Tankkiauton jäljillä

Tiistai aamu avautui meikäläiselle jo hieman kello 03 jälkeen, kun kalaan piti päästä heti, kun viikko rauhoitus aamu kuudelta Nurmijoella päättyy. Kun auto saatiin parkkiin Haapakosken niskalle, epäilyt istutusauton vierailusta osottautuivat oikeiksi. Rantaan oli painautunut tukevat renkaan jäljet ja kalamiehiäkin oli virran rannalla riittävästi.

Kuudenlta siimat veteen ja kalastamaan. Ensimmäinen isku tuntui jo parin minuutin kalastuksen jälkeen. Jälleen mies oli töpeksinyt ja sivutapsin solmu oli pettänyt. No uusi ehompi solmu kiinni ja homma jatkui. Ei mennyt kuin vartti ja jälleen kala kiskoi perhoa. Tällä kertaa musta liitsi oli pettänyt 51 senttisen istukkaan, jonka halu taistella paistinpannulle joutumista vastaan ei ollut kovinkaan suurta ja kala oli nopeasti roikkumassa verestettynä rantakoivussa. Tämän jälkeen vajaassa tunnissa haavissa käväisi kaksi alle 45 senttistä taimenta, joista pienempi oli vanhempaa istutuskertaa löytyihän mahasta komea otos kosken hyönteiskirjosta.

Tämän jälkeen pidin tukevan tunnin tauon nauttien virvokkeista ja eväistä. Aloittaessani

kalastuksen uudelleen niska-alue oli rauhoittunut huomattavasti ja muutama kala pintoikin mukavasti. Itse keskityin yhteen pintovaan istariin tovin ajaksi, mutta perhojeni perään se ei osoittanut mielenkiintoa. Hieman minun perässäni tullut perhomies osasi kyseiselle kalalle tarjota jotain miellyttävämpää ja kala potki kohta kuivilla. Itse nousin ylös koskesta ja siirryin hieman alemmaksi. Tämä kannatti, sillä koskea en ennättänyt edetä pariakymmentä metriä kauempaa, kun vapa taipui jälleen. Heti oli selviö, että nyt kyseessä on pareman kokoinen hurmuri. Kun kala näyttäytyi syke nousikin selvästi, sillä kala oli selvästi päivän komein. Kala pyrki pariinkin otteeseen kiertämään siiman kiven ympäri, jonka edestä se perhooni ampaisi. Molemmilla kerroilla sain vain vaivoin pidettyä kalan oikealla puolella kiveä ja lopulta kalakin alkoi väsyä. Pinkkiin puraissut 58 senttinen komistus sätki lopulta haavissa ja itsekin päätin lopettaa kalastuksen siihen, olihan tapahtumia yhdelle päivälle jo riittämiin.

Sateessa Harreja Nurmijoelta

Nurmijoelle tultiin rankan sateen saattelemana, mikä takasi, ettei koski pullistele sunnuntaikalastajista. Kalastus aloitettiin Haapakosken niskalta, jossa pienet 15-20cm pitkät taimenet pitivät iskuillaan kalamiehen valppaana. Yksi hieman isompi kävi myös tavoittelemassa juuri heittoon nostamaani perhoa aivan pinnasta, mutta muuta ei alkuun näyttänyt tapahtuvan.

Kahdeksan jälkeen olin edennyt jo hyvän matkaa koskea alaspäin ja erään suvannon kohdalla tunsin tärpin. Pari heittoa lisää ja kala sätki vavan päässä. Kala tuntui alkuun todella voimakkalta ja se pyrki alavirtaan ja kovaan koskeen. Sain enemmän ja vähemmän väkivalloin kalan pidettyä suvanossa, mutta ilo vaihtui pettymykseksi, kun kala paljastui säyneeksi.Uurastus palkittiin lopulta hieman ennen kymmentä, kun kosken keskisuvannon jälkeisellä niskalla streameriin tarttui äkäinen taimen. Haavittuani huomasin kyseessä olevan nälkiintyneen edelliskesän istukkaan, jossa ei juuri ruotojen ja nahan lisäksi muuta ollut. No kalaa elvyttämään ja takaisin koskeen. Tämä ei kuitenkaan heikolta kalalta enää onnistunut, vaan kala kellotti selällään rantakivien välissä vielä 10 minuuttia vapautuksesta. Eipä auttanut muu kuin koukata kuoleva kala reppuun.

Seuraavaksi ajeltiin Mäkäräkoskelle, jossa kalastus aloitetiin noin 23.15. Noin puoli tuntia koskea alaspäin edettyä vapa taipui ja haavi sai töitä. Ilolla ei ollut rajaa, kun lopulta haavista paljastui Nurmijoen mittapuun mukaan varsinainen jättiharjus 40,5cm. Tästä kului vain vajaa 10 min, kun pari kertaa perhoa kopaissut 35cm harjus löysi tiensä haavin pohjalle. Tämä sai kuitenkin vielä pitää vapautensa.

Kesäkauden avaus Nurmijoella

Kesäkuu ja opettajan kesäloma avattiin sunnuntaina 1.6 Nurmijoella puolilta öin. Keli oli mitä mainioin ja Aittokoskella kalamiehiä yllättävän vähän. Liekkö miehen taito ollut talven jäljiltä ruosteessa, mutta yön tärpit eivät muuttuneet siimassa kiinni pyristeleviksi taimeniksi ja parin tunnin kalastuksen tulos oli yhtä vajaan kilon säynettä lukuunottamatta pyöreä nolla. Seuramme puheenjohtaja sitä vastoin oli terävämpi koukuttaen pari taimenta ensimmäisten tuntien aikana.

Muutaman tunnin unien jälkeen teimme paluun koskeen hivenen jälkeen aamu seitsemän. Kaloja koskessa oli, sillä ennen puolta päivää vavan päässä kävi potkimassa parikin varsin virkeää taimenta, mutta jostain syystä molemmat kaverit kieltäytyivät lähemmästä tuttavuudesta. Kun ruokatauon jälkeen vielä pari taimenta tiputettiin tyylillä, lähti kotimatkalle koskelta varsin turhautunut kaveri.

Viikkorauhoituksen jälkeen tie vei takaisin koskelle tiistaina 3.6. Heti aamutuimaan Haapakoskesta meitä kävi tervehtimässä noin 20cm pituinen taimen, joka sai vapautensa takaisin luvattuaan saapua takaisin muutaman vuoden kuluttua. Päivä meni sekä Haapakoskella että Aittokoskella tyhjää pyytäessä paria pikku Harria lukuunottamatta ja kesän aloitus näytti muuttuvan täydelliseksi fiaskoksi.

Kellon lähennellessä jo puolta yötä kalamiehen ilme alkoi käydä jo vakavaksi. Puoli tuntia ennen vuorokauden vaihtumista Aittokosken koskiosuuksien välisen saaren rannasta iski kuitenkin vihdoin vihainen taimen ja takaraivossa takoi, ettei tätä enää saa tiputtaa. Hämmästyttävän virkeä kala taisteli elämästään pitkän tovin, kunnes lopulta joko poikasena istutetuksi tai peräti luononkalaksi paljastunut 44 senttinen kosken villi asukki tapasi haavin pohjan. Kalan myötä reissu oli pelastettu ja oli aika suunnata kotiin unten maille.