tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kohottelua ja uusia vehkeitä



Viikonloppuna tarjoutui hieman yllättäen mahdollisuus mennä mökille ja sitä kautta kalalle, kun anoppi haikaili lapsia yökyläilemään ja vaimo oli kutsunut lauantaina talon täyteen juorumoottoreita. Ei nimittäin kiinnostanut sitä kailotusta jäädä kuuntelemaan, vaan muksut mummolaan ja mökille.




Elokuvailta Hyvien pahojen ja rumien seurassa ja kellonsiirto olivat tehdä aamulla tepposet, eikä uni olisi millään ottanut katketakseen. Hitaan aamukäynnistyksen jälkeen lähdin kuitenkin hiihtelemään hieman ennen 11 Päsmärinkoskelle. Aloitin kalastelun ylempää kuin aikaisemmalla reissulla ja uusi Orvis access tip flex tuntui kyllä kieltämättä vibe85 siiman kanssa varsin hyvältä yhdistelmältä. Kun uusi kelakin Greys gx 700 sai samalla tulikasteensa oli setti täynnä uutukaisia tuttavuuksia.



Ensimmäinen hento kalatapahtuma tuli istutusmontusta kosken keskivaiheilta, kun terävä tukistus herätti kalastajan horroksestaan. Muuta ei tuolla tapahtunut, joten lumikengät jalkaan ja tarpomaan alemmaksi. Kävelin suoraan kosken alas, sillä vaikka aikomuksenani oli kalastella muutama hyvä monttu keskeltä koskea, ei valtava lumimäärä oikein innostanut kokeilemaan useammasta kohtaa. Alhaalla tiesin porukan käyneen menestyksellisesti kalassa useita kertoja kuluneen viikon aikana, joten mietin miten arkoja koukuilla pelotellut kalat olisivat.




Alhaalla aloitin kalastuksen aivan suvannon yläpäästä. Samalla huomasin, että Sonkajärven rambo-osasto oli pitänyt leiriä montulla ja jättänyt jälkeensä aika ikävää jälkeä. Rantakoivusta oli revitty kaarna liki kahteen metriin ja nuorison mukana kuljettama matkaradio oli jätetty roikkumaan oksanhankaan. Ei tullut kyllä mitenkään hyvä mieli tuollaisesta toiminnasta. Kun tiedän, että kyseinen porukka myös tätä blogia lukee, niin miettikääpä pojjaat vielä kerran minkälaista jälkeä taaksenne jätätte.



No luokanopettajan kasvattavan osuuden jälkeen takaisin kalastukseen: Streamerien ja liitsien lirkuttelu ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja noin tunnin kalastelun jälkeen päätin kokeilla hieman uutta. Eli kaksi vuotta olen indikaattoripalloja mukanani kuljetellut, mutta kohotteluun en ole vielä rohjennut ryhtyä. No nyt settiin heitettiin yksi painotettu liitsi ja pari pientä nymfiä ja aloiteltiin saman kohdan aloitus uudella tekniikalla. Hämmästys olikin siiman molemmissa päissä varmaan yhtä suuri, kun jo kolmannella heitolla koho katosi ja todella karusti myöhästyneen vastaiskun jälkeen vavan päässä tuntui edelleen jytke. Kala nopeasti haaviin ja 37 senttisen taimenen leukaperistä valkea liitsi irti ja takaisin veteen. Eipä aikaakaan, kun koho katosi jälleen. Sama perho ja nyt reilu kolme senttiä pidempi, mutta taatusti yhtä laiha taimen kävi tutustumassa haaviin samainen liitsi suupielessä.



Seuraavan puolentunnin aikana koho painui kalan toimesta upoksiin vielä kolmesti. Kaksi näistä kerroista päättyi kalan voittoon, mutta keskimmäinen tärpeistä tuli haaviin saakka ja hiuskarvan mitalla reissun suurimmaksi taimeneksi tituleerattu eväkäs tutustui oliivi kuulapäänymfi suupielessään haaviin. Huomionarvoista oli, että tämä todella kaunis ja ehjäeväinen kala oli eväleikattu, mitä ei Nurmijoella harrasteta. Ilmeisesti tämä yksilö on niitä pari vuotta sitten alamittaisena Kiltuaan istutettuja, jotka oivat tulleet padon läpi ja aiheuttivat tapahtumia koskilla toissa vuonna. Tuon kalan jälkeen ei tosiaan yhtä tärppiä lukuun ottamatta enää tapahtumia kertynyt ja kun ennen kolmea alkoi sataa kaiken lisäksi räntää, päätin lähteä hiihtelemään mökille päin. 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Hiihtolomalla vol.2



Hiihtoloman toinenkin viikonloppu vietettyä mökillä. Tällä kertaa koko muu perhe oli tukevasti kotona, joten kalastukseen sai keskittyä aivan huolella. Perjantaina ajelin taas mökille ja olin kahden vaiheilla. Lähdenkö hiihtelemään päsmärille vai polkaisenko Seatin Haapakoskelle. Iisalmen junnuosasto ei jaksanut hiihdellä päsmärille, joten ajattelin mennä heitä tapaamaan Haapakoskelle ja näin lopullisesti kalapaikaksi valikoitui Haapakoski. Sotahullu kokelas Juntunen ja puhelimia ja liittymiä hölmöille tuputtava Koponen tulivatkin koskelle hieman minun jälkeen. Mukaan oli esiliinaksi lähtenyt myös Koposen pahempi puolisko, joka kaikkien onneksi oli kuitenkin jättänyt perhovehkeet kotiin.



Itse aloitin kalastelun kosken niskalta muiden painuessa kosken pieniä suvantoja lirkkimään. Niska oli jälleen oudon hiljainen, vaikka nyt tuuli ei vaivannutkaan. Tunnin kalastelun jälkeen valuinkin alemmaksi, josta nahkatukka Juntunen oli taltuttanut haaviin asti 35senttisen taimenen. Kun ei kerta niskalla ole kaloja, päätin suunnata kohti loppuliukua, jossa isot pojat kertoo saavansa keväisin paljon punalihaista.



Vedenkorkeus oli ainakin meikäläisen silmään enemmän kuin passeli alaosassa koskea ja aloitinkin viimeisten kuohujen alta etenemisen alaspäin. Vajaan 50 metriä edettyäni tunsin vavassa nykäisyn, mutta ehdin pettyä kun tunsin perhon olevan vain pohjassa. Kiskaisin perhon irti pohjasta ja samalla älysin, että ilmeisesti kala oli iskenyt toiseen perhoon ja toinen oli samalla tavoittanut pohjakasvustoa. Nyt kala suuntasi jo ylös jokea ja meni jo itsestäni katsottuna ylävirran puolelle. Kala tuntui varsin raskaalta, vaikka hirveitä pyristelyjä se ei esittänyt. Otin kalan rauhallisesti vierelle ja kauhaisin kalan lopulta haavin pohjalle. Rannassa pinkkiin liitsiin haksahtanut eväkäs osoittautui varsin komeaksi, sillä mittaa kalalla oli hivenen yli 51 senttiä. Puolileikkisä kisa puolenmetrin ylityksestä oli siis tältä kaudelta jo suoritettu heti kauden alkumetreillä.



Kalastelin vielä loppuliu'un aina Päsmärin-järveen saakka ilman tuloksia. Ennen poislähtöä kopasin vielä pari hyvää monttua kosken yläosista, mutta yhtä epävarmaa tärppiä lukuun ottamatta ei tulosta tullut. Palailinkin neljän aikaan iltapäivällä mökille ja aloin valmistautua saunan ja avantouinnin voimin sunnuntain kalastuksia varten.


Pojat olivat käyneet lauantaina yhteistuumin kurittamassa Päsmärin taimenia, joten ajattelin antaa kosken rauhoittua ihan rauhassa. Mieleni tekikin kopaista Jyrkänkoskea näin talvellakin ja ajoin ostelemaan luvat koskelle jo ennen kahdeksaa. Palasin tosin vielä mökille aamuaskareisiin ja noin kymmenen maissa olin koskella. Koska Jyrkällä kalastus rajoittuu talvella pariin syvään monttuun laitoin upponarut vavan jatkoksi ja aloin paiskomaan streamereitä ja liitsejä kohti monttuja.



Puoleentoista tuntiin ei koskella tuntunut olevan muuta elämää kuin monttujen reunoilla vaanivat kivet, jotka verottivat perhovarastoa tuskastuttavan tehokkaasti, mikäli perhoja tuli uitettua pohjia myöten liian lähelle rantaa. Yhdessä vaiheessa tuskastuinkin perhohävikkiin ja kaivelin perhonkuivausrasiasta sinne unohtuneita perhoja, jotka olivat joskus syksyllä tulleet viannan pohjasta perhojen matkassa. Yksi valkea vihreäkuulainen otikas oli selkeästi tunnistettavissa sitojamestari Ismo Tolosen käden työksi, sillä kukaan muu hullu ei sido liitsejään samaan malliin minimarabousta ja käytä nuukana miehenä messinkikuulia :D



Kun olin saanut perhon sidottua siimaan, alkoi tapahtua. Toinen heitto ja vavan päässä tuntui sähkötystä. Vavan päässä tempoili hieman alamittainen taimen, joka pääsi nopeasti takaisin omaan elementtiinsä. Sama toistui seuraavan puolentunnin aikana peräti neljä kertaa, joten tuloksena vajaan puolentunnin lirkuttelusta oli 5 taimenta. Kaloista kaksi oli hieman mitan paremmalla puolella ja kolme oli hivenen mitan pienemmällä puolella. Kaikki tulivat siis samalla perholla noin puolen tunnin aikana. Syönti lopulta katkesi yhtä nopeasti kuin alkoikin ja kohta kun tuon löytöperhon koukkukin katkesi pohjakiviin, niin taika taisi olla siltä päivältä käytetty. Kun räntäsadekin yllätti jo hieman yhden jälkeen, lähdin jo varsin aikaisin siivoilemaan mökkiä ja palailemaan kotiinpäin uuden työviikon painaessa päälle.





lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hiihtolomalla vol.1


Kauan odotettu hiihtoloma viimein viikolla kymmenen oli tarkoitus viettää osittain mökillä ja osittain kaupungissa. Säiden haltialta oli toivottu plussakelejä, jotta kalaan koskelle pääsisi. Muistissa oli viime vuoden huippureissut hiihtoloman aikoihin, kun vapa taipui mukavasti. Toiveissa oli päästä edes lähelle samaa tänä vuonna.



Pääsin lähtemään kohti mökkiä ja Nurmijokea heti perjantaina töiden päätyttyä. Tarkoitus oli kalastaa lauantai ja mahdollisesti sunnuntai ennen kuin muu perhe ajelee toisella autolla myös mökille. Lauantaina aamupakkanen oli reippaanlainen ja mietin jo kalastuksen mielekkyyttä. Vaikka metsäsukset oli mukana, oli siteiden takaremmit kotona :D, joten Päsmärille ei ollut mahdollisuuksia hiihdellä. Niinpä suuntasin Haapakoskelle, jonka niska oli edellisenä keväänä antanut kalaa varsin mukavasti. Kova puuskittainen tuuli puhalsi kuitenkin suoraan pohjoisesta, mikä Haapakoskella tarkoittaa sitä, että tuuli pääsi koko voimallaan piiskaamaan niskaa järveltä. Kalastus niskalla ei ollutkaan järin herkkua, joten siirryin vajaan tunnin nakkelun jälkeen välipalalle.



Samalla koskelle saapui tuttu perhomies ja turistessa taisi kulua tovi jos toinenkin. Tämän jälkeen aloin laskeutua koskea siten, että kalastin suvantokohtia ja syvempiä monttuja. Ensimmäisen saaren alla on mukava monttu länsirannan tuntumassa ja siitä lopulta kauden ensimmäinen taimen nappasi perhoon. Kala oli vuodenaikaan nähden varsin virkeä, mutta kauan tuo taimen ei kuitenkaan jaksanut vastaan kamppailla. pikku pakkasessa en halunnut kalaa juuri vedestä nostella, joten otin kalan vierelleni mittasin nopeasti vapaa vasten ja irrotin toisessa suupielessä roikkuvan oranssin ambulanssin. Mittaa näin hieman summittaisesti mitatulla kalalla oli 41-42cm. Kalastelin vielä keskisuvannon, mutta tuolla ei tapahtumia minulle tarjoiltu. Kiva elämys sen sijaan oli katsella saukon jälkiä, joka oli henkensä pitimiksi pidellyt kalastuspaikkaansa samaisella suvannolla jäljistä päätellen vain paria päivää aikaisemmin. Pikku hiljaa pakkanen alkoi kuitenkin kiristyä sitä tahtia, että loppuliu'un kalastus sai nyt jäädä toiselle päivälle. Niinpä palasin pikku hiljaa autolle, jossa kuulin, että toiset perhomiehet olivat koukuttaneet yhden alamittaisen taimenen hieman kosken niskan alapuolelta.



Sunnuntai olisi vastoin ennustuksia ollut upea kalapäivä. Mökillä äkkiseltään tehdyt reippaanlaiset lumityöt olivat kuitenkin laittaneet selän sen verran jumiin, ettei koluaminen koskella kiinnostanut. Niimpä päivä meni pilkillä istuen ja minttukaakaota nauttien. Saaliskin oli hyvä, sillä reppuun kertyi nykyä vaille tärppi. Syykin oli selvä matalalla mökkilahdella ei kalaa liikkunut, vaan ahvenen perään olisi pitänyt lähteä kauemmaksi selälle. Metsäsukien siteiden puuttuminen esti kuitenkin nämä haaveet.



Maanantai meni täysin perheen kanssa talvisesta luonnosta nauttien, mutta tiistaina oli vielä tarkoitus käväistä kalalla, mikäli säät sallisivat. Aamu ei suunnitelman kannalta näyttänyt lupaavalta, sillä ennen kymmentä pakkasta oli vielä pitkälti toistakymmentä astetta. Lopulta päätin kuitenkin hieman järjenvastaisesti lähteä hiihtelemään yhden aikoihin Päsmärinkoskelle nyt kun vaimo oli tuonut suksiinkin puuttuvat siteet :D. Kalastuksen pääsin pääsin aloittamaan vasta kello kahden aikoihin koskella, joka oli tänä vuonna huomattavasti vuoden takaista talvisemman näköinen. Keskitin kalastuksen vain pariin ottimonttuun, koska olin myöhään liikkeellä, eikä reilun viiden asteen pakkanen ollut paras keli kalasteluun. Ensimmäisestä montusta sain päivän ainoan kalatapahtuman. Selvästi alamittainen taimen riuhtoi perhoa tovin, mutta tippui, kun vein kalaa itseäni kohti varsin reippain ottein. Muuten reissu meni auringonpaistetta ihaillessa ja vaparenkaita sulatellessa.

Hiihtoloman parista muusta kalareissusta lisää paremmalla ajalla...