
Sydäntalvi iski viimein myös tänne Savon sydänmaille ja pakkanen ja jää estää perhon vimputukset joella. Tammikuun loppupuolella tuska koskelle alkaa kaivella sisuskaluja ja vain sidonta ja kesän reissujen suunnittelu lievittää hitusen tuskaa.

Tulevan kesän ottikoneiden teko on enemmän tai vähemmän käynnissä. Perhe pitänee huolen siitä, ettei isällä ylettömästi aikaa perhonsidontaan ole. No erityisesti erilaisia affenia on syntynyt aika tavalla ja liitsejäkin on syntynyt kuitenkin parisenkymmentä. Viimeksi spigotti on pyörinyt tinseliarsenaalin voimistamiseksi, sillä itse en juuri kyseisillä ottipeleillä aikaisemmin ole kalastanut.
Uutena opettelun aiheena ovat olleet, tosin aika vähäisessä määrin, Lohiperhot, joita aikaisemmin en ole juuri sitonut. Levysiipi toisensa perään on pilalle sidottu ja kiroiltu on reilusti. No Tammikuussa sentään syntyi jo ensimmäinen ihan kohtuullisen näköinen levarikin, kun ei levyn korkeudessa turhia ahnehdittu.

Toki aivan ihan ilman kalastusta ei ole sydäntalveakaan tarvinnut viettää. Joululomalla tuli kopaistua aivan uutta harrastetta, kun Korpilohella käytiin narraamassa pilkillä kirjolohia. Homma näytti jollain tavalla luonnistuvankin, sillä muutaman tunnin rupeaman jälkeen jäälle asti nousi kaksi virkeää kirpeliä isomman ollessa peräti 2,8kg. Tuon monsterin kanssa mies saikin tehdä töitä jo melkoisesti.
