Juhahujanen nimimerkin taakse kätkeytyy enemmän tai vähemmän osapäivähullu opettajamies, jota perhokalastus vainoaa taukoamatta. Sivuilla käydään läpi todennäköisesti tätä elämää suurempaa harrastusta ja saattaapa väliin mahtua joskus muutakin elämää.
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Syksyisiä tunnelmia Nurmijoelta
lauantai 14. marraskuuta 2009
Syksy jatkuu sitomalla
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Olisiko tämä jo tässä?



sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Pirteää syyssäätä Viannalla



perjantai 25. syyskuuta 2009
Kirjoja ja kipeät sormet




maanantai 14. syyskuuta 2009
Syksyisiä keikkoja Viannalla

Saalistakin on syksyn mittaan tullut. Taimenten osalta syksy tosin on ollut itselläni heikko ja viimeisen reissun kahta pudotettua taimenta lukuunottamatta kyseinen laji on pilkkini Viannalla kiertänyt. Muuten lajien kirjo onkin sitten ollut varsin kattava. Ahventa, säyneitä, lahnoja, särkiä, salakoita, haukia, kirjoja ja pari komeaa kuhaa on haaviin asti saatu.
Heti elokuun alkupuolella vanha Viannan luottokone Pinkki liitsi oli tehokas, mutta kuun vaihtuessa syyskuun puolelle alkoivat pienet punaiset pupat ja valkoiset liitsit viedä kirjojen suhteen pidemmän korren. Punainen pupa oli myös noiden kahden pudotetun taimenen mieleen, sillä molemmat yksilöt kelpuuttivat kyseisen ottipelin huuleensa. Molempien taimenten karkuutukset tapahtuivat erittäin ikävästi. Itse olen läpi kauden naureskellut Iken huolta katkeilleista perukkeista, mutta nyt pilkka sattui omaan nilkkaan. Nimittäin molemmat taimenet katkoivat sivuperukkeen solmun kohdalta siimat ja ihmetys koko kauden hyvin toimineiden solmujen pettämisestä oli melkoinen. Toinen taimenista olisi ollut myös varsin mukavan kokoinen, sillä kaveri kävi näyttäytymässä komean loikan muodossa heti perhoon tartuttuaan. Nopeasti hyppyyn mitattuna kokoa oli himpun alle puoli metriä.
Ottipaikat löytyivät etenkin Pielaveden puoleisen kuohun alta, mutta myös laavun puolella kulkenut kevyempi virta kätki allensa pirteitä kirjolohia, kunhan perhot sai upotettua montun pohjille. Kalastustekniikoista toimi etenkin larvastelu, jolla perhot sai näppärästi patoluukkujen alta kuohuvien vesimassojen alle.

Loppusyksy kulunee niin ikään Viannan kirjoja kiusaten. Myös Korpilohella lampikirrejä pitäisi käydä kopasemassa pariin kertaan ja jos aika antaa myöten voisi Karvionkin tilanteen käydä tarkastamassa.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Harreja Huopanalta

Saavuin koskelle vasta kello 19:00 ja kun kuninkaanväylä ja niska olivat rutkasti miehitettyjä aloin kalastella keskisuvannosta edeten larvastellen ylös Torikoskea. Reissu alkoikin varsin lupaavasti, sillä alle puolen tunnin ja parin menetetyn larvan jälkeen maatiesillan alta iski kiinni mukavan kokoinen harjus. Kala sinkoili varsin kovaa vauhtia vuoroin alas vuoroin ylös ja juuri kun kala näytti väsymisen merkkejä se pyörähti pinnassa ja samalla oliivi pupa irtosi huulesta. No ei kun uutta yritystä ja eteenpäin.
Ehdin kalastella vain hiukan ylöspäin, kun vapa taipui jälleen. Tällä kertaa kalalla ei ollut kokoa kuin 25 senttiä ja tämä virkeä pikku taimen sai nopeasti takaisin vapautensa. No heti seuraava heitto ja taas oliivia pupaa vietiin. Jälleen luvassa olivat tutut ison harrin elkeet, mutta nyt 43senttinen kala saatiin haaviin kuin varkain sen syöksyessä suoraan vedessä odottavaan haaviin. Kuva kalasta ja kala omaan kotiinsa.
Tämän jälkeen hiljeni ja kalastelin sekä kuninkaanväylää, että Riuttakoskea saaliina vain kaksi alamittaharria. Puolen yön jälkeen vetäydyin autoon unille pimeimmäksi ajaksi.
Kello kolme aloittelin kalastuksen uudelleen, Pientä harmitusta aiheutti nuorten Saarijärveläisten kalastajien jäljet taukopaikalla. Jos oluttölkit ja muovipussit jaksaa koskelle kantaa, niin luulisi nuo jaksavan sieltä myös pois kuskata. No kiltisti keräsin tsekkiläisen laatuoluen hylsyt pöydältä ja nurmikolta ja painuin koskeen. Samaa olutmerkkiä mainostettiin myös niskalle jätetyllä tyhjällä tölkillä...
No koko aamun sain kalastella koskea yksin, mikä näkyikin tapahtumien vilkastumisena. Ensin heti maantiesillan yläpuolelta jälleen noin 40cm harjus haaviin ja niskalta kolmen kilon kala oliiviin pupaan. Harmiksi kyseinen yksilö oli vain hauki ;)

Luvan lopuksi kalastelin kuninkaan väylän huolella. Liki heti pupaan haksahti 15senttinen taimenen nulikka, joka vapautettiin nopeasti. Seuraavaksi luvassa oli noin 40senttinen taimen, joka irtosi painuttuaan minuutin väännön jälkeen koskea alas. Kuuden aikoihin sain sitten ainoan kosketuksen varmuudella mitalliseen taimeneen. Vapa taipui lähes kuninkaanväylän niskalla ja noin 45-50cm taimen heitti heti alkuun komean loikan ilmoille. Kala pyöri pientä akanvirtaa ympäri ensin toista minuuttia kunnes päätti painua alavirtaan. Taas koukku irtosi juuri sillä hetkellä, kun kala painui ensimmäisiin kuohuihin. Identtinen pudotus kahteen edelliseen verrattuna.
No tähän loppui kalastus ja matka kohti kotia sai alkaa.
Isä pojat reissu Nurmijoelle
Kuvassa illan jännittävintä antia: ISO sammakko...
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Munia padallinen


Iltapäivällä sain sitten reissun ainoan tapahtuman mittataimenen osalta. Aivan rannasta vain parinkymmenen sentin vedestä iski yllättäin kala vihreään muddleriin. Hyppy ilmaan ja näin, että nyt ei kyseessä ollut juuri jokeen istutettu istari, vaan järvestä noussut vanhempi hieman reilu 50 senttinen kala. Ihailla vain sopi kalan älyä. Jos kuten normaalisti kala olisi suunnistanut alavirtaan, olisi se löytänyt tiensä isoon suvantoon, jossa kala olisi helppo ollut väsytellä. Tämä ei kalalle sopinut, vaan toisen komean hypyn saattelemana kala painoi ylävirtaan alle polven syvyisessä vedessä. Jossain vaiheessa sivutapsissa ollut pupa tavoitti pohjakasvuston, mutta irtosi onneksi vielä sangen nopeasti. Lieneekö tuossa vaiheessa kala saanut revittyä koukun reiän isommaksi, sillä kohta noin kaksikymmentä metriä ottipaikan yläpuolella siima lopulta löystyi ja kala sai pitää vapautensa. Tuskin kalaa olisin pamputtanut, sillä sen verran harvassa nämä pienenä istutetut nousukkaat tuolla ovat. Olisipa ollut kuitenkin mukava kaveriin paremmin tutustua.
Hieman myöhemmin vanhempi kalamies niin ikään Kiuruvedeltä sai niskalta 43senttisen istarin ja pudotti toisen. Itse en enää tapahtumia saanut. Vaikka koski olisi varmaan antanut iltahämärissä tapahtumia en malttanut koskelle jäädä, sillä joku se vaan minua tuonne Mäkäräkoskelle vetää. No nokka kohti Mäkärää, jossa kalastuksen aloittelin noin kello 21.00.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Taimenta ja rikkoutuneita vehkeitä



maanantai 29. kesäkuuta 2009
Mörköjahdissa Karviolla

Kesäloma ”kiireissä” ei ole tullut blogia päiviteltyä, vaikka Karvion reissusta alkaa kohta olla jo viikko aikaa. Opiskelukaveriporukalla siis tehtiin yhden vuorokauden pisto Karviolle. Saavuttiin koskelle torstaina kahden aikoihin ja kun into oli kova painuttiin niskalle, vaikka keli oli helteinen. No niskalla kaverit huomasivat yhden kalan pohjassa ja alkoivat pommittaa reppanaa virvelein ja perhoin. Tulosta ei vain syntynyt.
Itse kokeilin alempaa ja saavuin niskalle myöhemmin. Päätin itsekin kokeilla näkyvää kalaa ja heitin larvalitkan kalan yläpuolelle. Pari heittoa ja kala lähti nousemaan keskimmäiseen larvaani. Samalla alin perhoista jäi pohjaan ja litka pysähtyi. Samalla pysähtyi myös kala ja palasi pohjille jurottamaan. Hieman myöhemmin Juuso taltutti samoilta sijoilta 46 senttisen istarin lipalla. No ei kun savustamaan ja syömään.
Illalla kävimme nopeasti koskella, mutta väkeä oli enemmän kuin tarpeeksi. Lienee joku kirjoitellut koskesta netissä, kun kalamiehet olivat osanneet näinkin salaiselle paikalle runsaslukuisina. Palailimmekin nopeasti saunomaan ja itseämme lääkitsemään. Lääkettä hieman veressä palailimme koskelle kello yhden aikoihin yöllä. Muutamia alamittaisia taimenia kävi larvoihin tutustumassa ja nähtiin pari taimentakin saatavan leirintäalueen puoleisen niskan kuohuista. Toisen kaloista taisi tosin viedä minkki, sillä puolen tunnin päästä saamamiehen kanssa rantaheinikkoa ihmeteltiin, kun suolistettu kala oi hävinnyt.

Itselläni kalastus meni sangen hiljaisena aina yli kolmen. Tuolloin uskaltauduin kahlaamaan hieman niskalla ulommaksi rannasta ja sain larvani uitettua (ainakin omasta mielestäni) paremmin pariin niskan peileistä. Eipä mennyt aikaakaan, kun vapa taipui. Vavasta tunsi heti, että larvaan oli iskenyt parempi kala. Mullonen lähti ensin nousemaan niskan ensimmäisten kivien taakse, jonka jälkeen otti rauhallisen spurtin alas pysähtyen kuitenkin ennen varsinaista koskea. Tämän jälkeen kala juroi liki minuutin paikallaan kuin miettien suunnitelmiaan. Lopulta se spurttasi kertalaakista vastarannalle ja kun kala aikoi painua vauhdilla alas koskea iski paniikki ja löin liikaa paineita kalalle. No sitä se ei kestänyt ja oliivi larva kirposi kalan huulesta. Pettymys oli kova, eikä myöhemmin yöllä saatu 41senttinen taimen sitä juuri helpottanut. No hampaankoloon jäi ja Karviolla lienee pakko vierailla myöhemminkin.
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Draamaa ja vaarallisia tilanteita Mäkäräkoskella
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Tapahtumarikas yö Huopanalla

Osan porukasta jäädessä saunomaan suuntasin minä monen muun tavoin koskelle heti kuuden jälkeen. Alku lupasikin hyvää, sillä Olli oli jo haavinnut komean taimenen ja itsekin sain tärpin lähes ensimmäisellä heitolla. No heitto perään samaan paikkaan ja nyt tarttui. Arviolta 40senttinen harjus leiskautti tämän jälkeen maantiesillan alla komeasti parit voltit kerien ja jälkimmäisen, jonka vaikeusaste oli 2,4 jälkeen, perho irti ja näkemiin pahus. Välisuvannon jälkeen suuntasimme Jukan kanssa Kuninkaanvirtaan, josta löysin heti muutaman pikkuharrin suurimman ollen 34senttisen. Isompiakin paikassa näimmä oli, sillä hieman myöhemmin samaisesta montusta Viki haavitsi komean 52cm taimenen. Myös Jukka taivutti vapaa muutaman taimenen kanssa ja lopulta tinseliin vaihdettuani kovia kokenut 42 senttinen istari erehtyi minunkin pyytööni.

Tämän jälkeen hiljeni osaltani. Käväisin välillä syömässä ja ennen puolta yötä palailtiin koskelle. Jossain vaiheessa niskaa kalastellessani näin, kuinka keskellä niskaa olevan kiven takaa kala ampaisi pinnassa uittamaani tinseliin, mutta kala ei tarttunut pahus. Tarkempi tarkastelu osoitti, että vasta sitomani perho oli tiessään ja siima oli katkennut lenkin keskeltä. Olikohan sidontalakasta tai pikaliimasta jäänyt terävä reunus koukun silmään, mikä katkaisi 0,32 siiman.
Vihtori oli illan aikana koukannut Torikosken alta pari komeaa kalaa suuremman ollessa 65 senttisen pedon. Ennen kello kahta yöllä painuin itsekin samaan kohtaan onneani koittamaan. Pari heittoa enneätin heittää ja sitten siimaa vietiin. Kala painoi kertaakaan pysähtymättä

Loppureissu ei suurempia tapahtumia tarjonnut ja itse nukuinkin jopa viitisen tuntia aamun koitteesse. Vielä puolenpäivän jälkeen kuninkaanvirrasta löytyi ahvenjäljitelmään yksi virkeä, mutta todella heikkokuntoisen näköinen 47 senttinen istari, joka matkasi kotiin savustettavaksi. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja kalaisa. Neljäntoista jantterin voimin koskesta ylhäällä käytettiin liki kolmeakymmentä mittataimenta, joista luonnonkaloja oli noin puolet. Kun istareitakin oli joukossa sai ruokakalan halunnut myös syötävää kotiin viemisiksi.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Harjuksia viimeinkin
perjantai 5. kesäkuuta 2009
No voihan Pojjaat!

Maanantai aamu avautui sitten valoisammin. Päivän aikana eri koskilta haavissa käväisi kaikkiaan 5 mittataimenta, joista helme3nä kirkas 49cm vanha istari Mäkäräkoskesta. Huolestuttavaa puolestaan oli mäkäräkosken harjusten katoaminen, sillä useamman taimenen myötä keskityin hakemaan harjusta koskesta, mutta yhtään mittakalaa ei koskesta löytynyt, eikä pienempiäkään enemmälti löytynyt. Toivottavasti kalat löytyvät kesän edetessä.

Tiistai oliki sitten todellinen jättipotti. Heti vuorokauden vaihtuessa siimanpäähän tarrasi tukeva 46cm taimen, joka erehtyi vihreään muddleriin jahdattuaan näyttävästi salakoita Aittokosken loppuliu-usta. Samaisesta puuhasta yllätettiin myös toinen samanmoinen seuraavana aamuna. Paras oli kuitenkin edessä.
Opiskelukaverit saapuivat "vierailulle" koskelle hivenen myöhässä ja pikku hiljaa lähdettiin kalalle Mäkärälle. Ensimmäinen tunti oli hiljainen ja Vellun paria ahventa ja meikäläisen kilon säynettä lukuunottamatta koski oli hiljaa. Jossain vaiheessa kosken keskiosalla oli hieman ruuhkaa ja ajattelin suosiolla valua hieman alemmaksi.

Kosken alaosassa on pari maukasta paikkaa, joista toisen päätin kalastella ja edetä sitten pikku hiljaa alemmaksi. Pilkit veteen ja heti ensi heitolla tärähti. Kala kävi heti pinnassa, joten tiesin alusta asti, että kyseessä on vauraampi kala. Pienen spurtin jälkeen kala jäi juromaan erään kiven viereen ja onnistuin aika pitkän tovin ohjailemaan kalaa juuri kuten halusin. Jossain vaiheessa kala lähti kuitenkin tavoittelemaan paikkaa minun kannaltani kiven huonommalta puolelta ja kun jouduin antamaan sille kovemmin painetta hermostui kalakin. Taimenen spurtit lyhenivät hiljalleen ja lopulta sain kaivettua kalan haaviin ja heti haavin noustua vedestä näin, että recordit meni uusiksi. Mittanauha ja puntari paljasti, että koskesta noussut kaveri oli 70cm pitkä ja painoa kertyi 3,7kg.

Vaikka loppupäivä meni hieman leijuessa, tuli kosken loppuosasta vielä kaksi yli puolimetristä istaria, joten reissu sai aika herkullisen päätöksen. Reissun saldo oli myös varsin makoisa. Yhteensä 10 taimenta, joista peräti neljä yli puolimetrisiä. Uusia istareita kaloista oli kahdeksan, joten vanhojakin kavereita mukaan mahtui kaksi.
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Pudotuksia Lampaanjoella
Jatkoin jokea alaspäin, kunnes tulin paikkaan jossa pieni leppä oli kaatunut kokonaan poikki joen. Ajattelin kalan piilottelevan oksiston alla, joten tarjoilin perhoja tuon puun katveeseen entistä tarkemmin. Parin heiton päästä tärähti ja reilun kilon kirre oli heti ilmassa. Kala veti heti itsensä puun latvustoon, mutta onneksi ei sotkenut itseään pahemmin. Koska latvusta ei voinut kiertää en voinut antaa kalalle ollenkaan löysiä ja yritin vain pitää kalan poissa oksistosta. Tämä toimikin minuutin verran ja juuri kun kala oli osoittamassa väsymisen merkkejä, niin viimenen hyppy, perho irti ja puuhun. Voihan räkä.
Tämän jälkeen ilta tarjosi enää vain pari tärppiä ja aivan alhaalta juuri ja juuri mitan täyttävä harjus käväisi käsissä erehdyttyään luontaista ravintoa jäljitelleeseen pieneen pinkkiin liitsiin. Epäonni Lampaalla siis vaivaa Kirbelien suhteen vuodesta toiseen, joten tyhjää kai tuolla pyydetään vastaisuudessakin.
maanantai 25. toukokuuta 2009
Talkoot tehty ja tulkoon kesä
Raudanlujana ihmistuntijana seuran mökkivastaava oli antanutkin tuolle bulgaarialaista kuulantyöntäjää muistuttavalle hahmolle talkoisiin sopivan työn ja näin Ike hikipisaroita kaihtamatta kävi taisteluun halkovarastoon. Itse jouduin kyyhöttelemään tuntikausia rantapusikoissa, jotta osasin ilmaantua paikalle juuri kun talkoot olivat ohi. No käytiinpä Iken kanssa romanttisella päiväajelulla Mäkärällä ja todistettiin suoraan noloimmista kotivideoista, miten Felicia ja telikärry taipuvat rattoisasti ojaan. Loppuilta menikin tätä muistellessa.
Sunnuntaina herätys ampui miehen ylös mökiltä kello viisi ja eikun vapa tanassa kohti Koirakoskea. Itsellä aamupäivä oli sangen hiljainen, mutta Roosan ja Akun vehkeitä taimen kävi tavoittelemassa, mutta tinselin tukistukseksihan se jäi. Puolilta päivin kala näyttäytyi minullekin, kun rannan kiventakusia lirkkiessäni tinseliin iski pieni mutta ärhäkkä taimen. Koukkua kala ei kuitenkaan löytänyt ja väsytys jäi haaveeksi.
Univelat ja aikainen herääminen olivat tehneet tehtävänsä ja eihän sitä oikein jaksanut vapaa heilutella. Itse suuntasinkin jo ennen yhtä kotiinpäin, mutta kerhon junioriosasto oli iltapäivän mittaan haavinnut koskesta pari kelpo taimenta. No säästetään mulloset ensi kertaan ;)
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Kalantulon sietämätön vaikeus
Päivän hauskimmasta harrasteesta vastasivat laavun edessä pyörineet kirjot, jotka antoivat ymmärtää, mutta eivät ymmärtäneet antautua. Olipa tuskastuttavaa kerta toisensa jälkeen katsoa kuinka kala nousi perhoon ja tökkäsi sitä kuonollaan ja kääntyi sitten takaisin syvyyksiin. Ei muuten naurattanut. Vähistä tapahtumista huolimatta kelpokelluntaa ja aurinkoakin sai varsin mukavasti.
maanantai 4. toukokuuta 2009
Korpilohella lampikausi auki tukkoisesti

