Koirakoskella tulvan seassa

Lauantaina 15.11 auton keula kääntyi jo puolilta päivin Sonkajärveä ja Nurmijokea kohden. Edessä oli ensin lauantaina perhokerhon syyskokous ja tämän jälkeen rauhaisaa saunottelua ennen sunnuntain talvikauden avausta. Kerhon mökin pihaan kurvattuani ja joen rantaan asteltuani iski kuitenkin melkoinen uskon puute. Vettä oli rantapusikoihin saakka, eikä perhonheittämisestä voinut niissä olosuhteissa juuri puhua. No vaimolta lomat oli anottu, joten sunnuntaina kyllä kokeillaan. Mielessäni myös kiittelin, että otin ensimmäistä kertaa koko vuoteen myös virvelin mukaan, sillä se saatta olla ainut väline, jolla kalastus nyt on mielekästä.

Sunnuntai aamuna tein ratkaisuni ja siirryi Koirakosken niskalle kalaan. Syyt olivat selvät. Sieltä löytyi ainakin hieman takaheittotilaa tälläkin vedenkorkeudella ja raskaalla grainisiimalla oli rullaamisesta edes turha haaveilla. Aamu kello 8.40 aina puoli yhteentoista viuhdoin niskan aluetta perhovehkein. Tulosta ei tullut. Kahvitauon jälkeen etsinkin autosta virvelin, josko sen kanssa onni olisi suosiollisempi.

Perhoa en kuitenkaan hylännyt, vaan kokeilin spinflugalla tavoitella poteroissaan kyyhötteleviä kaloja. Homma näytti tepsivän, sillä ennen puolta päivää rannalle oli nostettu 41, 45 ja 46 senttiset taimenet. Onnistunut reissu, vaikkei kalat perhovälineillä tulleetkaan.

Syksyisiä reissuja Viannalle

Elokuun lopussa vesi nousi juoksutusten vuoksi Nurmijoella kipurajoille ja elokuun lopulta asti kalareissut suuntautuivatkin Viannankoskelle.








Sillan yläpuolinen monttu on yksi varmoista kirrepaikoista

Syksy Viannalla olikin kaikin puolin onnistunut. Kalaa löytyi koskesta hyvin ja mikäs koskella ollessa, kun Esan turinoita kuunnellessa suupielet vääntyvät väkisinkin hymyyn.


Kalaa tuli koko kosken alueelta ja Esan jokeen pistämät hieman tavallista suuremmat kirjolohet takasivat ajoittain varsin mukavia väsytyselämyksiä. Syksy huipentui syyslomaviikolle, kun haaviin eksyi 44senttinen Siika.

44cm siika ilahdutti 14.10. Ottipelinä pinkki liitsi??


Varsinaista tarinaa kalareissuista ei nyt heru, mutta syksyn pieniä ahaa elämyksiä oli ehdottomasti graini-siiman käyttö etenkin maantie sillan yläpuolisen montun ronkkimisessa. Parhaimmillaan monttu antoi useamman kalan tunnin sisällä ja näytti graini tehonsa myös padon alapuolella, kunhan muisti uittaa perhoa sen verran vikkelään, ettei pyynnöt olisi jatkuvasti pohjassa. Syksyn ottavimpia perhoja oli liitsit mustana, pinkkinä ja valkoisena. LIsäksi pinkki booby kolusi monttuja ansiokkaasti. Sattumakaloja nousi myös tinselillä ja pienellä oransilla nymfillä.





Pinkkiin Boobyyn haksahtanut kirre pituuta 58cm






Pinkkiin ja mustaan liitsiin hairahtaneet kirpelit lokakuun alusta.

Puolen metrin ylitys Mäkärältä

Tänäkin vuonna lukujärjestys saatiin sellaiseksi, että opettajalle mahdollistui yksi lyhyt koulupäivä, jonka jälkeen suunnataan tietysti kalaan. No ensimmäinen näistä reissuista suuntautui tuttuun tapaan Nurmijoelle ja koirakoskelle ja Mäkärään.

Kalastuksen aloitin hieman kolmen jälkeen sangen onnistuneesti. Toinen heitto ja perhot pohjiin ja ei kun uutta peruketta sitomaan. Lopulta pääsin kolistelemaan kosken läpi, mutta yhtä tukistusta enempää ei matkaan tarttunut. Puoli kuusi päätin vaihtaa maisemaa ja ajella Mäkäräkoskelle.

Mäkärällä Ennätin kalastella vajaan tunnin ilman tapahtumia. Autiotalon saunan kohdalta aivan kovan virran reunasta lopulta tärähti. Kala vaikutti aluksi rauhalliselta ja sain kalan nopeasti lähelle. Tämä oli kalalle kuitenkin liikaa ja siimaa vietiin vauhdilla. Samalla kala pääsi kovaan virtaan, mikä teki urakasta entistä hankalampaa. Lopulta sain kalan pieneen suvantoon, josta sain rauhassa ohjailla kalan pyrähdyksiä. Pian tämän jälkeen kalan menohalut kaikkosivat ja ohjasin kalan nopeasti haavin päälle ja kala kuiville.

Noin kello seitsemän taivas repesi ukkoskuuron muodossa. Olisiko tämä heikentänyt kalojen ottihaluja, sillä tuttua syöntihuippua ei iltayhdeksän jälkeen kuulunut. Toki kolme noin 20-25 senttistä harjusta kävi kädessä asti ja lisäksi yksi kova tukistus tuli paikasta, josta tänä kesänä on tullut nosteltua taimen jos toinenkin. Kymmenen aikoihin lopettelin ja siirryin autolle.

Tuttu ottipeli.

Loman viimeinen reissu Mäkärälle

Uskottava kai se on, että opettajankin kesä on pikku hiljaa päätöksessään. Viime keskiviikkona suuntasin loman viimeisen kalareissun Nurmijoen Mäkärälle. Koskella huomasi, että lomakausi on ohi, sillä koko iltana minua ja myöhemmin saapunutta kaveriani lukuunottamatta koskella ei muita koko päivänä näkynyt.



Aloitin kalastuksen noin 17.00. Kuten ounastelinkin alku oli sangen rauhallista kalojen osalta, eikä muutamia alamitta harjuksia lukuunottamatta tapahtumia ollut. Kosken loppussa alkoi sitten tapahtua. Ensiksi sain kaksi mukavaa harjusta, jotka iskivät hämmästyttävää kyllä ensin kutoskoukun muddleriin ja sitten miniliitsiin. Kaloilla oli kokoa 32 ja 34 senttiä. Loppuliu-ussa oli sitten mahdollisuus hieman komeampaan kalaan. Annoin perhojen uida aivan rannan tuntumaan, kun tunsin, että vapa taipui rauhallisesti aivan kuten pohjaan jäädessä. No nostin rauhallisesti vapaa ja aioin nyhtäistä perhoja irti pohjasta. No samalla tuo"pohja" lähti liikkeelle poikki virtaan ja parin voimakkaan potkun jälkeen irtosi. Vastaiskulla kukaties tuo kala olisi ollut minun.



Tämän jälkeen lähdin nousemaan koskea ylöspäin larvastellen. Matkalla tuli pari mukavaa harria, joita en kuitenkaan kiusannut turhaan mittaamalla. isoin oli kuitenkin noin 35senttiä. Lähellä kosken niskaa vapa sitten taipui voimakkaammin. Kala juroi pohjassa ja kulki hiljalleen ylävirtaan. Pikku hiljaa kala alkoi väsyä ja lopulta se nousi kyljelleen virran vietäväksi ja tiesin, että tuo noin 45 senttinen taimen alkaa olla valmis. Haavi käteen ja kalaa hivuttamaan kohti sitä. Juuri kun kala on päätymässä haaviin se tekee viimeisen väsyneen loikkansa ja vihreä kuulapupa kirpoaa huulesta. PAHUS!



Ärräpäitä heitellen nakkaan perhoni juuri saman kiven kupeeseen, josta taimen tarttui. Perhot ehtivät juuri ja juuri vajota, kun vapa taipuu jälleen. No 35 senttinen harjus sätkii kohta haavissa ja nyt pupa on nielty niin syvälle, ettei kalan vapautusta viitsi edes harkita. Kun kala on suolistettu kaveri saapuu myös koskelle.



Seuraava tunti oli itselläni hiljaista. Kaveri suuntasi kuitenkin varsinaisen kosken yläpuolelle ja taltuttaa sieltä nopeasti kolme taimenta, jotka laittaa kaikki takaisin jokeen. Annan suvannon rauhoittua hieman ja noin tunti kaverin lähdettyä ottipaikalta alan kalastaa samaa paikkaa toiselta rannalta. Näky on epäuskottava. Taimenia on suvannossa useita, ja ne jahtaavat pinnan tuntumassa jotain pikkukalaa.



Aloitan kalastuksen noin 21.40. Ensimmäinen kala iskee vihreään muddleriin kuten muutkin tulevista taimenista vajaan viiden minuutin kalastuksen jälkeen. Tuo kala päätyy rannalle. Seuraavaa ei tarvitse odottaa kovin pitkään, sillä vielä ennen kymmentä haavissa käy toinenkin samanlainen noin 42-45 senttinen taimen. Tämän lasken pois. Pitkään ei jälleen tarvitse tyhjää pyytää. Kello 22.10 aivan niskaimusta iskee jälleen. Nyt kalalle joutuu antamaan aika kovasti painetta, ettei se karkaa koskeen. Kala kuiville ja ruokapöytään. Uskomattominta on, että vaikka käytimme kaverin kanssa rannalla pieneltä pätkältä kaikkiaan kuutta taimenta ,pintakäyntejä näkyi edelleen. Saalistushimot oli kuitenkin tyydytetty ja nyt suunnattiin kerhon mökille saunomaan.

Heinäkuun satoa

Heinäkuu meni että heilahti ja ei blogiakaan ennättänyt päivitellä. Tässä pientä muisteloa heinäkuulta.

Kesäkuun viimeisenä päivänä opiskelukaveriporukalla lähdettiin käymään nopea pisto Kermankoskella maanantain ja tiistain väliseksi yöksi. Majapaikaksi valittu Vahtitupa oli heti alkuunsa melkoinen pettymys. Luvatussa veneessä oli vain kaksi hankainta (toinen keskellä ja toinen keulassa). Lisäksi rantasauna olikin yhteissauna ja mökin ”grillipaikka” oli parin betonilohkareen päälle viritetty vanha jääkaapin ritilä.
No hienoisen sananvaihdon jälkeen saimme kaasugrillin itsellemme (hienoinen elinehto, kun ruokapuoli oli rakennettu vahvasti grillin varaan).

Kavereilla oli kova into kalalle, vaikka arska helotti ja lämmintäkin oli. Itse en oikein jaksanut syttyä ajatukseen, että Kerman kirkkaissa vesissä mullonen intoutuu syömään iltapäivän helteellä. Lähdin kuitenkin mukaan ja kesken puolihuolimattoman perhon lilluttelun yllätys oli mitä melkoisin, kun taimen iski Wingmaniin. Virkeä kaveri teki kunniaa taimenrodulle, vaikkei iso ollutkaan. Parissa minuutissa kala oli kuitenkin haavissa ja 41 senttinen kaunokainen pääsi ihastelujen jälkeen takaisin elementiinsä. Loppu iltapäivän lilluttelin tuloksetta, eikä yön rymyäminen Vihavuonteellakaan antanut lisätärppejä, joten tuo komea taimen jäi reissun ainokaiseksi.

Kalastus jatkui ahkerana, sillä kaverille piti näyttää vähän Nurmijoen maisemia, joten ajelimpa Heinävedeltä suoraan Sonkajärvelle. Taimenta pilkittiin sekä Mäkärästä, että koirakoskelta, mutta tulokseksi itselleni tuli vain kaksi komeaa karkuutusta. Sapetusta lisäsi se, että molemmat käväisivät liki haavissa asti ja koko ei ollut mikään vähäinen. No loppuviikosta sitten Huopanalla.

Torstai-perjantai huidottiin seuran junioriosaston kanssa Huopanalla. Pientä taimenta oli koskessa, mutta isommat kiersivät yön pimeinä hetkinä perhoni tehokkaasti. Muutaman tunnin unten jälkeen päätin kokeilla vielä tuuriani keskipäivän tienoilla, vaikka jälleen usko taimeneen kirkkaalla paisteella oli lievästi sanottuna hukassa. No jälleen Wingman kehiin ja vajaan vartin kalastuksen jälkeen tapahtui jälleen. Kala iski Huopanan niskalta ison kiven edestä ja kuin vanha konkari se yritti pariin otteeseen kiertää kiven sotkeakseen siimat kiven koloon. Vapa taipui äärimmilleen ja kuin ihmeen kautta sain revittyä kalan kiven paremmalle puolelle. Taimen väsytytti itseään hämmästyttävän pitkään, mutta lopulta kala antautui haaviin. 48 senttinen kaveri oli sangen puhki taistelun jäljiltä ja elvyttely kalan kanssa kesti liki kymmenen minuuttia.

Tämän lisäksi heinäkuuhun kuului yksi mp-reissu kuusingille sekä Nurmijoella koluamista. Nurmijoki olikin heinäkuussa antelias, sillä heti Huopanan reissun jälkeen viikon kaksi reissua antoivat saaliiksi kolme komeaa taimenta ja viisi yli 35cm harjusta. Kaikkiaan heinäkuussa nurmijoella havaksiini tutustui toistakymmentä mittataimenta, joten hyvä kuukausi kerta kaikkiaan.

Tankkiauton jäljillä

Tiistai aamu avautui meikäläiselle jo hieman kello 03 jälkeen, kun kalaan piti päästä heti, kun viikko rauhoitus aamu kuudelta Nurmijoella päättyy. Kun auto saatiin parkkiin Haapakosken niskalle, epäilyt istutusauton vierailusta osottautuivat oikeiksi. Rantaan oli painautunut tukevat renkaan jäljet ja kalamiehiäkin oli virran rannalla riittävästi.

Kuudenlta siimat veteen ja kalastamaan. Ensimmäinen isku tuntui jo parin minuutin kalastuksen jälkeen. Jälleen mies oli töpeksinyt ja sivutapsin solmu oli pettänyt. No uusi ehompi solmu kiinni ja homma jatkui. Ei mennyt kuin vartti ja jälleen kala kiskoi perhoa. Tällä kertaa musta liitsi oli pettänyt 51 senttisen istukkaan, jonka halu taistella paistinpannulle joutumista vastaan ei ollut kovinkaan suurta ja kala oli nopeasti roikkumassa verestettynä rantakoivussa. Tämän jälkeen vajaassa tunnissa haavissa käväisi kaksi alle 45 senttistä taimenta, joista pienempi oli vanhempaa istutuskertaa löytyihän mahasta komea otos kosken hyönteiskirjosta.

Tämän jälkeen pidin tukevan tunnin tauon nauttien virvokkeista ja eväistä. Aloittaessani

kalastuksen uudelleen niska-alue oli rauhoittunut huomattavasti ja muutama kala pintoikin mukavasti. Itse keskityin yhteen pintovaan istariin tovin ajaksi, mutta perhojeni perään se ei osoittanut mielenkiintoa. Hieman minun perässäni tullut perhomies osasi kyseiselle kalalle tarjota jotain miellyttävämpää ja kala potki kohta kuivilla. Itse nousin ylös koskesta ja siirryin hieman alemmaksi. Tämä kannatti, sillä koskea en ennättänyt edetä pariakymmentä metriä kauempaa, kun vapa taipui jälleen. Heti oli selviö, että nyt kyseessä on pareman kokoinen hurmuri. Kun kala näyttäytyi syke nousikin selvästi, sillä kala oli selvästi päivän komein. Kala pyrki pariinkin otteeseen kiertämään siiman kiven ympäri, jonka edestä se perhooni ampaisi. Molemmilla kerroilla sain vain vaivoin pidettyä kalan oikealla puolella kiveä ja lopulta kalakin alkoi väsyä. Pinkkiin puraissut 58 senttinen komistus sätki lopulta haavissa ja itsekin päätin lopettaa kalastuksen siihen, olihan tapahtumia yhdelle päivälle jo riittämiin.

Sateessa Harreja Nurmijoelta

Nurmijoelle tultiin rankan sateen saattelemana, mikä takasi, ettei koski pullistele sunnuntaikalastajista. Kalastus aloitettiin Haapakosken niskalta, jossa pienet 15-20cm pitkät taimenet pitivät iskuillaan kalamiehen valppaana. Yksi hieman isompi kävi myös tavoittelemassa juuri heittoon nostamaani perhoa aivan pinnasta, mutta muuta ei alkuun näyttänyt tapahtuvan.

Kahdeksan jälkeen olin edennyt jo hyvän matkaa koskea alaspäin ja erään suvannon kohdalla tunsin tärpin. Pari heittoa lisää ja kala sätki vavan päässä. Kala tuntui alkuun todella voimakkalta ja se pyrki alavirtaan ja kovaan koskeen. Sain enemmän ja vähemmän väkivalloin kalan pidettyä suvanossa, mutta ilo vaihtui pettymykseksi, kun kala paljastui säyneeksi.Uurastus palkittiin lopulta hieman ennen kymmentä, kun kosken keskisuvannon jälkeisellä niskalla streameriin tarttui äkäinen taimen. Haavittuani huomasin kyseessä olevan nälkiintyneen edelliskesän istukkaan, jossa ei juuri ruotojen ja nahan lisäksi muuta ollut. No kalaa elvyttämään ja takaisin koskeen. Tämä ei kuitenkaan heikolta kalalta enää onnistunut, vaan kala kellotti selällään rantakivien välissä vielä 10 minuuttia vapautuksesta. Eipä auttanut muu kuin koukata kuoleva kala reppuun.

Seuraavaksi ajeltiin Mäkäräkoskelle, jossa kalastus aloitetiin noin 23.15. Noin puoli tuntia koskea alaspäin edettyä vapa taipui ja haavi sai töitä. Ilolla ei ollut rajaa, kun lopulta haavista paljastui Nurmijoen mittapuun mukaan varsinainen jättiharjus 40,5cm. Tästä kului vain vajaa 10 min, kun pari kertaa perhoa kopaissut 35cm harjus löysi tiensä haavin pohjalle. Tämä sai kuitenkin vielä pitää vapautensa.

Kesäkauden avaus Nurmijoella

Kesäkuu ja opettajan kesäloma avattiin sunnuntaina 1.6 Nurmijoella puolilta öin. Keli oli mitä mainioin ja Aittokoskella kalamiehiä yllättävän vähän. Liekkö miehen taito ollut talven jäljiltä ruosteessa, mutta yön tärpit eivät muuttuneet siimassa kiinni pyristeleviksi taimeniksi ja parin tunnin kalastuksen tulos oli yhtä vajaan kilon säynettä lukuunottamatta pyöreä nolla. Seuramme puheenjohtaja sitä vastoin oli terävämpi koukuttaen pari taimenta ensimmäisten tuntien aikana.

Muutaman tunnin unien jälkeen teimme paluun koskeen hivenen jälkeen aamu seitsemän. Kaloja koskessa oli, sillä ennen puolta päivää vavan päässä kävi potkimassa parikin varsin virkeää taimenta, mutta jostain syystä molemmat kaverit kieltäytyivät lähemmästä tuttavuudesta. Kun ruokatauon jälkeen vielä pari taimenta tiputettiin tyylillä, lähti kotimatkalle koskelta varsin turhautunut kaveri.

Viikkorauhoituksen jälkeen tie vei takaisin koskelle tiistaina 3.6. Heti aamutuimaan Haapakoskesta meitä kävi tervehtimässä noin 20cm pituinen taimen, joka sai vapautensa takaisin luvattuaan saapua takaisin muutaman vuoden kuluttua. Päivä meni sekä Haapakoskella että Aittokoskella tyhjää pyytäessä paria pikku Harria lukuunottamatta ja kesän aloitus näytti muuttuvan täydelliseksi fiaskoksi.

Kellon lähennellessä jo puolta yötä kalamiehen ilme alkoi käydä jo vakavaksi. Puoli tuntia ennen vuorokauden vaihtumista Aittokosken koskiosuuksien välisen saaren rannasta iski kuitenkin vihdoin vihainen taimen ja takaraivossa takoi, ettei tätä enää saa tiputtaa. Hämmästyttävän virkeä kala taisteli elämästään pitkän tovin, kunnes lopulta joko poikasena istutetuksi tai peräti luononkalaksi paljastunut 44 senttinen kosken villi asukki tapasi haavin pohjan. Kalan myötä reissu oli pelastettu ja oli aika suunnata kotiin unten maille.

Lauantaina Lampaanjoella

Äitienpäivän kynnyksellä tarjoutui vielä tilaisuus käydä pikaisesti kopaisemassa Lampaanjoen tarjonta näin keväällä. Koskelle saavuin hieman ennen ilta kuutta ja ilokseni totesin, ettei tulva ollut kuitenkaan aivan toivoton.

Kalastuksen aloitin räikeän oranssilla streamerillä, jossa oli isohkot mesinkisilmät voittamassa kovaa pintavirtaa. Kalastelin Paaskosken laavulta lähtien pikku hiljaa koskea alaspäin. Rauhallinen uitto saunamontusta aiheutti illan ensimmäisen tapahtuman, mutta pelkkää tukistusta lukuunottamatta kala ei leikkiin kanssani lähtenyt. Pikku hiljaa tie veikin varsinaiseen koskeen, jossa monttuja lirkittiin pienillä nymfeillä ja kuulapupilla. Hieman vanhan myllyn alapuolella ilmeisesti harjus kelpuutti kuulapupan hetkeksi, mutta parin potkun jälkeen koukku irtosi ja vapa ampui siimat perhoineen rantakoivuun, jonne ottipeli jäi.

Kahdeksalta ajelin autolla vielä jokea muutaman kilometrin alemmaksi, josta lähdin hakemaan ainakin omasta mielestäni sitä varmaa harjusta. Joki pysyi kuitenkin vaiti ja auton nokka käännettiin kohti Kiuruvettä puoli kymmeneltä.

Kevään ensimmäinen Päsmäriltä

Sunnuntaina haettiin todellinen työvoitto Nurmijoen Päsmärinkoskelta. Koskelle ei teitä ole talvella aurattu ja niinpä reissuun varattiin mukaan lumikengät ja tukku evästä. Koskelle pääseminen vaatikin tällä kertaa 2,5km tarpomisen neitseellisessä hangessa, jossa lumikengätkin painuivat reilusti hangen uumeniin. Tunnin tarpomisen jälkeen lopulta saavuttiin koskelle ja sumukorentojen tarkkailu saattoi alkaa.

Kolea keli ja kylmä pohjoistuuli piti korrit kurissa ja siimaan päätyikin risukoppaa ja mustaa leetsiä. Tuuli tuntui luissa ja ytimissä ja päivä ei todellakaan tuntunut lämpimältä, vaikka mittari tavoitteli 5 plusastetta. Hauska oli huomata, että kun tuuli hetkittäin tyyntyi, korreja ilmaantui kuin taikaiskusta heti muutama lentelemään kosken pinnalla. Ilmeisesti aktiivijaksot jäivät sen verran lyhyiksi, etteivät kalat jaksaneet innostua.

Puolen päivän jälkeen ilma alkoi lämmetä, kun pilviverho raotti taivaankantta näkyviin. Samalla myös tuuli tyyntyi hieman, mikä lisäsi hyönteiselämää hienoisesti. Pintovia kaloja ei kuitenkaan näkynyt vieläkään. Hieman ennen kahta rasiasta oli käytetty jo liki kaikki mitä löytyi, kunnes päätin sitoa perään vielä Hotan perhokalastajat-netissä esittelemän salakkajäljitelmän. Itse kyseisen kaverin sitaisin kuitenkin streamerikoukkuun. Vaihto kannatti, sillä jo kolmas heitto toi tuloksen ja kello 13.50 kaunis 47 senttinen taimen sätki keväthangella.

Kun saaliin himo oli näin tyydytetty, ei kalastus jatkunut enää tuntia pidempään. Poispäin pääsi onneksi omia jälkiä, mikä helpotti hieman. Autolle saavuttua jalat tosin oli jo aika puhki, joten vaimo saa suosiolla huolehtia koirien iltalenkitykset. Kertakaikkisen hieno reissu hirven ja sudenjälkineen. Kala oli kiva extra. Viikon kuluttua taas uudelleen.

Kevään ensimmäinen sumarireissu

Torstaina koulun jälkeen auton nokka käännettiin kohti Nurmijokea ja Haapakoskea. Tavoitteena olisi yhyttää etenkin kosken alapuolella korreja syömään nousseet taimenet. Keskiviikkona aurinko oli hellinyt ja korreja kuoriutunut, mutta torstaina tahti oli toinen. Kahdelta, kun kosken rantaan saavuin pari korria oli kömpimässä rantakiville. Muuten vedessä oli hiljaista. Rantapuskissa vipinää oli siitäkin edestä.

Pinta-aktiivisuuden puuttuessa naruun sidottiin risukoppaa ja kalastus alkoi. Kalaa ei huitomisen seurauksena tullut, mutta kylmä kylläkin. Välihousut kun oli kiireessä jääneet autolle. No reilun kilometrin päästä housuja ei jaksanut lähteä noutamaan, joten mies paleli vuoroin koskessa ja vuoroin rannalla. Kylmä pohjoistuuli suostutteli lopulta lopettelemaan urakan kolmen tunnin jälkeen ja lyhyen rupeaman jälkeen nokka kohti kotia.

Ei aivan onnistunut reissu, mutta kyllä koski kummasti rauhoittaa. Sunnuntaina kenties takaisin.