Jäitä poltellessa

Enää en vaivaudu edes keksimään huonoja tekosyitä blogin heitteille jättämiseen, joten mennäänpä pitkästä aikaa itse asiaan. Syyskuun alun jälkeen kalastukset loppuivat paria kuitenkin varsin kalaisaa Viannan reissua lukuun ottamatta. Viikonloput keskityttiin saunamökin valmiiksi saamiseen ja näin ollen kalastuksen tiimoilta oli aika pistää vavat nurkkaan. Mökki valmistui lopulta sopivasti syyslomaksi ja lähes koko loma nautittiinkin omalla mökillä. Niin ikää suurin osa vapaista viikonlopuista on kulunut rattoisasti mökillä puita pilkkoen tai muuta turhuutta tehden.

Rauhoituksen jälkeiset kalastukset kaatuivat varmaan samaan syyhyn kuin monella muullakin täällä suunnalla eli pakkasiin. Lyhyen piston mökiltä Nurmijoelle ennätin kuitenkin tehdä 20. marraskuuta. Keli ei kuitenkaan ollut aivan suosiollisin, sillä pakkasta oli rapeat -6 astetta. Kalastuksen aloitus lupasi hyvää, sillä eräästä suvannosta nappasi kala heti muutaman minuutin kalastelun jälkeen irroten kuitenkin välittömästi. Vielä kalastaessani samaa suvantoa vapa taipui uudemman kerran. Tällä kertaa kala myös pysyi kiinni ja varsin lopulta sain sen haavitsemisetäisyydelle. Pakkasesta johtuen en edes mallannut kalaa haviin vaan nappasin noin 40 sentin kantturoissa olevalta laihalta taimenelta streamerin suupielestä ja annoin kalan jatkaa uintiaan. Kalastelin yhteensä vain kolmisen tuntia, enkä enää kalatapahtumia tavannut. Mukavia ja reiluja hirvimiehiä kylläkin.

Välinerintamalla olen saanut pidettyä kiitos mökkilainan hieman hiljaiseloa. Pari mielenkiintoista ostista olisi ollut tarjolla, mutta sain hillittyä itseni. Seuraava hankinta voisi olla kunnon vapa ja kela haukihommiin vanhojen 90-luvun kamppeiden tilalle. Tilaukseen pitänee laittaa myös haukikoukkuja, jotta muutaman sutturan saisi haukihommiin myös sidoskella. Vibe 85 siima olisi myös hankintalistalla. Kiinnostaa kokeilla, josko tällainen yksi heikkotaitoinen rullailija saataisiin tuolla taikanarulla oikeiden heittäjämiehien joukkoon.

Sidonnallisesti perhoja on syystalvella syntynyt varsin maltillisesti. toukkarasian päätin pistää kokonaan uusiksi, joten 350 kpl erilaisia pupia, nymfejä ja larvoja olisi tarkoitus kutoa ennen kesää. Se lieneekin tällaiselle sitojalle kova tavoite, kun ei jaksa samanlaisia matoja paria kolmea enempää kerrallaan sitoa. Lohiperhoja on myös tullut hieman tehtyä, mutta aikaa paneutua tuohon maailmaan on ollut sen verran vähän, ettei oikein ole päässyt pintaa syvemmälle. Karvasiipisiä sutturoita syntyy ajoittain jo ihan ok, mutta kun puuttuu kaiken maailman käsitys siitä, mitä ja minkalaista pitäisi sitoa. Lisäksi kun tietää, ettei ainakan ensi kesänä vielä lohihommiin pääse, niin motivaatiokin on hieman hakusessa.

PS: Mielenkiintoisen jutun panin merkille mökille viikonloppuna. Näin tammikuussa Päsmärin vesi näytti yllättävän kirkkaalle kesäisen turpeen värjäämän veden rinnalla. Otinkin järven vedestä kuvan kirkkaassa lasissa ja kuva löytyy alta. Pitänee samanlainen kuva ottaa kesällä, kun jäästä vapautuneet turvesuot työntävät paskaansa taas järveen.

Syöntihuippuja

Heh blogiin oli unohtunut tällainen tarina valmiiksi kirjoitettuna julkaisemattomana, joten julkaistaan tämä nyt "hieman myöhässä" Kuvat on kamerasta jo iät sitten poistettu, joten menköön ilman kuvia. Reissu näyttää olevan syyskuun lopulta.

Itse aloitin kalastelun jälleen nousemalla pikku hiljaa kosken keskikohtaa kuohuja kohti. Vajaat kymmenen heittoa ja kala kiini. Vastaisku vapa pystyyn ja löysät kelalle. No kala tuntui aika mukavalta vääntäjältä, kunnes kuului naps! Mitä ihmettä? Tapsi solmusta poikki. Ei kiva ei. No ei kun uusi vihreä liitsi kiinni ja kohti kuohuja. Kuohuja heittelin aikani ja sain pari alamittataimenta toisen tinselillä ja toisen tuolla vihreällä liitsillä. Kuohun alla olevaa akanvirtaa paiskoessani vapa sitten taas taipui. Sama vihreä liitsi oli huijannut jälleen kirren, joka pirteästi veteli ympäri akanvirtaa. Sain jo kalan lähes haaviamisetäisyydelle, kun kala salaperäisesti irtosi. Ketutusmittari alkoi kahden peräkkäisen tiputuksen jälkeen olla tapissa, eikä oloa parantanut, että heti seuraava heitto jälleen samaan paikkaan ja jälleen kala kiinni. No nyt kala otti spurtin suoraan itseäni kohti,. jolloin siima löystyi ja näin komeasti, kun aivan jalkani vierestä kulkien kala irtoaa koukusta. Pahus. Kalastus jatkui vielä hetken samoilla sijoilla ja kohta vapa taipui jälleen. Tulos tosin oli jälleen tutun heikko, eli tuloksena jo neljäs pudotus tunnin sisällä.

Tunnin tämän jälkeen piteli hiljaista. Noin 17.00 päätin lähteä jälleen kohti kuohuja Hieman edettyäni vapa sitten viimein taipui ja varsin virkeä kirre vei siimaa. Lopulta valkeaan liitsiin erehtynyt kala haaviin ja rannalle. tämän jälkeen jatkoin etenemistä kuohulle ja menin aivan patoluukkujen alle. Aloitin tuossa larvastelun ja toinen tai kolmas heitto ja taas perhoja vietiin. Nyt oli kyseessä ehdottomasti syksyn virkein kirjo ja tuon puolentoista kilon kalan väsyttelyyn sai uhrata jo pienen tovin. Lopulta kala oli kuitenkin haavissa.

Vietyäni kalan rannalle palasin vielä kuohulle, sillä en ollut ennättänyt kalastaa siitä kuin pienen osan. Vaihdoin jälleen ylimmäksi perhoksi tinselin, sillä näin jonkin kalan ahdistelevan pikukaloja aivan kuohun reunassa. Pari heittoa, eikä kala kiinnostunut tarjoilustani. Annoin siis paikan rauhoittua ja kolusin perhollani muita kohtia. Muutaman minuutin päästä päätin heittää vielä samoille paikoille ja tämä palkittiin, sillä heti ensimmäisellä heitolla perhoa vietiin. Oletin kalan olevan taimenen, mutta kun kala tuli lähemmäksi, niin huomasin, että kyseessä oli pieni kirjo. Ei kun kala haaviin ja rannalle. Samaan aikaan koskella kalassa ollut virvelimies lopetteli kalastustaan. Annoin tuon kolmannen kirren miehelle, ettei ekalla reissulla viannalla tarvii kotiin mennä tyhjin käsin. Heittelin vielä ehkä puolisen tuntia ilman tulosta ja läksin ajelemaan kotio.