No eipä ole viime aikoina vapa taipunut. Eli harvoinpa on kevät mennyt näin vähin kalastuksin. Ja kun kalenteriin katsoo, niin sama meno taitaa jatkua aina kesälomaan asti. Pieni toive on, että ensi viikolla voisi ennättää jossain välissä käväisemään Viannankosken kirjoja tervehtimässä, mutta mutta asia on vasta suunnitteluasteella.
Spigotti on sentään talven hiljaiselon jälkeen pyörinyt. Pari sataa perhoa on tullut sidoskeltua viime viikkoina tutuille myyntiin ja ehkä saman verran on syntynyt otikkaita myös omiin rasioihin. Erityiseseti kiitos Pietun blogitekstin Muuramen nymfikalastuksesta, sillä se innotti kaivamaan vanhan vain puolilleen täytetyn pikkuperhorasian esille ja rasia alkoi täyttyä pitkästä aikaa pikku nymfeistä. Tuo rasia oli alunperin tarkoitus sidoskella Korpilohen lampikalastusta varten pienillä nymfeillä butzereilla jne. mutta kyseisen paikan sulkeuduttua ja muiden samantasoisten lampipaikkojen poissaollessa ei motivaatio sen täytöön löytynyt. No Nyt pientä otikasta on rasiaan jällleen syntynyt. Katsotaanpa miten pitkälle into kantaa.
Näitä tuli sidottua montaa eri väriä. Kirrelle on ollut paras tämä. Taimenelle toiminut limen vihreä ja tietysti kokomusta.
Pikku perhojen lisäksi rasiaa ovat täyttäneet erityisesti tuttu ja turvallinen oliivi streameri, jolla Nurmijoella vapa taipuu alinomaan. Lisäksi itselleni aina yhtä tympeä sidottava eli tinseli on työllistänyt, koska noita pitää jo kosken loppuliuissa vaanivien haukien takia varalla reilusti. Saapa nähdä milloin noita pääsee jälleen tosimielessä uittamaan.
Pikku perhojen lisäksi rasiaa ovat täyttäneet erityisesti tuttu ja turvallinen oliivi streameri, jolla Nurmijoella vapa taipuu alinomaan. Lisäksi itselleni aina yhtä tympeä sidottava eli tinseli on työllistänyt, koska noita pitää jo kosken loppuliuissa vaanivien haukien takia varalla reilusti. Saapa nähdä milloin noita pääsee jälleen tosimielessä uittamaan.
