Syksyisiä tunnelmia Nurmijoelta

Sunnuntaina oli viimein vuorossa odotettu syysreissu rauhoituksen jälkeiselle Nurmijoelle. Gulaus Vesinen lähti mukaan ja aamu aloitettiin tukevalla aamupalalla ABC Marjahaassa. Ymmärtäähän tuon, kun Vesisen mieltietty oli Rukalla sikailemassa, eikä aamupalan laittajaa kotoa löytynyt.

Kalastus avattiin puoli kymmenen maissa Mäkäräkoskelta. Itse aloitin loppuliu-usta ja Vesinen tallusteli niskan ohi ylemmäksi. Itse en loppuliu-usta tapahtumia saanut ennen kuin olin kohdalla, jossa joki levenee pieneksi lampareeksi. Tuolloin uusi ensi testissä ollut hardy taipui tosin kevyesti, kun kala potki siiman päässä. Yllätys oli suuri, kun lopulta haaviin kaapaistiin 32senttinen harjus, joka oli iskenyt 5-10 senttiä pitkään ambulanssiin ( http://perhorasia.fi/Fly/Fly.thtml?flyID=18851) . Huvittavaa kyllä samainen perho antoi vielä kaksi tai kolme ehkä samankokoisen harjuksen tärppiä samoilta paikoilta. Oliko kaloilla todella syönti mielessä, vai ajoivatko vain kilpailijaa pois? Tiedä häntä...

Alaosan kalastelu ei enempää tapahtumia tuonnut. Osa syynä lienee reilusti viikossa noussut vesi, jonka takia normaalisti otollista rauhallisesti virtaavaa vettä sisältänyt loppuliuku oli muttunut sangen kovavirtaiseksi paikaksi. Eipä muuta kuin kohti ylävirtaa katsastamaan mitä Vesinen oli saanut aikaan.

Niskalle saapuessa vastaan saapui tyytyväinen Vesinen. Mies oli taltuttanut muutama sata metriä ylempänä miedosta virrasta tantun. Vieläpä komean sellaisen, sillä kalalla oli mittaa sentin yli puolimetriä. Piäs Vesinen kerralla puolenmetrin kerhoon. Loppu valoisasta ajasta kalastelin Mäkärän niskalta reilusti ylöspäin olevaa virtaa. Mitään tuo ei kuitenkaan antanut. Lyhyesti kotiin lähtiessä kopaistiin vielä Koirakosken niska, mutta tuollahan on kalastuspaine ollut taatusti viime päivinä melkoinen.

Syksy jatkuu sitomalla

Tänä vuonna syyskausi loppui kuin veitsellä leikaten syyslomaviikolla, kun pakkaset saapuivat. Koko syksyn siirrettyä lampireissua ei sitten tullut tehtyä, koska kun lopulta oli määrä reissu toteuttaa, niin lampi oli jäätynyt juuri edellisenä yönä... Voihan kakki...

Kauden päätös toi mukanaan hieman kaluston päivitystä. Perholiivi/rintareppuosasto on ollut pitkään niin sanotusti vaiheessa ja pari kautta käytössä olleet scierran rinnat eivät missään vaiheessa täysin tyydyttäneet. No nyt on hankittu tällaiset http://fishpondusa.com/openrange.cfm jotka ainakin näin alkumetreillä näyttää ja tuntuu mukavilta. Samalla taskutila laajeni dramaattisesti ja nyt pitääkin suunnitella tarkasti, mitä taskuihin talletetaan. Tilaa on kuitenkin sen verran reilusti, että siirtynen tyystin hieman isompiin vesitiiviisiin rasioihin.

Toinen suuri hankinta on pitkään mielessä ollut Hardyn Demon vapa, joka saapui lopulta Englannista 9,6 jalkaisena 6 luokkaisena. Kaikille tiedoksi, että mallisarja on vaihtumassa ensi kaudeksi neliosaiseksi, joten vanhoja kolmiosaisia todennäköisesti saa talven aikana edukkaasti etenkin ulkomailta. Itselleni vapa kustansi 202€ rahteineen.

Pääpaino perhoharrastuksessa on talviaikaan luonnollisesti sidontapuolessa. Itse aloittelin homman ensinnä erityisesti tinselien, surffien ja salakkajäljitelmien ihmeellisessä maailmassa. Määrällisesti näitä tuli sidottua varsin maltillisesti, koska päätin ensin täydentää Viannankosken kivissä kovia tappiota kokeneen liitsirasiani. Tämä lienee järkevää, sillä liitsien sitominen on sen verran puuduttavaa, että talven mittaan sidontakipinän hiipuessa nuo jäisi tyystin sitomatta. Streamer puoli on varsin hyvässä jamassa jo ennestään, mutta erilaiset kaikkein pienimmät perhot loistavat rasioissani poissaolollaan, joten näiden kimppuun olisi koitettava käydä jossain vaiheessa. Myös pintaperhoja pitäisi saada aikaiseksi, mutta jotenkin niiden teko on tuskien takana. Mikäs lie. Jos aikaa ja ennen kaikkea intoa riittä voisi talven aikana jatkaa treeniä levysiipien parissa.