Tuulta ja taimenta

Vappuaatto ei mennyt allekirjoittaneelta nakit silmillä, vaan hulluviiman porukalla käytiin näyttelemässä ja nolaamassa itsemme impro-teatterin keinoin Lahnasilla ja sitä kautta oltiin vappupäivänä lakki tanassa valmiina kalaan Pihkainmäen (tää on varmaan taas kirjotettu väärin) Liitsimestarin Iken kanssa. Suuntana Kymö, josta molemmilla on hyvät muistot näin keväisin ja kun muutama päivä ennen lupaa kännyynkin oli kilahtanut kuva melkoisesta taimenen köriläästä kyseiseltä koskelta, niin nälkä kalaan vain kasvoi.

Tiistain keli oli vain sellainen, että tällaiset rimppakintut kuin minä ja ike meinattiin tempautua puuskittaisen tuulen mukaan Kymönkosken niskalta aivan väkisin. Usko kalantuloon oli kuitenkin kova ja aloittelin kympin paikkeilla kalastuksen niskalta. Vastatuuleen ei perho oikein kaartanut, mutta onneksi puhuri tuli kaupalta päin, joten heittäminen onnistui edes enemmän tai vähemmän säädyllisesti. Niska oli kuitenkin mykkä yhtä epävarmaa tärppiä lukuun ottamatta. Vakuuttelin itselleni, että kala se oli, mutta saattoi toi olla vain liitsin raapaisu vauhdilla pohjakiveen. Kun niskalta ei mitään kuulunut painuin sillan alapuolelle, jossa kahlasin sopivalle kivelle ja aloin kiskomaan perhoja loivasti alavirtaan. Täältä tuli nyt ensimmäinen varma kalahavainto, kun siimat vedettiin melkein käsistä, mutta voimakkaasta tällistä huolimatta ei tulosta tullut.

Lopulta oltiin taas niskalla syytämässä ja tyhjän streamerin syytämisen jälkeen vaihdoinkin kohotteluun, jota olen vasta tänä keväänä todenteolla alkanut kokeilemaan. Ilmeisesti ensimmäinen liitsi painona oli liian ravakasti painotettu, sillä jo kolmas heitto tuotti perhon pohjaan jäännin ja mies könysi takaisin rantaan virittelemään vehkeitä uudelleen. Rantaan kahlatessani Ike tartutti taimenen streameriin ja olinkin aitiopaikalla ikuistamassa kalan komeaa haaviamista. Ikelle tyypilliseen tapaan koko oli samaa luokkaa miehen kanssa, eli alamittaiseksihan se meni.

Itse kasasin vehkeet uudelleen nyt pienemmällä litsillä painotettuna ja aloin tarjoilemaan kohosettiä ylävirtaan. Samalla Ike perinteisenä pessimistinä totesi, että kohta se sinä taas kuin ilkkuen nappaat hieman isomman taimenen. Näin oli kuulema käynyt joskus muulloinkin :D No eihän siinä lopulta mennyt kuin reilu viisi minuuttia ja koho hävisi vauhdilla ja ihme kyllä nyt mieskin oli hereillä ja kala tartutettiin huolella. Varsin pirteä kala teutaroi aikansa ja vaikka kerran huitaisin kalan haavin reunan väärälle puolelle amatöörimäisesti, niin kohtapa sulavaliikkeinen eväkäs pötkötteli haavissa musta nymfi suupielessään. Mitta näytti 44senttiä ja kuvan jälkeen kalalle kiitos ja näkemiin ja takaisin kalalle. 

Valitettavasti puuskittainen tuuli alkoi taas yltyä ja ilmeisesti tämä lopetti hyvin alkamassa olevan syönnin. Tai ainakaan perhot eivät enää kelvanneet. Loppuluvan suurimmat elämykset tarjoilikin Kalasääski, joka kipaisi hakemassa Kymönkosken kasvattamolta Take a Way -aterian ja suuntasi kulkunsa sinne mistä tulikin. Niin tehtiin Iken kanssa mekin ja tunti ennen luvan loppua autojen nokat käännettiin kohti kotia. 

ps: Viikonloppuna käytin kerhomme baby -osastoon kuuluvaa Markusta kalalla Nurmijoella. Ajankohdan valinta oli kaikkea muuta kuin onnistunut, sillä tulva oli tapissa ja vesi metsässä. Eli meni reissu lähinnä paikkojen kahteluksi ja myöhempiä sotasuunnitelmia hioen. Kokonaisuudessa takana Nurmijoella varsin onnistunut kävät, vaikka itse korriaika meni allekirjoittaneeltä täysin ja tyylillä metsään. liitsit ja streamerit kuitenkin pelastivat kevään, vaikka kalojen koko ei pääsääntöisesti ollutkaan mairitteleva. 

Kalat työn takana

Viikko sitten tuli viikonloppu jälleen vietettyä mökillä. Tällä kertaa ajelin päsmärin rannalle jo perjantaina ja tarkoitus oli lauantaina piipahtaa kerhon mökillä vuosikokouksessa ja kalastella Aittokoskella ja sunnuntaina sitten liotella siimoja jollain muulla koskella. Säät eivät ennusteiden mukaan olleet taaskaan mairittelevat, mutta toisaalta samapa tuo, kun koko korriaika taisi mennä tänä vuonna sivusuun.

Lauantaina heti kun ennätin ulos, viittilöi naapurin isäntä katsomaan, kun iskukoukusta oli kuulema tullut komea saalis. Komea saalis kerta kaikkiaan olikin, sillä hauella oli pituutta kaikkiaan 110cm ja painoa noin 11kg (tarkkaa painoa ei tiedossa, kun en nähnyt miestä enää virallisen punnituksen jälkeen). Siinä meni aamukahvit kalan kokoa ihmetellessä ja sen jälkeen piti lähteäkin jo ajelemaan Aittokoskelle.

Aittokoskella turisin kerholaisten kanssa kamoja kasaillessa ja kuulin, ettei perjantaista lipoilla kalastelleet miehet olleet onnistuneet kaloja vieheisiinsä narraamaan. Itse aloitin kalastuksen niin sanotulta mittarikiveltä ja lähdin kalastelemaan loppuliukua. Muutaman heiton jälkeen tulikin kalakontakti, kun pieni harjus kävi tutustumassa mustaan liitsiin. Irrotin kalan vedessä nopeasti ja jatkoin kalastusta. Hyvin kauaa en koskea ennättänyt koluta alaspäin, kun päätin uittaa virran reunan ja suvannon rajavirran oikein huolella pitkällä heitolla. Samassa virranreunassa on pienoinen syvänne, ja kevyesti painotettuja liitsejä oli helppo uitella varsin hitaasti virranreunaa. Tämä toimikin ja perhoa vietiin. Kala tuntui varsin virkeältä ja odottelinkin kalan elkeistä, että odotettavissa olisi varsin mukavankokoinen eväkäs. Kun taimen lopulta oli haaviamisetäisyydellä, huomasin, että kyseessä oli kuitenkin taas varsin normi istarin kokoinen kosken asukas. Haaviamisen jälkeen valkeaan liitsiin erehtynyt taimen osoittautui laihaksi 42 senttiseksi kalaksi.

Tämä olikin sitten ainut kontakti taimeniin, sillä sain kalastella seuraavat kaksi tuntia ennen vuosikokousta täysin ilman tapahtumia. Kokouksen jälkeen kopaisin vielä kosken alusen nopeasti ja lähdin ajelemaan takaisin mökille. Matkalla pysähdyin nopeasti vielä Koirakosken niskalle, jonka kalastelin pienen sulan osalta tarkasti läpi ilman tapahtumia ja kurvailin takaisin mökille.

Sunnuntaina sitten kerhon teletappiosasto oli tuloillaan Haapakoskelle, joten ajattelin mennä sinne seuraksi. Aku, Miika ja Tommi olivatkin jo koskella kun saavuin. Tom of Iisalmi oli tosin myös kuljettanut kottaraisensa ihmettelemään Nurmikosken rantoja, kun ei ilmeisesti ilman Tommi nyt pärjäile. Aku ja Tommi jäivät kalastelemaan niskaa ja me Miikan kanssa painelimme kalastelemaan loppuliukua. Puolitoista tuntia loppuliukua paiskottiin ja lopulta minulla vapa taipui. Täsmälleen samassa paikassa kuin viikkoa aikaisemmin sain tartutettua valkeaan liitsiin karvan verran yli 40cm taimenen. Laiha kala irti ja takaisin koskeen.

Koska nuoriso oli liikkeellä lyhyellä aikataululla, niin lähdimme lähes heti kalan jälkeen takaisin niskalle, jossa kuulimme, että Tommi oli koukuttanut yhden alamitan saaren suvannosta, mutta muuten oli pidellyt hiljaista. Oma into kalastukseen oli myös vähän veden takia aika nollissa, joten kaarsin mökille, jonne teletappiosasto tuli myös kahvittelemaan hetken kuluttua.