perjantai 17. heinäkuuta 2009

Munia padallinen


Tiistaina heräilin jälleen jo pikku tunneilla ajatuksena ajella Nurmijoelle jo aamutuimaan kalastelemaan viikkorauhoituksen jälkeen hieman rauhoittuneita koskia. Kun istutuksista oli kulunut jo useampi viikko, ei pelkästään istukkaiden perässä juoksijoista ollut harmia ja näinpä Päsmärinkoskea sain lirkkiä vain kaksi tuttua kalamiestä seuranani.



Aamu kuudelta aloitettuani homma näytti lupaavalta. Vain muutama minuutti perhosteltuani pienestä matalan uoman montusta tarrasi pupaan virkeä taimen. Heti tosin huomasi, ettei kala aivan mittakala ollut, mutta tuttu liki joka reissulla haavissa käyttämäni noin 35cm taimen sai nopeasti vapautensa. Oli nyt siirtynyt näköjään koskea hieman alemmaksi. Samasta pienestä montusta olin viime reissulla tiputtanut hieman vauraamman kalan ja myöhemmin reissullani siitä vielä pari alamitta harria yhytin.


Kalastelin rauhassa kosken aivan alas asti, mutta koskessa tapahtumia ei ollut. Muut koskella olleet kalamiehet olivat koskella käyneet myös perjantaina ja tuolloin taimen oli ollut todella hyvällä otilla. No nyt syönti näytti olevan hieman heikompaa.

Iltapäivällä sain sitten reissun ainoan tapahtuman mittataimenen osalta. Aivan rannasta vain parinkymmenen sentin vedestä iski yllättäin kala vihreään muddleriin. Hyppy ilmaan ja näin, että nyt ei kyseessä ollut juuri jokeen istutettu istari, vaan järvestä noussut vanhempi hieman reilu 50 senttinen kala. Ihailla vain sopi kalan älyä. Jos kuten normaalisti kala olisi suunnistanut alavirtaan, olisi se löytänyt tiensä isoon suvantoon, jossa kala olisi helppo ollut väsytellä. Tämä ei kalalle sopinut, vaan toisen komean hypyn saattelemana kala painoi ylävirtaan alle polven syvyisessä vedessä. Jossain vaiheessa sivutapsissa ollut pupa tavoitti pohjakasvuston, mutta irtosi onneksi vielä sangen nopeasti. Lieneekö tuossa vaiheessa kala saanut revittyä koukun reiän isommaksi, sillä kohta noin kaksikymmentä metriä ottipaikan yläpuolella siima lopulta löystyi ja kala sai pitää vapautensa. Tuskin kalaa olisin pamputtanut, sillä sen verran harvassa nämä pienenä istutetut nousukkaat tuolla ovat. Olisipa ollut kuitenkin mukava kaveriin paremmin tutustua.


Hieman myöhemmin vanhempi kalamies niin ikään Kiuruvedeltä sai niskalta 43senttisen istarin ja pudotti toisen. Itse en enää tapahtumia saanut. Vaikka koski olisi varmaan antanut iltahämärissä tapahtumia en malttanut koskelle jäädä, sillä joku se vaan minua tuonne Mäkäräkoskelle vetää. No nokka kohti Mäkärää, jossa kalastuksen aloittelin noin kello 21.00.


Heti alussa vapaa taivutti reilusti mitallinen harjus, mutta oliivi pupa irtosi huulesta juuri kun kala oli tavoittamassa haavia. Muuten ilta olikin sitten varsin vaatimaton. Muutamia 25 senttisiä harreja ylös tuli mutta ne isommat eivät näyttäytyneet. Illan komeimman tapahtuman esitteli kosken loppuosassa ehkä vajaan kahden kilon taimen, joka ilmeisesti nousukiihkossaan heitti komean hypyn kuohuvassa koskessa vain 10 metriä minun alapuolellani. Upeiden elämyksien reissu ei tällä kertaa saalista tarjonnut, joten ensimmäinen MP-reissu Nurmijoelle oli tänä kesänä tosiasia.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Taimenta ja rikkoutuneita vehkeitä


Tiistaina suunnattiin yhdessä Kulaus Vesisen kanssa Nurmijoella. Kun Päsmärinkoskella meitä odotteli jo aamusta asti taimenystävällistä tartuta ja karkuuta kalastusta harjoittanut Sami, oli koossa siis kova kolmikko ;)

Itse aloitin kalastuksen varsin vauhdikkaasti. Valitsin kohdan, josta lähtisin laskeutumaan koskea alas ja koska toinen ranta oli kalastajista vapaa päätin edetä sitä puolta. No koskeen kahlaamaan ja samalla siimaa vapaaksi alavirtaan. Yht' äkkiä vapaa temmottiin ja kuin varkain taimen oli kiinni. No kala tempoili muutaman sekunnin ja pyörähti pinnassa ja irti. Hieno aloitus, eli kala oli kiinni, vaikken tiennyt edes kalastavani.

Tapahtumia ei sitten muita ollut ennen kuin olin aivan kosken alaosassa. Hyvän näköinen kiven reuna antoi terävän tärpin ja kala myös tarttui tällä kertaa. Virkeä taimen osasi käyttää sen verran virtaa hyväksi, että jouduin hieman laskeutumaan alaspäin. Lopulta tinseliin haksahtanut taimen tapasi haavin pohjan. Kalastelin kosken ruokailun jälkeen vielä toistamiseen, mutta kahta muutaman sekunnin tinselissä roikkunutta taimenta lukuun ottamatta kalahavaintoja ei ollut. No sami tietysti pudotti saman kalan, jonka kanssa oli muutaman sekunnin vääntänyt heti tullessani. Tässä vaiheessa sattui myös päivän haaveri. Autolle suunnistaessani nousin koskesta ja astui vanhan puunrungon päälle. No tämähän pyörähti ja ukko nurin. Pahaksi onneksi Greyssin GRXi:n puola taipui ja murtui kolauksessa. Vatutus oli valmis.
Ilta kahdeksalta suunnattiin sille salaperäiselle Nurmijoenkoskelle, josta netissä ei saa hiiskua (hys!). Kutsuttakoon tätä salaista paikkaa vaikka kärpästä pienemmän hyönteisen koskeksi. Tällä hyttyskoskella tapahtumia sitten riitti etenkin harjusten muodossa. Valitettavasti koko jäi tällä kertaa vaatimattomaksi ja vain muutama yli 30senttinen kävi haavissa. Hieman ennen puolta yötä larvastellessa vapa kuitenkin taipui äkäisemmin ja tajusin heti kalan olevan vauraampi taimen. Lyhyessä siimassa kala sai aikamoisen hepulin, mutta kivikkoisessa ja matalassa kohdassa en uskaltanut antaa sille juurikaan löysiä. Kova prässi väsytti kuitenkin kalan varsin nopeasti ja kohta sopusuhtainen muutaman millin yli 50 senttinen taimen oli haavissa. Tämän jälkeen suuremmista kalatapahtumista vastasi kulaus vesinen, joka taituroi 42 senttisen säyneen haaviin tämän arvoituksellisen kosken yläosista.




Ulkoilu kuitenkin jatkui pitkälle aamuun ja unille perhomökille hiivimme aamuviideltä.