Tuulta kuin neuvostoliittolaisissa elokuvissa

Rauhoituksen jälkeen päätin pyhittää viikonlopun kalastukselle maksoi mitä maksoi. No lasten hoitojärjestelyihin pitikin uhrata hieman suunnittelua, kun vaimollakin näytti viikonlopulle olevan menoja. No lopulta mökille pääsin perjantaina myöhään illalla ja lauantain kalastuksen varalle alettiin vedellä unta kuuppaan.

Lauantaina heräilin jo seiskalta ja puurot naamaan ja vehkeet kasaan ja kohti tuttuja talvikalastusmestoja. Tosin Päsmärinkosken päätin jättää tällä kertaa rauhaan, koska tuolla oli muutama tuttu perhomies heilutellut vapaansa edellisenä päivänä ja ajattelin antaa paikan rauhassa rauhoittua. Suuntasinkin Haapakosken niskalle, joka on yleensä talviaikaan herkullinen paikka, mutta paikalle saapuessa huomasin kalastuksesta tulevan tänään vaikeaa, sillä vesi oli varsin korkealla ja haapajärveltä päin puhaltanut kova tuuli teki heittämisestä hieman haasteellista.

Kalastuksen aloitellessani päätti taivaan jumalat helliä minua koko kädellään ja heleä räntäsade alkoi piiskaamaan naamaa ja siinä se muistuikin mieleen ne talvikalastuksen ihanuudet. Reilun varttitunnin kalastuksen jälkeen sain kuitenkin kalatapahtuman, kun siima kiristyi kuin perhon pohjaan jäädessä ja kiskaisin aika ravakasti. No nykäisyn seurauksena noin 40 senttinen taimen nousi pintaan asti pärskäytti vettä ja irtosi. Kalastelin vielä reilun vartin niskalla ja painuin alemmaksi keskisuvannolle kokeilemaan hieman myrskyltä suojaan. Keskisuvantoa koristivat taimenen kiduksen palat, joten joku kalamies oli paikalta jo rauhoituksen loputtua kalaa tavoittanut. Kolusin lyhyen suvannon nopeasti läpi, muttei tapahtumista ollut tietoa. Näinpä päätin vaihtaa koskea.

Ajelin rauhassa Nurmikoskelle, jossa ajattelin kopaista alamottua ja Lätin montun. Vettä oli aika paljon ja alamontulle pääseminen vaati jonkinmoista kahlaamista kohtuullisen kylmässä vedessä. Tulosta kalastuksesta ei tullut ja suuntasin ylemmäksi Lätin montulle. Monttu on kohtuu pieni, joten paikka oli varsin nopeasti kalastettu. Olin jo luovuttaa, kun siiman päässä tuntui yhtä äkkiä tärinää. Vapa nopeasti pystyyn ja taas kala parin potkun jälkeen irti. Ajattelin, että molemmat kalat lienevät tarttuneen pelkästään streamerin pyrstöön ja irrottaneet nopeasti perhosta, kun ovat huomanneet sen olevan hieman haasteellisempi saalis. Lopettelin kalastuksen pettyneenä ja lähdin suunnistamaan Aittokoskelle, jossa odotti perhokerhon syyskokous. Vaikkei saalista tullut, oli mukava suoristaa siimoja jälleen pitkän tauon jälkeen.

Sidontaa ennen rauhoituksen loppua

Ensi viikonloppuna pitää katkaista hieman alkutalvea ja käydä kopaisemassa missä kunnossa kalat ovat Nurmijoella kuturauhoituksen jäljiltä. Tarkoitus olisi kopaista muutama ottimonttu samalla, kun valmistautuu lauantaina pidettävään perhokerhon syyskokoukseen. Odotukset saaliista ei ole järin kovat, mutta hauskaa tuo on päästä siimoja suoristamaan ja onhan noita joinakin syksyinä kalojakin noussut varsin mukavasti.

Syysloman jälkeen kalareissut ovat jääneet. Viannalta on pojat kuulema vielä saaneet varsin mukavia saaliita, mutta Esan purolla vesi on sen verran korkealla, että eipä oikein huvita seisoa kuuden tunnin lupaa pelkästään parkkipaikan rannalla syytämässä perhoja jontkaan. No päivät on kyllä täyttynyt muutenkin tekemiselle, joten ei tuota niin montaa kertaa ole ehtinyt edes kalalle kaivata.

Vavan sijaan spigotti on heilunut sangen tiheään. Perhoja on tullut sidottua sekä myyntimielessä, että omaan rasiaan. Tavoitteena olisi hieman uudistaan arsenaalia ja etenkin laajentaa valikoimaa etenkin streamereissä ja ihan pienimmissä perhoissa. Jonkin verran pitänee sitoa myös ihan puhtaita punttiperhoja, että ei aina tarvitsisi leikkiä niiden lyijykuulien kanssa. TFO:n vapa-aihio sen sijaan antaa odottaa itseään, vaikka into oman kepukan tekemiseen olisikin jo kova. Alla hieman tekeleitä viime ajoilta. Tiimalasisilmäiset streamerit on tarkoitettu eritoten talvisten monttujen kalastamiseen.