Illaksi siirryttiin Päsmärinkoskelle, sillä Kulaus Vesisen tiedettiin tyhjentävän Haapakoskea, joten sieltä ei muille kalamiehille enää saalista olisi. Vesinen käväisi myös tontilla ja toi loistavan omilla pikku kätösillään tehdyn perhorasian jo aikaiseksi tuparilahjaksi. Kyllä nyt kelpaa :D
Jakaannuimme siis neljän miehin voimin pitkin kosken vartta. Itse aloitin loppuliusta, jossa viime kerralla oli mukavasti tapahtumia. Kuitenkin mitään ei tapahtunut. Kun hiippailin myöhemmin ylemmäksi koskea, niin yhdessä tuumin totesimme, että yhtä hiljaista oli ollut muillakin. Sama tahti jatkuikin ja lopulta kymmenen aikoihin päätimme siirtyä perhokerhon mökille syömään juomaan ja saunomaan. Aittokoskenkin kertaalleen kalastelin läpi, mutta kahta alamittaista harria lukuun ottamatta saalista ei tullut.
Perjantaiaamuna heräilimme rauhassa yhdeksän jälkeen, emmekä rankan saunonnan jälkeen pitäneet mitään kiirettä kalastamaan. Lopulta hieman puolen päivän jälkeen menimme Mäkäräkoskelle, jossa minulle tuli perholla jonkin verran tapahtumia virvelimiesten vedellessä tyhjää.
Mäkärällä homma alkoi jo lupaavasti, sillä jo parin heiton jälkeen vapa taipui juuri ja juuri mitallisen harjuksen taivutellessa vapaa. Kuva ja kala takaisin. Mittaharreja sateli päivän aikana varsin mukavasti, tosin isoin oli vain noin 35cm. Suurimmat harmaat hiukset aiheutti sitten taimenet, joita pudottelin taas pitkin koskea, kunnes neljän jälkeen lopulta vihreään muddleriin napannut taimen lopulta tavoitti haavin pohjan. Kesän alku on tuonut mukanaan lukuisia pudotuksia, joten tuo taimen pudotti pienoisen apinan pois harteilta. Itse kala ei vain ollut kovin kaunis. Laiha 40,5 senttinen kala, jolla ylähuuli oli kasvatusaltaassa hankautunut nahattomaksi. Lisäksi suu oli toiselta reunalta tulehtunut ja märki ja yksi evistä oli tynkänä ja tulehtunut. Ei oikein tehnyt tuollaista kalaa mieli mukaan ottaa, vaikka savutaimenta mieli tekikin, joten kala koskeen takaisin ja mies takaisin kotiin.