maanantai 16. kesäkuuta 2014

Puolenmetrin paremmalla puolen

Voi taas tätä ihmisen saamattomuutta. Viikko sitten tiistaina ja keskiviikkona kolisteltiin taas kivillä Nurmijoella, mutta niin se vaan on vielä blogi päivittämättä. No tässä hivenen tarinaa reissusta.

Ajelin maanantaina iltasellä mökille ja vein mökille samalla valmiiksi hieman rakennustarvikkeita savusaunatyömaalle. Tiistaina heräilin jo neljän jälkeen tarkoituksena kalastella Raadon kanssa rauhoituksen jälkeen Päsmärillä. Vettä oli vielä kovasti koskessa. Aloitin ensin kodanpuoleista rantaa kalastelemaan, mutta kova virta teetti vaikeuksia, kun heti rannasta löytyy muutama monttu, johon kova virta tahtoi kalastajan painaa miltei väkisin. Hieman ylempää aloitellut Raato sitä vastoin jo näytti taivuttelevan vapaa siihen malliin, että ensimmäinen täpläkylki oli pian haavissa. Itse jouduin pian poistumaan joesta luonnollisille tarpeilleni ja tämän jälkeen päätin kokeilla pääsisikö koskesta jo yli kahlaamalla, jotta pääsisin kokeilemaan toisenkin puolen kiventakuset.




Kahlaaminen onnistui ja aloitin etenemään koskea alas hieman Raadon takana. Muutama sata metriä edettyä Raato ensin missasi tärpin, mutta hetkeä myöhemmin tartutti ilmeisesti saman kalan ja taituiroi sen haaviin. Itsellä samaan aikaan aamun ainut tärppi, joka ei sitä kummemmaksi muuttunut. Kalastuksen lopetin jo aamu kummenen aikoihin ja palasin mökille rakennushommiin.


Päivän nakertelin kaikenlaista ja aikaisen heräämisen takia otin myös pienet päikkärit. Illaksi oli tarkoitus käydä hieman kopaisemassa Mäkäräkoskea ja aloittelinkin siellä aivan yksikseen kalastuksen kello 19.00 aikoihin. Patomestari oli päivän aikana pienentänyt luukkuja Jyrkällä ja pato oli enää auki 70cm. Pudotus ei vielä näkynyt Mäkärällä, mutta niskalta pääsi jo vaivoin yli. Entistä vaikeammaksi ylityksen teki se, että samalla kun kahalsin koskea yli iski perhoon vihainen taimen ja vain vaivoin säilytin tasapainon kovassa koskessa taimenen riuhtoessa. Yli päästyäni väsyttelin pinkkiin liitsiin haksahtaneen noin puolimetrisen kalan haaviin.



Tämän jälkeen ennätn edetä koskea aina vanhan saunan kohdalle, kun yhdestä peilistä ilmeisesti tinseliin iski kala, mutta ei jäänyt kiinni. Uusin heiton ja nyt kala kävi pinnassa tavoittelemassa tinseliä, mutta ei jäänyt taaskaan kiinni. No kolmas heitto heti perään ja taas tärähti. Nyt tartutuskin onnistui ja kamppailu alkoi. Lopulta pinkkiin liitsiin erehtynyt taimen sätki haavissa. Lähes heti perään toinen taimen haksahti oliiviin muddleriin ja hivenen yli 40cm taimen kävi nopeasti tutustumassa haavin pohjaan.



Vajaassa tunnissa haavissa oli siis käynyt kolme taimenta. Tämän jälkeen hiljeni. Aivan kosken lopussa kovan kuohun reunasta iski kiinni ilmeisen kookas kala, joka sätki vavassa vajaan minuutin. Yhtä äkkiä kuitenkin siima löystyi ja kala vei erävoiton. Kävelin vielä niskalle ja päätin kalastaa sen vielä kertaalleen ennen mökille paluuta. Tämä kannatti, sillä katkenneen koivun kohdalla pienestä peilistä tärähti noin iltakymmenen aikoihin ja rajusti. Kala oli todella virkeä ja haaviin sen sain vasta, kun onnistuin kuljettamaan sen pois kovimmasta virrasta. Toistaiseksi kesän isoin taimen 56cm oli haksahtanut vanhaan kunnon oliiviin muddleriin.




Alunperin ei ollut enää tarkoitus käydä keskiviikona kalalla, mutta koska kalaa koskessa oli ja päivän hommissa meni sen verran myöhään, että sama oli vielä kalastella ilta Nurmijoella, niin koskelle oli mentävä vielä keskiviikkoiltamassa. Koska Mäkärällä oli ollut hyvin tapahtumia, niin tie vei sinne. Nytkin kaloja oli hyvin liikkeellä, mutta tinseliin tavoitelleet kalat eivät tahtoneet tarttua. Laskin kosken kertaalleen ja tuona aikana perhoa tavoitteli kaikkiaan kuusi taimenta. Näistä vain yksi tarttui edes hetkiseksi, mutta komealla loikalla sekin irrotti itsensä. Olin jo lähdössä pois, kun päätin kopaista vielä tuon kyseisen kalan olinpaikan, joka oli siis aivan rannan tuntumassa vain hieman reilun nilkan syvyisessä olevan kiven takunen. Uitin perhon kiven takaa lukuisia kertoa ilman tulosta ja olin jä luovuttaa. Päätin kuitenkin edetä koskea vielä pienen matkaa, mikä kannatti. Heti seuraava kivi ja sen takaa ilmeisesti sama kala iski vihaisesti perhoon. Väsyttely ja jälleen pinkkiin liitsiin tartutettu kala haaviin. Nyt olikin hyvä lähtee mökille ja sitä myötä Kiuruvedelle. Matkalla autolle heittelin kuitenkin vielä perhoa ja kruunuksi reissulle viime talven aikana jäiden kaataman koivun alta nappasi tinseliin vielä noin nelikymppinen taimen, joka käväisi vielä haavin pohjalla illan päätteeksi.  

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Nurmijoen avaus



Kesäloma alkoi perinteisesti Nurmijoen kauden avauksesta. Koska tällä kertaa lähdin kalalta lähes suoraan reissulle Pietariin, on juttu nyt näin viikon myöhässä. No jokatapauksessa parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



Lauantaina, kun oppilaat oli saatu kesälaitumille ja entisten oppilaiden juhlissa oli käyty painuin mökille ja kohti Nurmojoen kuohuja. Aluksi oli tarkoitus mennä keskiyön avaukseen Päsmärille, mutta kun parkkipaikka oli jo täynänsä autoja ajattelin, että kun vesikin oli korkealla (Jyrkän paro auki 124cm) ja kosken kalapaikat tämän takia vähissä, niin en kehtaa jäädä ruuhkaan onkimaan. Senpä tähden suuntasin Mäkärälle, jossa itäpuolella odotteli minun lisäksi vain yksi tuttu kalamies.



Mäkärälläkin vesitilane auheutti omat haasteet. Kosken niskalla pari kesää vieraillut saati oli lähtenyt jäiden matkaan, joten niska oli jälleen entisellään. Kapea koski aiheutti korkealla vedellä vain isoja ongelmia, sillä heti rannasta asti oli vettä reilusti ja kahlaaminen oli erittäin vaikeaa. Kun heti keväällä etenkin istutetut kalat viihtyvät hieman miedommassa virrasssa, niin nyt niille mieluisia paikoja oli aika vähän. Kalastelinkin koskella aika lyhyen aikaa. Parin tunnin aikana haaviin nappasin ensin aivan niskalta 42senttisen laihan vanhan istarin, jolla oli siis vielä rasvaevä tallella. Kalasta kuva ja takaisin koskeen. Hieman alempaa haaviin eksyi vielä noin 35senttinen harjus, jota en edes kuvaamalla raskinut kiusata, vaan kala nopeasti haaviin ja sieltä pois. Molemmat kalat nappasivat pinkiin liitsiin.



Sunnuntaina oli alunperin tarkoitus lähteä kalaan heti aamutuimaan. Vesitilanne ei kuitenkaan oikein houkutellut ja niinpä nukuin rauhassa ja heräilin vasta yhdeksän jälkeen. Lopulta päätin kopaista Haapakoskea, joka huomattavasti monia muita koskia leveempänä kestäisi ehkä hyvin paljon veden. Tämä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä koskella jopa kahlaaminen oli edes hiukan siedettävää. Kalakontakteja sain neljän tunnnin kalastuksen aikana kaikkiaan kolme. Ensimmäinen lähes heti niskalla, Toinen pikku saaren sivusta ja viimeinen hieman ennen keskisuvantoa. Viimoinen kontakti tuli lopulta haaviin asti. Tämäkin kala tuli pinkillä liitsillä ja pääsi loimutettavaksi kun kaverit saapui.



Maanantaina suuntasimme siis Jyrkälle yhdentoista maissa. Vettä taas riitti ja kalastettavat paikat oli kortilla. Itse kahlailin särkälle, josta lopulta kalan tavoitin. Kun alkuun pääsin, niin lisääkin näytti tulevan, sillä samoilta paikoilta sain pari tuntia myöhemmin taas samanmoisen. Kun myös Tuomas onnistui virpalla kaivamaan kalan, oli aika lähteä välillä mökille syömään.
Takaisin saavuttiin kuuden aikoihin illalla. Koitin taas eri puolelta koskea, mutta jotenkin vain kalastus tuntui kovan virtaaman takia vaikealta mualla kuin särkällä. Meninkin takaisin särkälle, jossa lähes heti perhoon napsahti reilu 40 senttinen eväleikattu kala. Tämän kalan vapautin samoin tein ja heti seuraavalla heitolla perhoa vietiin jälleen. Nyt kala oli hieman parempaa kaliperiä, mutta pahaksi onneksi siima luiskahti käsistä, kun kelasin löysiä kelalle. Näin kala sai turhaan löysiä ja se irtosi. Tämän jälkeen onnistuin uimaan ja loppu reissu meni kamoen kuivatteluun. Kaloista kaksi Jyrkällä tuli pinkillä liitsillä ja yksi olivilla streamerillä.


Tiistaina, kun kaverit lähti, ajattelin käydä vielä iltasella Haapakoskea pommittamassa. Tämä olikin hyvä valinta, sillä heti alkuun napsahti niskalta komea 52senttinen eväleikattu taimen. Taas ottipielinä oli pinkki litsi. Loppuillan kalastelin ilman kummempia tapahtumia kunnes aivan samasta paikasta kuin sunnuntaina koukutin oliivilla streamerillä eväleikkaamattoman hieman yli neljäkymmentäsenttisen taimenen.