perjantai 25. syyskuuta 2009

Kirjoja ja kipeät sormet



Piltit oli opetettu ja ope pääsi jälleen lyhyen perjantain jälkeen hyvissä ajoin Viannalle kalaan. Koskelle saavuttuani huomasin, että porukkaa oli varsin mukavasti, mutta kalan makuun oli päässyt vain yksi nuorempi vitsan heiluttelija, joka oli pilkkinyt pari kirjoa sillan jälkeisestä montusta valkealla liitsillä.



Itse aloittelin padon alta laavun puoleiselta sivulta, mutta tapahtumat antoivat odottaa. Pikku hiljaa siirryin Maaningan puolelta kuohua kokeilemaan, vaikka uskoinkin jo vesien viilettyä kalojen olevan hitaammassa virrassa. Kuohuista ei tullutkaan tapahtumia, vaikkakin paikkaa pidemmän aikaa pommittanut vanhempi karttulalainen kertoi isomman taimenen käyneen kaksi kertaa näytillä, mutta hylänneen perhon viime hetkillä.

Kuohujen jälkeen aloin pommittaa kovasta virrasta jakaantunutta Maaningan puoleista virtaa. Kohta perho oli kuitenkin pohjassa ja kun perhoja ylös nyhdin, niin perhosiiman kohdalla hyvän kokoinen kirjo kävi "iskemässä" perhosiimaan. No kala havaittu ja niinpä aloin etenemään varovasti virran reunaa alaspäin ja kopaisin aina muutaman heiton välein tuon paikan, jossa kala näyttäytyi. Heti kirre ei antautunut, mutta ehkä noin 10 minuuttia myöhemmin kun heitin perhoa ylävirtaan kalan asentoipaikan yläpuolelle vapa taipuikin iloisesti. Kala tuli lähelle varsin helposi, mutta tämän jälkeen aloitti ilakoinnin. Valkeaan punaisilla kumijaloilla koristeltuun liitsiin haksahtanut Kirre saatiin lopulta haaviin sangen nopeasti. Painoa kaverilla oli 2,5kg. Kello oli tolloin 14.05.

Kalan jälkeen palkitsin itseni Pirkka lagerilla, joka olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen tuopponen kyseistä evästä. Myös Esa päräytti koskelle ja rupatelessa aika kului. No varttia vaille kolme lopulta painelin sillan alle ja kahlasin liki sähkölinjalle asti, josta aloitin hiljalleen kalastellen nousemaan ylemmäksi. Kauaa en ehtinyt kalastaa, kun vapa taipui ja perhoa vietiin nopeasti vastarantaa kohden. Paljoa ei heittosiimaa rullalle jäänyt, kun kala pysähtyi. Tämän jälkeen se tulikin varsin helposti lähietäisyydelle, mutta esitteli lyhyessä siimassa vielä muutaman uintiteknisen suorituksen ennen kuin suostui haaviin hiukan kello 15 jälkeen.


Toisen kalan jälkeen saalis olikin jo tiukemmassa. Viiden maissä käväisin syömässä ja ajattelin kopaista parkkipaikan alapuolella olevaa lirua joko sieltä löytyisi kalaa. Kauan en ehtinyt paikaa pommittaa, kun vapa suorastaan räjähti. Räikkä huusi ja olinkin varma, että nyt se iso taimen minun pyyntööni erehtyi. Löin kämmentä puolan reunaan jarruttaakseni lisää sillä tuloksella, että kampi löi todella voimakkaasti sormille. Siinä meinas ote herpaantua ja kipeää pikkurilliä vedessä huljutellessa kala veti juuri ja juuri koko heittosiiman kelalta hypäten aivan sillan yläpuolella. Kala oli noin 30m päässä enkä tarkasti nähnyt oliko kyseessä taimen vai kirjo. Otin siis siimaa varovasti sisään ja kala juroi syvällä. Yhtä äkkiä se otti spurtin minua kohden ja oli täysi työ saada siima pysymään kireällä. Tämä oli kuitenkin kalalle liikaa ja pyrähdyksensä jälkeen se nousi väsyneenä pintaan, jolloin näin kyseessä olevan todella mittavan kokoisen kirjon. Pari lyhyttä spurttia kala vielä otti, mutta nopeasti pinkkiin haksahtanut kala saatiin haaviin. Painoa kaverilla oli kunnioitettavat 3400g ja koko reissun kalat painoivat siivottuna 6,1kg.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Syksyisiä keikkoja Viannalla

Koulu kun alkoi, näytti opettajan kirjallinen innostus blogia kohtaan hiipuvan. No kiitos mukavan lukujärjestyksen kalassa ollaan käyty näin syksylläkin ja kalapaikka on vaihtunut myös aikataulusyistä Viannankoskeen. Tosin koko kesän reissu tai kaksi viikossa Nurmijoelle tahti oli myös tehnyt tehtävänsä ja Nurmijoelle ei oikein enää ollut inspiraatiota kulkea. No nyt tekis taas mieli, mutta syysrauhoitus estää nämä huvit.


Kuten kaikkialla muuallakin vesi on Viannallakin ollut vähissä. Tämän seurauksena myös kalat ovat olleet tavanomaista pienemmällä alueella, mikä on ajoittain aiheuttanut myös hieman ruuhkaa etenkin padon alle.

Saalistakin on syksyn mittaan tullut. Taimenten osalta syksy tosin on ollut itselläni heikko ja viimeisen reissun kahta pudotettua taimenta lukuunottamatta kyseinen laji on pilkkini Viannalla kiertänyt. Muuten lajien kirjo onkin sitten ollut varsin kattava. Ahventa, säyneitä, lahnoja, särkiä, salakoita, haukia, kirjoja ja pari komeaa kuhaa on haaviin asti saatu.

Heti elokuun alkupuolella vanha Viannan luottokone Pinkki liitsi oli tehokas, mutta kuun vaihtuessa syyskuun puolelle alkoivat pienet punaiset pupat ja valkoiset liitsit viedä kirjojen suhteen pidemmän korren. Punainen pupa oli myös noiden kahden pudotetun taimenen mieleen, sillä molemmat yksilöt kelpuuttivat kyseisen ottipelin huuleensa. Molempien taimenten karkuutukset tapahtuivat erittäin ikävästi. Itse olen läpi kauden naureskellut Iken huolta katkeilleista perukkeista, mutta nyt pilkka sattui omaan nilkkaan. Nimittäin molemmat taimenet katkoivat sivuperukkeen solmun kohdalta siimat ja ihmetys koko kauden hyvin toimineiden solmujen pettämisestä oli melkoinen. Toinen taimenista olisi ollut myös varsin mukavan kokoinen, sillä kaveri kävi näyttäytymässä komean loikan muodossa heti perhoon tartuttuaan. Nopeasti hyppyyn mitattuna kokoa oli himpun alle puoli metriä.


Ottipaikat löytyivät etenkin Pielaveden puoleisen kuohun alta, mutta myös laavun puolella kulkenut kevyempi virta kätki allensa pirteitä kirjolohia, kunhan perhot sai upotettua montun pohjille. Kalastustekniikoista toimi etenkin larvastelu, jolla perhot sai näppärästi patoluukkujen alta kuohuvien vesimassojen alle.



Kuten totuttua istutettujen kirjolohien laatu on ollut jälleen moninkirjavaa. Osa kaloista on liki ehyt eväisiä ja voimakkaita junturoita, kun taas toiset ovat pienipyrstöisiä rasvamakkaroita, joita ei juuri väsytellä tarvitse. Huolestuttava piirre on ollut jo kolmella kirjolla havaittu sokea harmaan kalvon peittämä silmä. Eli lieneekö jostain kasvatusaltaissa levinneestä sairaudesta kyse, kun noin useassa kalassa samaa vikaa löytyy.



Loppusyksy kulunee niin ikään Viannan kirjoja kiusaten. Myös Korpilohella lampikirrejä pitäisi käydä kopasemassa pariin kertaan ja jos aika antaa myöten voisi Karvionkin tilanteen käydä tarkastamassa.