Mökkiprojekti aluilleen

Neljä vuotta tontti Nurmijoen kupeessa Päsmärijärven rannalla on odottanut mökki-innostuksen heräämistä. Tänä talvena projekti alkoi sitten konkretisoitua ja tässä sitä ollaan. Pieni saunamökki on tilattu ja viime viikonloppu sujui puita mökkitieltä ja mökin paikalta raivaten. Tämän projektin takia kevään kalastukset tulevat olemaan vähissä. Kun mökkipaketti saapuu kesäkuun alkupuoliskolla tontille, pitäisi tontti olla siinä kunnossa, että pohjat ovat odottamassa ja mökin viereen tulee sellainen tie, jota pitkin auto saa paketin tuotua mahdollisimman lähelle.

Kolmenkymmenen neliön saunamökki pitäisi saada kesän aikana sille mallille, että syksyn taimenreissut Nurmijoelle suuntautuisivat jo omalle mökille, jossa voisi syksyn tullen istuskella takkatulen ääressä ja saunoa kalahiet pois. Tulevana talvenakin mökillä olisi tarkoitus vierailla etenkin leudoilla keleillä. Vaikka oma kalastus siis kesän osalta varmaan jää tavanomaista vähemmälle, niin toivotellaan täältä kireitä kaikille blogin lukijoille.

Suksia ja taimenia

Pitkäperjantain kalareissun sulaminen osittaiseen mahatautiin jäi kaivelemaan ja emännältä kärtettiin kieli pitkällä lupaa uuteen kalareissuun. Ensi alkuun tuomio oli tyly ei, mutta plussapisteitä keräämällä alkoi toivoa Nurmijoen reissun uusimiselle näkyä. Lopullinen niitti oli sitten anopin soitto sunnuntaina, että hakee lapset yökylään. No siinä tapauksessa isä joutaakin kalalle.

 

Maanantaina lähdettiinkin parisuhteen parantelumatkalta anoppilasta palanneen Kulaus Vesisen kanssa kohti Nurmijokea metsäsuksilla ja lumikengillä varustettuina. 3,5km hiihdon jälkeen löysimmekin itsemme Päsmäriltä, jonne kahlureita päälle kiskoessamme saapui myös Raato Raatikainen, joka tosin oli matkassa virvelivälinein.

Hieman aamutuimaan kalastelua keskisuvannossa ja sitten kahville ja makkaralle. Ennen puolta päivää aloimme sitten hivuttautua kosken alajuoksulle, jossa Raato väsyttelikin vapa kaarella taimaania, joka valitettavasti putosi juuri ennen haavin hellä syleilyä.

No kalahavainto antoi intoa omaan tekemiseenkin ja lopulta työ palkittiin, kun epäkohtelias 53senttinen uroskala keskeytti kiihkeän puhelun Karttulan ihmepojan Iken kanssa tasan aikaan 12.31. Kauden avauskala ja puolenmetrin ylitys oli siis kerralla lakkarissa, joten fiilis oli sen mukainen.

Reilu tunti kalasteltiin sitten ilman kummempia tapahtumia. Samaisella suvannolla sama ambulanssivärinen Streameri toimi kuitenkin toistamiseen hieman ennen kahta ja kauden toinen taimen käväisi haavissa koko 46 senttisessä komeudessaan. Laiha talvikko ei juuri rantakäärmeestä erottunut.


Kohta olikin Kulaus Vesisen kanssa kotimatkan aika, mutta Raato oli kaverinsa kanssa saanut koskelta vielä illan kähmässä muutamia tapahtumia, joten varsin aktiivinen päivä tähän aikaan kaudesta.

Ei ihan niin onnistunut aloitus

Viime vuonna pääsiäisen kalareissut tärveli keuhkoputkentulehdus. Tänä vuonna mieheen puolestaan iski pitkäperjantaita vasten yöllä pienoinen mahapöpö ja aamulla arpominen kalareissun peruuttamisen suhteen olikin tosiasia. No kun puuro pysyi sisällä ja mahaankaan ei nipistellyt, niin matkaan vain. Myös alunperin matkaan mukaan lähteväksi ilmoittautunut Gulaus Vesinen joutui jättäytymään reissusta pois perhepoliittisiin neuvotteluihin vedoten.

Tarkoitus oli jälleen hiihdellä Päsmärinkoskelle, mutta nyt kartasta oli katsottu entistä lyhyempi reitti. Tällä kertaa tämä osoittautui virheeksi. Lahjakkaasti parinkymmenen metrin välein kaivetut metsäojat tekivät nimittäin etenemisestä ahkion kanssa tuskaiseksi. Lunta oli vielä sen verran paljon, että aina kun ahkio putosi ojaan painui sen keula lumeen ja irti ei saanut kuin takaisin palaamalla ja ylös repimällä. No eipä ihme, että puolen tunnin etenemisen jälkeen mies oli hiestä märkä ja homma täytyi keskeyttää. Omia jälkiä suksittiin siis takaisin ja autolla ajeltiin Haapakoskea pommittamaan.

Haapakosken niskalla kamoja kasatessa mahassa nipisteli jälleen melko ikävästi, mutta kun pintova kala ilmoitteli itsestään vain 10 metriä rannasta unohtui pieni nipistely nopeasti. Kun kamat oli kuosissa ei pintomista enää näkynyt. Tarjoilin niskalla kuitenkin pinturia tovin, jonka jälkeen vaihdoin uppovehkeisiin ja lähdin koluamaan kosken syvempiä suvantoja. Keskisuvannolla saatiin taas kalahavainto, mutta ei tuota saatu mihinkään nappaamaan. Mahanvääntely oli yltynyt sen verran, että päätinkin luovuttaa jo nyt vain reilun kolmen tunnin vispomisen jälkeen. Ei tuo mahatauti ja perhostelu ole kuitenkaan se mainioin yhdistelmä. Viikon päästä alkaa mökkiprojekti puiden kaadolla, joten saattaa olla, että huhtikuun kalareissut jäivät tälle keväälle tähän yhteen. Ei siis mikään huippuavaus.