Nurmijoella vierailin pidemmät reissut sekä juuri rauhoituksen alla, että elokuun 21. päivä. Tuolloin kalastelin kolmisen tuntia Nurmikoskea ja täytyy sanoa, että kala oli mukavasti otillaan, vaikka edellisestä istutuksesta oli jo yli puolitoista kuukautta. Intoa ja uskoa reissuun sai heti ensimmäisten niskakivien takaa, josta oliiviin stremeriin tälläsi jälleen. Kesän aikana solakoitunut taimen oli varsin pirteä ja päästyään kovempaan virtaan pakotti minutkin alavirtaan perässään. Lopulta kala tuli kuitenkin haaviin ja kala lieneekin ollut varsin nälkäinen, sillä perhoa kaiveltiin kiduksista aivan tosissaan.
Pari tuntia kului sitten hiljaisissa merkeissä ja oliivia perhoa lukuunottamatta vaihtelin perhoja aika tiiviisti. Lätin montun jälkeen alkavalla niskalla muodostuu isolla vedellä itärannalle komea ja iso peili. Se pisti heti silmään ja sitä päätin myös kopaista tarkempaa. No hyvin tarkkaan paikkaa en ennättänyt kalastaa, sillä ensimmäinen uitto peiliin ja ylimmäksi perhoksi vaihtamani tinseli katosi komean loikan saattelemana taimenen leukaperiin. Kala jälleen niskan nieluun ja alavirtaan ja ei kun perään. No kalan meno kuitenkin tyssäsi heti nielun jälkeiseen rantasuvantoon, josta sen sai varsin kivuttomasti haaviin. Komea sulavalinjainen kala jälleen. Hieman tämän jälkeen yhytin samalla tinselillä vielä reilu 30 senttisen harjuksen, jonka jälkeen palailin mökille.
Seuraava viikonloppu sujui tyystin mökkiaskareiden parissa, enkä koskella käynyt. Seuraavana sunnuntaina tarkoitus oli lähteä heti aamulla, mutta ennen kahdeksaa heräillessäni lämpömittari näytti alle 1 -astetta lämmintä ja esimerkiksi kynsikkäät olivat kotona, joten jatkoin unia pari tuntia ja lähdin hyvin nopealle piipahdukselle vasta kello 10 jälkeen. Koirakoski oli tällä kertaa kohteena ja koskella kuulinkin, että juuri edellisen reissuni jälkeen koskilla oli käynyt tankkiauto, joten alle 2 viikon takainen istutus tiesi, että kalaa kyllä oli koskissa entistä enemmän. Kalan kanssa pääsin tekemisiin tuon lyhyen reissuni aikana, mutta koon suhteen oli toivomista. Yhden alamitan sain haaviin ja kaksi tiputin, kun pyrin saamaan alamittakalat mahdollisimman nopeasti vapautettavaksi. Myös virvelillä kalastaneet isä ja poika voivottelivat kalojen kokoa, sillä kuusivuotias poika oli saanut lipallaan kolme taimenta, joista kaikki alamittaisia. Valitettavasti istutuksessa oli mukana taas runsaasti tätä +30cm kalaa.
Lauantaina 10.syyskuuta, eli viimeisenä lupapäivänä päätiin sitten pyhittää aikani kalastukselle. Suuntasin yhdeksän aikoihin pitkästä aikaa mäkäräkoskelle, joka on sydäntä lähellä. Koski tarjosikin loistavaa kalastusta, sillä vaikka haaviin ei tullut kuin 1 43senttinen eväkäs, niin tapahtumia oli senkin edestä. Kolme kalaa onnistuin pudottamaan ja näistä kaksi sain jo lähes haaviamisetäisyydelle. Näistä komeampi olisi ollut se kauden kala, sillä pituutta parin metrin päästä arvioituna oli jo lähemmäksi 60senttiä. Huomioitavaa, että jälleen kaikki kalat olivat kiinni oliivissa stremerissä, jota ilman on näköjään Nurmijoelle sangen turha vaivautua.
