Toistamiseen Päsmärille

Hyvin nukutun yön jälkeen tiistaina oli luvassa uusi reissu päsmärille. Nyt Iisalmesta oli tulossa matkaan kerhon teletappiosastosta Aku, Roosa ja Tommi. Itselleni suurin tavoite oli onnistuneen kauden avauksen jälkeen yhyttää kolmen perhokalastusvuoden jälkeen vielä ilman mittataimenta olevalle Tommille se ensimmäinen. Työtä se ainakin näyttää teettävän.

Saavuin koskelle hieman ennen aamu yhdeksää ja ennätin kopaista istutusmontun ennen kuin muu poppoo saapui paikalle. Tällä kertaa paikka oli aivan hiljaa. Lähdimme yhteisen taktiikkapalaverin jälkeen koko porukka alas loppuliukua kohden, jossa maanantaina oli tapahtumia riittänyt. Opastin Tommin parhaille paikoille ja lähdin hänen perässään laskeutumaan alaspäin. Aku ja Roosa siirtyivät hieman alemmaksi.

Kotvan kalastelun jälkeen minulla vapa taipui. Kala ei tuntunut järin kookkaalta ja hetken jälkeen se olikin jo irti. Lisäksi sain yhden varovaisen tärpin kuten Roosakin. Aku ja Roosa lähtivät alemmaksi loppuliukuun, jossa on joinakin vuosina tapahtumia riittänyt. Tommin kanssa yritimme suvannon rauhoituttua vielä samaa ottipaikkaa toistamiseen. Lopulta vaiva palkittiin, kun taas minun Ambulanssia vietiin. Kala oli laiha ja vain 41cm, mutta olipahan peli avattu. Lähes välittömästi tämän jälkeen myös Aku näytti loppuliu'ussa väsyttelevän kalaa. Kala olikin hieman parempi ja mittaa pinkkiin liitsiin erehtyneelle otukselle kertyi 53cm. Kalastelimme vielä hetken alhaalla, jonka jälkeen suuntasimme kodalle makkaranpaistoon.

Tankkauksen jälkeen päätin taapertaa kosken niskalle, jossa olisi pari syvempää monttua ja näin ollen potentiaalisia kalan asentopaikkoja. Virtaus oli täälläkin kuitenkin sen verran kovaa, että parhaat paikat olivat vielä kovan virtauksen alla. Etenin kuitenkin koskea kalastellen noin 50m alaspäin, jossa pienestä suvannosta iski taimen. Kala oli ensimmäinen, joka puri jotain muuta kuin ambulanssia ja nopean mittauksen jälkeen reissun laihin käärme (42cm) pääsi takaisin vetiseen elementtiinsä. Kävelin tämän jälkeen niskan yläpuolelle ja kalastelin järveltä päin koko sulan alueen ilman tuloksia.

Niskalta palattuani päätimme kopaista vielä alaosan monttuja. Taas lähes ensimmäisillä heitoilla vapa taipui. Nyt ambulanssiin oli erehtynyt alamittainen noin 36-37cm pitkä eväkäs. Lopulta näytti, että myös Tommin kolmen vuoden vaellus ilman mittataimenta päättyisi. Väsyttelyn jälkeen sai mies kuitenkin pettyä. Vain 38cm. Mies kepitti vielä toisen samanlaisen, mutta tältäkin reissulta mittakala jäi siis saamatta.

Kausi auki onnistuneesti

Suksivapaa oli tänä keväänä vähintäänkin odotettu. Töissä oli riittänyt kiirettä ja kaiken maailman iltapalaverejä ja tauko tuli kohdilleen. Yhtään loman odottamista ei helpottanut tieto, että kalaa näytti koskissa olevan, sillä perhokerhon junioriosasto oli niistä oman osana käynyt jo koukuttamassa.

Sunnuntaina 6.maaliskuuta vaimon kanssa ajelimme sitten lopulta mökille. Ilta meni paikkoja laitellessa ja maanantai aamupäivä työkaverin pistäydyttyä vierailulla. Kun lapset tulisivat mummon ja ukin tuomina mökille vasta illalla päätin pistäytyä vielä maanantain päätteeksi lyhyen piston joella.

Koskelle saavuin hieman ennen kahta iltapäivällä. Sää oli kaunis, mutta parin asteen pakkanen tiesi jäänsulattelua vaparenkaista. Päätin mennä reissun kahdella isohkolla streamerilla, joten päätyperhoksi sidottiin parin edellisen kevään luottokalu "ambulanssi" ja sivutapsiin pistettiin ankkalammen poikien paskaa mukaileva musta pikkukala. Ensin kokeilin kosken keskikohdan istutusmontun, joka talvella oli usein kalojen asentopaikka. Nyt virtaus oli ehkä hieman paria edellistä kevättä voimakkaampi, mikä ei ehkä pienen suvannon kannalta ollut hyvä, mikäli kalan kanssa halusi päästä lähempään tuttavuuteen. No kokeillutta ei laiteta. Ehdin edetä suvantoa jo reilusti puoleenväliin, kun aivan rannasta alle puolimetrisestä vedestä iski kevään ensimmäinen taimen. Kala pyristeli varsin mukavasti kevätkalaksi, mutta varsin nopeasti ambulanssiin erehtynyt nopealla mittauksella 45cm osoittautunut kala oli haavissa.

Tunnin kalastuksen jälkeen pidin pienen tauon ja lähdin kulkemaan kosken alaosaan, jossa tiesin olevan muutaman syvemmän montun, jossa talvikoilla olisi lokoisat oltavat. Kun saavuin pelipaikoille kahlasin varovasti toiselle rannalle, sillä toiselta rannalta ei kaatuneiden puiden takia pysty juuri kalastamaan. Pilkit veteen ja menoksi. Tälläkään kertaa en pelipaikkoja ennättänyt pitkään piiskata, kun vapa taipui. Tällä kertaa kala tuntui entistä pirteämmälle ja se jopa vei siimaa heti tartuttuaan. Kuten talvikalat yleensäkin kala kuitenkin kangistui nopeasti ja haavi heilahti toistamiseen. Jälleen ambulanssi oli toiminut ja tällä kertaa kalalla oli mittaa muutama milli yli puolimetriä. Kauan en ennättänyt kalastaa tämän jälkeen, kun vapa taipui jälleen. Sama perho jälleen ja kalalla pituutta noin 40cm. 

Jatkoin kalastusta kosken alaosassa vielä reilut puolituntia, jona aikana pudotin kaksi kalaa,joista molemmat aivan samasta paikasta kuin kaksi haavittuakin kalaa. Ei liene epäselvää, että kun tallustelin lumikengillä kohti autoa olin varsin tyytyväinen mies.

Eipä usein ole taivaankappaleet olleet avausreissulla näin kohdillaan.