maanantai 29. kesäkuuta 2009

Mörköjahdissa Karviolla




Kesäloma ”kiireissä” ei ole tullut blogia päiviteltyä, vaikka Karvion reissusta alkaa kohta olla jo viikko aikaa. Opiskelukaveriporukalla siis tehtiin yhden vuorokauden pisto Karviolle. Saavuttiin koskelle torstaina kahden aikoihin ja kun into oli kova painuttiin niskalle, vaikka keli oli helteinen. No niskalla kaverit huomasivat yhden kalan pohjassa ja alkoivat pommittaa reppanaa virvelein ja perhoin. Tulosta ei vain syntynyt.



Itse kokeilin alempaa ja saavuin niskalle myöhemmin. Päätin itsekin kokeilla näkyvää kalaa ja heitin larvalitkan kalan yläpuolelle. Pari heittoa ja kala lähti nousemaan keskimmäiseen larvaani. Samalla alin perhoista jäi pohjaan ja litka pysähtyi. Samalla pysähtyi myös kala ja palasi pohjille jurottamaan. Hieman myöhemmin Juuso taltutti samoilta sijoilta 46 senttisen istarin lipalla. No ei kun savustamaan ja syömään.



Illalla kävimme nopeasti koskella, mutta väkeä oli enemmän kuin tarpeeksi. Lienee joku kirjoitellut koskesta netissä, kun kalamiehet olivat osanneet näinkin salaiselle paikalle runsaslukuisina. Palailimmekin nopeasti saunomaan ja itseämme lääkitsemään. Lääkettä hieman veressä palailimme koskelle kello yhden aikoihin yöllä. Muutamia alamittaisia taimenia kävi larvoihin tutustumassa ja nähtiin pari taimentakin saatavan leirintäalueen puoleisen niskan kuohuista. Toisen kaloista taisi tosin viedä minkki, sillä puolen tunnin päästä saamamiehen kanssa rantaheinikkoa ihmeteltiin, kun suolistettu kala oi hävinnyt.



Itselläni kalastus meni sangen hiljaisena aina yli kolmen. Tuolloin uskaltauduin kahlaamaan hieman niskalla ulommaksi rannasta ja sain larvani uitettua (ainakin omasta mielestäni) paremmin pariin niskan peileistä. Eipä mennyt aikaakaan, kun vapa taipui. Vavasta tunsi heti, että larvaan oli iskenyt parempi kala. Mullonen lähti ensin nousemaan niskan ensimmäisten kivien taakse, jonka jälkeen otti rauhallisen spurtin alas pysähtyen kuitenkin ennen varsinaista koskea. Tämän jälkeen kala juroi liki minuutin paikallaan kuin miettien suunnitelmiaan. Lopulta se spurttasi kertalaakista vastarannalle ja kun kala aikoi painua vauhdilla alas koskea iski paniikki ja löin liikaa paineita kalalle. No sitä se ei kestänyt ja oliivi larva kirposi kalan huulesta. Pettymys oli kova, eikä myöhemmin yöllä saatu 41senttinen taimen sitä juuri helpottanut. No hampaankoloon jäi ja Karviolla lienee pakko vierailla myöhemminkin.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Draamaa ja vaarallisia tilanteita Mäkäräkoskella


Suomalainen kalastaja on osoittanut jälleen barbaariset piirteensä niin koskiemme rannoilla kuin netissäkin. Ensiksi vavanheiluttajat suuntasivat sankoin joukoin Mäkäräkoskelle ja mikä ikävintä mökkiläisten pihoihin suututtaen alkuasukkaat. Seurauksena maanomistajat kielsivät tonttiensa läpi kulun ja tiensä käytön, joten Mäkärälle pääsee enää itäpuolelta. Koska itäpuoleltakin kulku ja varsinkin parkkeerausmahdollisuudet ovat varsin rajalliset, niin Taimentoimikunta on päättänyt lopettaa ainakin väliaikaisesti istutukset sekä Saarikoskelle, että Mäkärälle. Ilmeisesti kyläläiset ja taimentoimikunta istuvat kesä/heinäkuun vaihteessa pohtimaan tilannetta. Näin kosken kalastusjärjestelyt saadaan toivottavasti kohdalleen.


Toinen mielestäni erittäin huvittava piirre on ollut kateellisten kalamiesten reagointi erilaisten blogien ja saalisrapottien ilmestymiseen netissä. Karvalakkikalastajat jotka ovat pitäneet Mäkäräkoskea omana yksinoikeutenaan eivät näytä tykkäävän siitä, että minä joidenkin muiden tavoin kirjoittelen kalareissuistani nettiin. On kuulema joku muukin tämän takia löytänyt Mäkäräkoskelle ja taimentoimikunnan karvalakkikalastajille istuttamat taimenet uhkaavat valua vääriin pakastimiin. Kerrassaan hävytöntä!


Ongelmahan on ollut, että toisin kuin muille Nurmijoen koskille Mäkäräkoskelle ei löydy opasteita isojen teiden varsilta. Näinpä paikalliset ja muutamat etenkin perhokalastajat ovat saaneet pitää Mäkäräkosken omanaan. Nyt he kokevat, että kalastajamäärät Mäkärällä on kasvaneet ja koko koski taitaa heidän mielestään olla tuhottu... No kaikki taplaa tyylillään.


Itse en koskella ainakaan merkittävää kalastajapaineen lisäystä ole huomannut. Tänäkin vuonna olen saanut koskella kalastaa usein liki itsekseni. Viikko sitten tiistainakin jututin Mäkärällä tuttua perhokalastajaa, joka oli liki koko iltana ainut kalastaja minun ja kaverini lisäksi. Kaloja ei kalastuspaine myöskään ollut karkoittanut, sillä Päsmäriltä aamun parin ensitunnin aikana saatujen kahden taimenen lisäksi Mäkärältä tinseliin ja Oliiviin mudleriin nappasivat kaksi pirteää taimenta. Kaveri puolestaan taltutti muutaman komean harjuksen suurimman ollessa 39 senttinen. Myös viikonloppuna perhokerhon junioriosasto oli koskella onnistunut. Nytkin tuloksena oli sekä taimenia (suurin 52senttiä) ja tukku komeita harjuksia aina 40 senttiin saakka. Kalaa Mäkärältä siis löytyy, kunhan niitä pyytää osaa. Myös muut kosket näyttävät antavan hyvin kalaa, vaikka istutuksista muutama viikko olisikin pyörähtänyt, kunhan ne istutuspaikat, joita kokoajan pommitetaan jättää vähemmälle ja suuntaan hieman sivummalle.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Tapahtumarikas yö Huopanalla





Ike kirjoittelikin jo omassa blogissaan ansiokkaan tiivistelmän perhokerhomme reissusta Huopanan koskelle. Tämän takia oma kirjoitelmani on tällä kertaa lyhyt ja keskittyy omiin elämyksiini kyseisellä reissulla ja niitähän riitti.





Osan porukasta jäädessä saunomaan suuntasin minä monen muun tavoin koskelle heti kuuden jälkeen. Alku lupasikin hyvää, sillä Olli oli jo haavinnut komean taimenen ja itsekin sain tärpin lähes ensimmäisellä heitolla. No heitto perään samaan paikkaan ja nyt tarttui. Arviolta 40senttinen harjus leiskautti tämän jälkeen maantiesillan alla komeasti parit voltit kerien ja jälkimmäisen, jonka vaikeusaste oli 2,4 jälkeen, perho irti ja näkemiin pahus. Välisuvannon jälkeen suuntasimme Jukan kanssa Kuninkaanvirtaan, josta löysin heti muutaman pikkuharrin suurimman ollen 34senttisen. Isompiakin paikassa näimmä oli, sillä hieman myöhemmin samaisesta montusta Viki haavitsi komean 52cm taimenen. Myös Jukka taivutti vapaa muutaman taimenen kanssa ja lopulta tinseliin vaihdettuani kovia kokenut 42 senttinen istari erehtyi minunkin pyytööni.










Tämän jälkeen hiljeni osaltani. Käväisin välillä syömässä ja ennen puolta yötä palailtiin koskelle. Jossain vaiheessa niskaa kalastellessani näin, kuinka keskellä niskaa olevan kiven takaa kala ampaisi pinnassa uittamaani tinseliin, mutta kala ei tarttunut pahus. Tarkempi tarkastelu osoitti, että vasta sitomani perho oli tiessään ja siima oli katkennut lenkin keskeltä. Olikohan sidontalakasta tai pikaliimasta jäänyt terävä reunus koukun silmään, mikä katkaisi 0,32 siiman.

Vihtori oli illan aikana koukannut Torikosken alta pari komeaa kalaa suuremman ollessa 65 senttisen pedon. Ennen kello kahta yöllä painuin itsekin samaan kohtaan onneani koittamaan. Pari heittoa enneätin heittää ja sitten siimaa vietiin. Kala painoi kertaakaan pysähtymättä voimalauomaan ja juuri ennen pohjasiimoja se rauhoittui. Tämän jälkeen kala tulikin jo lyhyitä spurtteja lukuun ottamatta varsin kiltisti lähemmäksi ja vihdoin ja viimein myös haavittavaksi. Iken Yön Timon muunnoksen pettämä komea taimen mittautti pituudekseen 58senttiä. Mittaamisen jälkeen tämä komea luonnonkala pääsi aika pitkän elvyttelyn jälkeen takaisin koskeen.

Loppureissu ei suurempia tapahtumia tarjonnut ja itse nukuinkin jopa viitisen tuntia aamun koitteesse. Vielä puolenpäivän jälkeen kuninkaanvirrasta löytyi ahvenjäljitelmään yksi virkeä, mutta todella heikkokuntoisen näköinen 47 senttinen istari, joka matkasi kotiin savustettavaksi. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja kalaisa. Neljäntoista jantterin voimin koskesta ylhäällä käytettiin liki kolmeakymmentä mittataimenta, joista luonnonkaloja oli noin puolet. Kun istareitakin oli joukossa sai ruokakalan halunnut myös syötävää kotiin viemisiksi.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Harjuksia viimeinkin






Tiistaina piti päästä vielä Nurmijoelle ennen torstai-perjantain Huopananreissua polttelihan uusi Hardyn Demon kela sen verran kelalaukun pohjilla. Pielavedeltä matkaan kopattiin Jaska ja suunta kohti koskea.




Kalastus aloiteltiin Mäkärältä. Heti ensi heitolla pieni punaisella kuulalla varustettu oliivi pupa tapasi harjuksen ja vihdoin Mäkäräkosken harjukset osoittavat olemassaolonsa. Kaverilla pituutta karvan alle 30cm ja ihastelun jälkeen hopeakylki lähti innolla takaisin elementtiinsä. Myös reissu jatkui iloisesti. Vain noin 50metriä alempana taimen nappasi muddleriin keskeltä kuohua ja uusi Hardy pääsi testiin. No helpollahan se istarin kanssa lopulta pääsi ja viereisestä akanvirrasta kala oli lopulta helppo noukkia haaviin. Poikkeuksellisesti täytyy todeta, että tällä kaverilla pyrstö oli luvattoman huonossa kunnossa. Pariin vuoteen näin heikkoa istaria ei ole minun haavissani Nurmijoella potkinut.



Itselläni homma hiljeni kellon lähestyessä puolta päivää. Koskelle myös saapunut kerhomme puheenjohtaja tosin napsi tosi kauniin vanhan kalan, jonka solakkaan varteen oli mittaa kertynyt 43cm. Upeasti taistellut kala ansaitsi irrottelun jälkeen vapautensa.






Myöhemmin siirryttiin Kalastelemaan Aittokoskelle, jossa itselleni tapahtumaksi kertyi yksi 31cm harjus, joka tarrasi vihreään muddleriin. Muuten koski oli yhtä epvarmaa tärppiä vaille hiljaa. Mökkiäkin piti hieman siistiä, kun seuran nuorino oli pitänyt siellä majaa, eikä koulussa oltu vissiin opetettu mihin tarkoitukseen tuhkaluukku kamiinassa on sennettu. No pojillahan oli tytöt mukana, niin ei kaikkee muista ;)


Illalla vielä lyhyt pisto Mäkärään, mutta kahta 30 sentin kahtapuolta olevaa harria lukuunottamatta ei tapahtumia. Jaskan tyhjänpyynti jatkui. Tuloksena alamitta- harreja ja taimen. Kotiin lähdettiin jo yhdeksän maissa valmistautumaan torstain Huopanan koitoksiin.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

No voihan Pojjaat!

Kesäloma alkoi ja avausreissu Nurmijoelle olikin harvinaisesti pidemmän kaavan mukaan. Sunnuntaina 31.5 saavuttiin siis Aittokosken kämpille odottelemaan Nurmijoen kauden avausta ja tunnelma oli kaiken puolin odottava. Ensimmäinen yö jättikin paljon odoteltavaa, sillä sekä vanhemmat kalat, että istarit pitivät suunsa kiinni, eikä kalaa ensimmäisenä yönä tullut. Muutamia pikku harjuksia ja pari säynettä toki siiman päässä käväisi.



Maanantai aamu avautui sitten valoisammin. Päivän aikana eri koskilta haavissa käväisi kaikkiaan 5 mittataimenta, joista helme3nä kirkas 49cm vanha istari Mäkäräkoskesta. Huolestuttavaa puolestaan oli mäkäräkosken harjusten katoaminen, sillä useamman taimenen myötä keskityin hakemaan harjusta koskesta, mutta yhtään mittakalaa ei koskesta löytynyt, eikä pienempiäkään enemmälti löytynyt. Toivottavasti kalat löytyvät kesän edetessä.











Tiistai oliki sitten todellinen jättipotti. Heti vuorokauden vaihtuessa siimanpäähän tarrasi tukeva 46cm taimen, joka erehtyi vihreään muddleriin jahdattuaan näyttävästi salakoita Aittokosken loppuliu-usta. Samaisesta puuhasta yllätettiin myös toinen samanmoinen seuraavana aamuna. Paras oli kuitenkin edessä.



Opiskelukaverit saapuivat "vierailulle" koskelle hivenen myöhässä ja pikku hiljaa lähdettiin kalalle Mäkärälle. Ensimmäinen tunti oli hiljainen ja Vellun paria ahventa ja meikäläisen kilon säynettä lukuunottamatta koski oli hiljaa. Jossain vaiheessa kosken keskiosalla oli hieman ruuhkaa ja ajattelin suosiolla valua hieman alemmaksi.









Kosken alaosassa on pari maukasta paikkaa, joista toisen päätin kalastella ja edetä sitten pikku hiljaa alemmaksi. Pilkit veteen ja heti ensi heitolla tärähti. Kala kävi heti pinnassa, joten tiesin alusta asti, että kyseessä on vauraampi kala. Pienen spurtin jälkeen kala jäi juromaan erään kiven viereen ja onnistuin aika pitkän tovin ohjailemaan kalaa juuri kuten halusin. Jossain vaiheessa kala lähti kuitenkin tavoittelemaan paikkaa minun kannaltani kiven huonommalta puolelta ja kun jouduin antamaan sille kovemmin painetta hermostui kalakin. Taimenen spurtit lyhenivät hiljalleen ja lopulta sain kaivettua kalan haaviin ja heti haavin noustua vedestä näin, että recordit meni uusiksi. Mittanauha ja puntari paljasti, että koskesta noussut kaveri oli 70cm pitkä ja painoa kertyi 3,7kg.





Vaikka loppupäivä meni hieman leijuessa, tuli kosken loppuosasta vielä kaksi yli puolimetristä istaria, joten reissu sai aika herkullisen päätöksen. Reissun saldo oli myös varsin makoisa. Yhteensä 10 taimenta, joista peräti neljä yli puolimetrisiä. Uusia istareita kaloista oli kahdeksan, joten vanhojakin kavereita mukaan mahtui kaksi.