoskella ja heti ensimmäisellä heitolla vapa taipui. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä siimathan siitä silmille tuli heti väsyttelyn alkumetreillä. Kalastajia muuten koskella oli avauksesta huolimatta vain puolisenkymmentä ja koko porukka oli varustettu erittäin hyvällä käytöksellä, josta iso hatunnosto kaikille. Itse sainensimmäisen puolentunnin aikana vielä pari vihaista tälliä, mutta kiinni ei kala näyttänyt jäävän.

Alun tällien jälkeen hiljeni. Kalastin huolellisesti koko kosken, mutta aivan kuten muillakin joki oli kuollut kuin kaivoa onkisi. Kahden jälkeen, kun oltiin jo sovittu, että aivan kohta lähdetään unille, hieman kosken niskalta alaspäin sitten tärppäsi. Kala iski kiven kupeesta oliiviin muddleriin ja pärski heti pinnassa. Kala ei tuntunut kovin isolta, mutta koska kalan ja minun välissä oli muutama ikävä kivi piti kalan kanssa olla varovainen. Lopulta kala kuitenkin löysi tiensä haaviin ja juuri ja juuri mitallinen kala lähti odottelemaan savustusta mökille.

Keskiviikkona piti käväistä vielä kuusi tuntia lapsia opettamassa, mutta koulun jälkeen tie vei takaisin koskelle. Tarkoitus oli ensin veljen kanssa, joka oli pilkkinyt Haapakoskesta päivemmällä yhden taimenen, mennä illaksi Päsmärille, mutta kun serkupoika soitteli olevansa Mäkärällä, niin ajeltiin myös me koskella. Veli oli päivän harjoittelun ansiosta näköjään terävämmällä päällä ja veti tuoreen istarin sähkölinjan alta komeasti pussiin. Itse onnistuin hieman alempaa pudottaa taimenen hieman myöhemmin larvastelemalla tarjotusta muddlerista.

Välillä sää kävi varsin mielenkiintoiseksi ukkosmyrskyn riehuessa päällä. Kaloja ei ukkonen ilmeisesti säikäyttänyt, sillä heti myrskyn laannuttua larvastelu tuotti tulosta vain metrejä alempaa tunti aikaisemmin pudottamani kalan iskupaikasta. Nyt kala tuntui jo mukavan kokoiselta ja se vei jo pariin kertaan mukavasti siimaa. Istarin mehut olivat kuitenkin pian käytetty ja 47 senttinen taimen sätki haavissa musta liitsi huulessaan. Samaiseen liitsiin samasta paikasta nappasin vielä ennen illan päätöstä 33 senttisen harjuksen, joka lähti haavituksen jälkeen jatkamaan matkaansa.

Illan komein oli kuitenkin vielä tulossa. Kymmenen maissa olimme päättelemässä kalastusta ja siirtymässä saunomaan mökille, kun viimesen "herkkupaikan" kopaisu tuotti tulosta. Kovasta virrasta iskenyt virkeä taimen jäi kakkoseksi ja todella kaunis lähes kirkas 41 senttinen vanha istari/poikasistukas sätki lopulta haavissa. Kaunis kala oli liian komea minun paistinpannulle, joten Muddler irti nokasta ja kala takaisin veteen.

Torstaina nukuin rauhassa univelkoja pois ja kalaan lähdettiin vasta iltapäivällä. Päsmärillä saimme veljen kanssa kalastella liki päivän rauhassa sekä muilta kalamiehiltä, että kaloilta. Lopulta kuitenkin kärsivällisyys palkittiin ja kosken keskiosassa Muddleria taas vietiin. Kala oli jälleen vanhempi istari, joka oli laihaan ruumiiseensa saanut voimaa ja evät kuntoon. Ei muuta kuin kamera rintataskusta, kuva kalasta ja kala takaisin jokeen. Jatkoin kalastusta samointein ja vain hiukan myöhemmin kahlatessani hieman keskemmälle koskea, etten talloisi komeaa rantamottua, josta usein löytyy perhoista kiinnostuneita kaloja, jalkani pyörähti kivellä ja horjahdin polvilleni. Samalla kamera otti ja lähti avoimeksi jääneestä taskusta ja vitutus oli valmis.
No uuden kameran hankintaa olikin jo ehditty pohtia, mutta nyt tämä hankinta aikaistui.