Kun miestä koitellaan

Ensimmäinen kesälomaviikko sujui lähes tyystin mökin hirsirungon pystytyksen parissa. Onneksi opiskelukaverien saapuminen kalaan torstaina viiden jälkeen katkaisi raskaan puurtamisen ja yksi vuorokausi keskityttiin kalastukseen.

Illaksi siirryttiin Päsmärinkoskelle, sillä Kulaus Vesisen tiedettiin tyhjentävän Haapakoskea, joten sieltä ei muille kalamiehille enää saalista olisi. Vesinen käväisi myös tontilla ja toi loistavan omilla pikku kätösillään tehdyn perhorasian jo aikaiseksi tuparilahjaksi. Kyllä nyt kelpaa :D

Jakaannuimme siis neljän miehin voimin pitkin kosken vartta. Itse aloitin loppuliusta, jossa viime kerralla oli mukavasti tapahtumia. Kuitenkin mitään ei tapahtunut. Kun hiippailin myöhemmin ylemmäksi koskea, niin yhdessä tuumin totesimme, että yhtä hiljaista oli ollut muillakin. Sama tahti jatkuikin ja lopulta kymmenen aikoihin päätimme siirtyä perhokerhon mökille syömään juomaan ja saunomaan. Aittokoskenkin kertaalleen kalastelin läpi, mutta kahta alamittaista harria lukuun ottamatta saalista ei tullut.

Perjantaiaamuna heräilimme rauhassa yhdeksän jälkeen, emmekä rankan saunonnan jälkeen pitäneet mitään kiirettä kalastamaan. Lopulta hieman puolen päivän jälkeen menimme Mäkäräkoskelle, jossa minulle tuli perholla jonkin verran tapahtumia virvelimiesten vedellessä tyhjää.

 

Mäkärällä homma alkoi jo lupaavasti, sillä jo parin heiton jälkeen vapa taipui juuri ja juuri mitallisen harjuksen taivutellessa vapaa. Kuva ja kala takaisin. Mittaharreja sateli päivän aikana varsin mukavasti, tosin isoin oli vain noin 35cm. Suurimmat harmaat hiukset aiheutti sitten taimenet, joita pudottelin taas pitkin koskea, kunnes neljän jälkeen lopulta vihreään muddleriin napannut taimen lopulta tavoitti haavin pohjan. Kesän alku on tuonut mukanaan lukuisia pudotuksia, joten tuo taimen pudotti pienoisen apinan pois harteilta. Itse kala ei vain ollut kovin kaunis. Laiha 40,5 senttinen kala, jolla ylähuuli oli kasvatusaltaassa hankautunut nahattomaksi. Lisäksi suu oli toiselta reunalta tulehtunut ja märki ja yksi evistä oli tynkänä ja tulehtunut. Ei oikein tehnyt tuollaista kalaa mieli mukaan ottaa, vaikka savutaimenta mieli tekikin, joten kala koskeen takaisin ja mies takaisin kotiin.

Tuulta ja tärppejä

Perjantaina oli määrä lähteä suoraan koulusta Mökkitontille viimeistelemään hommia, jotta maanantaina saapuvaa hirsitoimitusta varten kaikki olisi valmista. Juuri ennen koulupäivän päättymistä työmiehet kuitenkin soittelivat tontilta, että kaikki tarvittava oli joten ei maksa vaivaa saapua työmaalle. No mikäs siinä muuta, kuin kalavehkeet autoon ja kohti Päsmärinkoskea. Koskella aloitin kalastelun noin 14.30. Vanha tuttu bemarimies oli kalastellut koskella aamusta asti ja valitteli, että kalat ovat sangen nirpukkaalla päällä, sillä yhtään kalaa ei mies ollut yhyttänyt.

Myös itselläni kalastelu sujui rauhallisissa merkeissä Kalastelin koko kosken alas asti ilman minkäänlaista kalahavaintoa. Päätin kalastaa lopulta myös loppuliun, sillä vesi oli korkealla ja ajattelin osan taimenista valuneen tämän takia aivan kosken loppuliukuun saakka. Tämä osoittautui oikeaksi olettamukseksi, sillä vain pari heittoa heitettyäni vapa taipui. Nopea vastaisku ja vapa pystyyn ja irti. Pahus. No ei muuta kuin uusi heitto ja sama toistui. Nyt vain keskempänä virtaa. Miten peräkkäisillä heitoilla voi epäonnistua kalan tartuttamisessa. PAHUS.



Kävelin lopulta takaisin kosken yläosille ja samalla koskelle saapui toinenkin tuttu kalamies. Lähdimme jälleen kalastelemaan koskea alaspäin ilman tapahtumia. Lopulta saavuin loppuliukuun, jossa oikein tarkistin koukkujen terävyyden ja valmistauduin huolella, mikäli kaloja vielä siellä olisi. Muutama heitto ja jälleen kaikki toistui uin edellisellä kerralla. Kala iski nykäisin vastaiskun ja vapa pystyyn ja irti. Nyt alkoi jo takaraivossa jyskyttää, että mitä tein väärin? No ei siinä muu auttanut, kuin pakata kamat kasaan ja painua kotio, sillä lauantaina odotti todistusten jako ja kesäloma. Muillakin kalamiehillä oli yhtä nihkeä ilta, sillä yhtä pudotusta ja yhtä alamittaista taimenta lukuunottamatta saalista ei koskelta ainakaan ennen kello 21.20 oltu saatu.

Kesän avaus Nurmijoella

Kalareissut on alkavan mökkiprojektin takia olleet kortilla ja siksi myös blogi on elänyt hiljaiseloa. Keskiviikkona pääsin viimein purkamaan paineita Mäkäräkoskelle ja harjukset ja muutama taimen piti huolen, että kalastaja pysyi valppaana.

Saavuin koskelle hieman ennen neljää ja huomasin ilokseni, että koski oli yhtä virppamiestä vaille tyhjä. Koska virvelimies kolisteli kosken alaosaa lähdin itse larvastelemaan pikku hiljaa kosken yläosaa. Heittoja ei ennättänyt kertyä montaa, kun jo harjus potki siiman päässä. Kala nopeasti vierellä ja noin 35cm harjus takaisin koskeen. Pari pienempää harjusta nousi samalla pupalla hieman myöhemmin, mutta ensimmäinen kovempi veto vavassa tuntui kun olin edennyt tutun käyrän koivun kohdalle. Vapa pystyyn ja väsyttely alkoi. Tämä riemu ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä vain 10 sekunnin päästä vapa löystyi kalan irrottaessa otteensa perhosta.

Kalastelin tämän jälkeen kosken alhaalta ylös ja noin 30senttisiä harjuksia nousi useampia. Kosken alaosalle ennätettyäni mittaharreja oli kaikkiaan ainakin neljä, joista kaksi isointa mittautin tarkasti. Noiden pituudet oli 38,5 ja 38 senttiä. Vaihdonkin isompia perhoja litkaan, sillä en halunnut kiusata turhaan pieniä harjuksia. Kosken loppuliussa näin toisen taimenhavainnon, kun vajaa puolimetrinen Taimen hyppäsi komean loikan keskellä salakkaparvea. Tinselistä tuo ei vain kiinnostunut.

Tämän jälkeen aloitin laskun kosken niskalta uudestaan. Heti niskalla oliiviin muddleriin tarrasi noin nelikymppinen taimen, joka oli jo liki haavissa, kun sain jonkinlaisen mielenhäiriön. Kiirehdin turhaan haaviamista ja koitin rivakasti vetää kalan väkisin haaviin. Tätä kala ei kestänyt, haan suupielessä kiinni ollut koukku kirposi kalan ollessa jo liki haavissa.

Hieman myöhemmin sain yhden komean harjuksen, joka iski isoon muddleriin. Kokoa tuolla lienee ollut noin 35cm. Kosken keskivaiheilla vapaa sitä vastoin vietiin taas hieman ravakammin. Nyt väsyttelyn kanssa en hätäillyt ja lopulta 42 senttinen istari komeili haavissa. Tämä jäi myös viimeiseksi kalahavainnoksi alamitta harreja lukuun ottamatta, vaikka koskella viihdyin vielä useamman tunnin.