maanantai 13. syyskuuta 2010

10-vuotis hääpäivää Viannalla

Jälleen on blogi jäänyt oman onnensa nojaan, mutta otanpa jälleen itse itseäni niskasta ja alan kirjoittaa.

Kahden viikon aikana on jälleen pari reissua tehty Viannalle. Nurmijoellakin olisi tehnyt mieli käydä ennen rauhoitusta, mutta kun viikonloppu täyttyi rakennushommista, niin niin se vain tältä syksyltä jäi. Viannalla tuli parina torstaina siis käytyä ja vapa taipui molemmilla kerroilla varsin mukavasti.
Ensimmäinen reissu oli siis komeasti hääpäivän kunniasi 2.9. Lupa alkoi lupauksia antavasti, kun parin heiton jälkeen perho sai kyytiä, mutta komean loikan myötä kala osoittautui pieneksi taimeneksi. No kala nopeasti haaviin ja takaisin. Pari heittoa lisää ja jälleen perhoa vietiin. Tälläkin kertaa siiman päässä räpiköi pieni taimen, joka putosi ennen kuin tavoitti haavin pohjan.
Nämä tapahtumat tulivat siis aivan laavun edestä virran reunasta ja tämän jälkeen jatkoin kalastamista aivan kuohujen kupeesta. Tuolta ei nyt kalaa ollut luvassa ja jatkoin nopeasti palaamaan kohti parkkipaikkaa. Paluumatkalla kirre sitten iski ja pieni kirre oli varsin nopeasti haavissa. Kokoa ja näköä kirrellä ei kyllä totisesti ollut, sillä kalalla painoa oli vain 600g.

Seuraavaksi kalastelin varsin monipuolisesti koko maantiesillan yläpuolisen alueen. Lopulta jarru rääkäisi taas laavun edestä kohti patoa heitellessäni, mutta tällä kertaa tuloksena ei ollut lohikala, vaan komea puolen metrin kuha, josta nautimme herkullista keittoa seuraavana päivänä. Kovin kauan kuhan saamisesta ei mennyt, kun siirryin kuohun reunaan paikan hieman rauhoituttua. Jo matkalla kuohuille perhoon iski mukavan kokoinen kirjo aivan joen keskellä olevan kiviriutan vierestä. Valitettavasti toinen perho jäi kalan ensimmäisen spurtin jälkeen kiveen kiinni ja kala irtosi. Jatkoin matkaa kuohulle ja heti toisella tai kolmannella heitolla rajavirtaan perhoa vietiin taas. Kala oli kyllä virkeä, mutta kokoa ei pahemmin ollut. Taas pieni vain hiukan aikaisempaa kookkaampi kala haaviin. Tämän jälkeen heittelin pienen hetken jopa pinturia, mikä alkoikin varsin mallikkaasti, sillä kolmannella heitolla pinturia vietiin liki samalla hetkellä kun se vedenpinnan kosketti. Pinturikalat ovat itselleni sen verran harvinaista herkkua, että kalaa haavitessa taisi ilmoille päästä jopa jonkin moinen ilon kiljaisu, vaikka taimenella mittaa olikin vain noin 35cm. Myöhemmin kalastelin vielä kuohulle johtavan lirun kertaalleen, josta sain vielä yhden pienen kirren. Laavun puoleisella rannalla aivan rannan tuntumasta koukkuun erehtyi lisäksi vielä kaksi kirreä, joista toinen putosi lyhyen spurtin päätteeksi, mutta toinen käväisi tutustumassa haaviin ennen takaisin jokeen laskuaan.

Viikko tästä palailin jälleen rikospaikalle. Nyt odottelin varsin vaikeaa kalastusta, sillä huhujen mukaan koskelle ei uusia nousueriä ollut saapunut. Pari pientä taimenta kävi kuitenkin tervehtimässä kalamiestä varsin nopeasti. Kuohulle kahlatessa heittelin myös perhoa aivan Pielaveden puoleista vallia kohden, josta yksi kirre kelpuuttikin tarjoiluni. Kala kuitenkin nousi heti pintaan ja irtosi. Kuohun kalastelin varsin nopeasti tällä kertaa ja aloin laskeutua takaisin parkkipaikkaa kohden. Samaan aikaan kun koskelle saapui toinenkin perhomies. Päätin kalastaa äskeisen ottipaikan uudelleen pois mennessäni ja tämä kannatti, sillä pieni vähän vajaat 900g painanut kirre kelpuutti tarjoiluni ja oli pian haavin pohjalla. No lopulta ihan hyvä aloitus, sillä kello näytti vasta kello neljää.

Tämän jälkeen piteli hiljaista. Ja kalastelin liki koko kalastusalueen ilman kontaktia kalaan. Toinen perhomies sen sijaan kävi korjaamassa minun juuri kalastamastani paikasta kirren noin viiden maissa. Lopulta päätin kokeilla myös laavun puoleiselta lipalta kalastamista. Kalastin melko tarkasti ja etenin lipalla hiljaa kohti Pielaveden puoleisesta välistä tulevaa virtaa. Pari heittoa virran reunaa ja silloin napsahti. Kala oli varsin virkeä ja ajattelin jo siiman päässä olevan hieman vauraamman kirren. Kala oli kuitenkin vain reilun kilon jo hieman solakoitunut patukka, joka lienee uiskennellut joessa jo muutaman viikon. Mielenkiintoista oli kalan syönnösnäyte, sillä suolistosta löytyi liki kaksikymmentä isoa lahnan suomua.


Illan koski oli sitten varsin hiljaa aina siihen asti, kun vaihdoin ylimmäksi perhoksi tinselin vajaa tunti ennen luvan loppua. Tämän jälkeen tinseliin nakersi vielä kolme pientä taimenta ja kolme kuhaa, joista isoin olisi juuri ja juuri ollut mitallinen, mutta takaisin veteenhän tuo pääsi kuitenkin.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Pysyy, pysyy vai pysyykö?

Taas meinaa blogi jäädä päivittämättä, joten eikun niskasta kiinni ja hommiin.

Viikko sitten tiistaina Karttulan kultapojan kanssa käytiin Viantaa pommittamassa. Alku oli aika jäätävä, kun kolmannella heitolla valkeaan liitsiin iski kirre. No ei pysynyt ei, eikä sitten ne kolme seuraavaakaan, jotka seuraavan tunnin aikana vapaa taivuttelivat. Harmittavin pudotus oli ehdottomasti parkkipaikalta lähtevältä pikkulirulta, kun siimaa vietiin reilusti heti alkuun ja lupa oli isompaa kalaa odotella. No kala tulikin suhteellisen kesysti aina noin kymmenen metrin päähän, jonka jälkeen lyhyt spurtti ja koukku irti.

Tapahtumia oli siis heti alkuun, mutta haaviin asti ei tullut kuin yksi reilu 40cm kuha, joka sai kuitenkin pitää vapautensa. Kuuden maissa Ike taivutteli vapaa ja sai todella pienen kirren haaviin asti. Itse menen maantiesillan alapuolelle ja aloin lirkkiä pieniä monttuja huolella. Keskittymistä häiritsivät pienet ahvenet, jotka iskivät perhoihin joka heitolla. Yhden tällaisen luulin täristävän jälleen vapaa, enkä reagoinut tuohon värinään mitenkään, vaan annoin perhojen vielä jatkaa matkaansa. Lopulta nostin vapaa uuteen heittoon ja yllätyksekseni huomasin, että perhon päässä olikin kirre, joka oli tyytyväisenä pureskellut pupaani aina siihen asti, kun nostin vapaa, jolloin kala sai siivet selkänsä. No nopeasti kala kuitenkin väsyi ja pieneen pupaan erehtynyt kalan koukkasin haaviin noin 18.30.

Autolle saaliin kiikutettuani huomasin, että Ike taisteli jälleen leijonan lailla kirjolohen kanssa. Parivaljakosta sulavalinjaisempi esittelin muutamat komeat hypyt, joiden jälkeen irtosi. Näkyi siis tätä tautia olevan muillakin liikkeellä.

Itselläni piteli hiljaista lähes yhdeksään asti. Tuolloin olikin sitten varsinainen syöntihuippu, sillä samoilta paikoilta Ike tiputteli kolme ja minä yhden kirjon. Mitään ei kummallakaan kuitenkaan enää haaviin asti eksynyt, joten yhteen kalaan oli tyytyminen sekä Iken että itseni. Tulevana torstaina pitää Viantaa kopaista uudelleen, josko kala olisi tuolloin tukevammin koukuissa kiinni.

maanantai 23. elokuuta 2010

Vapa vaan taipui Viannalla

Torstaina piti jatkaa syksyisiä perinteitä Viannakosken kalareissun muodossa. Lupa alkoi kello 15.00, eikä viesti koskella jo olleilta kalastajilta lupaillut hyvää. Eli tyhjää olivat pyytäneet. Itse suunnistin varsin nopeasti kuohujen alle kalastelemaan, mutta mitään järisyttävää ei tuolla tapahtunut. Tosin matkalla kuohuihin heittelin rauhallisen virran reunaa, josta lyhyen spurtin kirreltä sainkin. Tuo tosin ennätti vielä putoamaan.

Vajaan puolen tunnin päästä aloin pikku hiljaa siirtyä padolta alemmaksi . En tosin ennättänyt heitellä kuin muutaman heiton Maaningan puoleisen rannan suuntaan, kun vapa taipui. Kala oli tosi virkeä ja veti kahteen otteeseen pitkän spurtin alavirtaan. Esa ja jo kalastuksensa lopetellut kalamies seurasivat myös näytelmää rannalla, kunnes kala oli lopulta turvallisesti haavissa. Esa sanoikin luulleensa kalan virkeydestä päätelleensä, että nyt se isompi taimen oli eksynyt siimani päähän.


Pidin hieman taukoa kalan tulon jälkeen ja jatkoin sitten kalastelua parkkipaikan pikku lirun ronkkimisella. Ei kuitenkaan mitään. Aloinkin siirtyä takaisin lähelle patoa samalla heitellen virran reunaa. Kun olin samoilla paikoilla, mistä kalan sain taipui vapa jälleen. Tällä kertaa kala tuli todella nopeasti haaviamisetäisyydelle, mutta tämän jälkeen se aloitti shownsa. En ollut hereillä ja yritin hieman liian ahnaasti kalaa haaviin, jolloin 0,22 peruke napsahti solmunjuuresta poikki ja kala painui kirrepupa huulessaan takaisin tummiin kuohuihin. Jatkoin tästä lannistumatta kuohuihin, josta ei taaskaan tullut mitään muuta kuin pari taimenen penikkaa. Takaisin alaspäin edetessäni valkopunaiseen liitsiin kuitenkin jälleen tarrasi ja tämä kala tuli aina haaviin asti.

Tankkasin tässä vaiheessa itseni ja ihastelin samalla joelle bambuvavan kanssa tulleen kalastajan työvälinettä. Jätinkin uudet tulokkaat piiskaamaan rauhassa padon kuvetta ja painelin itse maantiesillan alle. Siellä erään kiven kupeesta iski pieni ehkä alle kiloinen kirjo, joka taisteli varsin mallikkaasti. Taas hieman hätiköin ja yritin vetää kalaa hieman liian aikaisin haaviin, jolloin kala teki viimeisen loikkansa juuri pahimmalla hetkellä ja karkasi. No ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.


Seitsemän maissa palasin takaisin padolle ja menin Pielaveden puoleiselle lipalle kokeilemaan. Kalaa ei kuitenkaan sieltä tullut ja etenin lopulta paikalle, josta molemmat kalani olin saanut, kun uudet kalamiehet olivat tuosta kohdalta hetki aikaisemmin väistyneet. Eipä aikaakaan, kun taas vapa taipui ja tällä kertaa haaviin ui reissun isoin kirre. Samalta paikalta haavissa kävi vielä ennen luvan loppua ensin pieni taimen ja sitten yksi kirre. Kun samaiselta paikalta illan aikana pudotin neljä kalaa, voi vain ihmetellä, miten pienellä alueella kalat olivat. Toinen ihme oli se, että muiden kalastajien perhot eivät kyseisessä kohdassa kaloja kiinnostaneet, vaikka minun lisäksi ottipaikkaa pommitti neljä muutakin kalamiestä.

maanantai 16. elokuuta 2010

Huopana: Haukimiehen paratiisi ja muita kovia kalakertomuksia



Kesä on kulunut tiukasti mökkirakennuksella, joka on kieltämättä ollut kovempi pala, kuin alunperin odotin. Eipä ole jaksanut blogia päivittää, vaikka selityttelyksihän tämä tietenkin menee. Kalastuskin on jäänyt rakentamisen alle, joten tunteja koskella ei ole kertynyt hirvittävästi. Muutama reissu on kuitenkin tullut heitettyä.

Huopanalla vierailtiin hieman harventuneella porukalla 16-17 kesäkuuta ja Ihalaisen poika aika hyvää rapsaa siitä jo blogissaan heittikin. Omalta osalta reissu oli kuitenkin hiukan erilainen, sillä Ihalaisen tavoin en hairahtanut Harjusongelle, vaan sitkeästi tavoiteltiin sitä isoa. Reissu alkoikin hyvin, kun heti kymmenen minuutin paiskomisen jälkeen vapa taipui juuri maantiesillan alla ja väsyttely alkoi. Hauskuus loppui kuitenkin alle puolen minuutin, kun kala yllättäin irtosi. Kalan merkkiä en saanut selville, mutta joko mukava harri tai taimen se vapaa taivutteli. Muuten reissu olikin sitten vaikeaa ja harjusmiehiä lukuun ottamatta tapahtumia ei juuri ollut. Kulaus Vesinen tempoi pari hirmuhaukea niskalta, jossa hetkeä aikaisemmin oli komea taimen leiskauttanut komeat ilmalennot ja samaa jalokalaa kaivoi mökkiläinenkin torikosken loppuliu-usta . Täytyikin myöntää, että Huopanalta ei mittataimenta tänä vuonna herunut kuin tosi ammattilaiselle, kun lopulta mittataimen napsahti allekirjoittaneelle larvaan ja mökkiläiselle vielä komeampi 47 senttinen nymfiin vain pari tuntia ennen luvan loppua.

Huopanan jälkeen kalastelu rajoittui Nurmijoelle lyhyisiin reissuihin raksalta. Toisin kuin Huopanalla Nurmijoella kala oli otillaan. Etenkin pieniä 35-42cm taimenia tuli Haapakoskesta kuin kuokalla ja parhaalla reissulla haavissa kävi näitä pieniä menijöitä vajaa kymmenkunta. Mikä mukavinta, niin myös ruokakaloja joka reissulle osui. Isoimpien ollessa yli puolimetrisiä. Näitä tuli pari kappaletta niin Haapakoskelta kuin Mäkärältäkin. Ottipeleinä oli niin oliivit larvat kuin tuttu luottopeli muddler. Parasta antia näillä reissuilla oli kuitenkin se, että muurarina työmaalla ollut tädin mies saatiin hurahtamaan perhokalastukseen aivan lopullisesti. Valitettavasti miehellä mittataimen ei tällä kertaa tullut aivan haaviin asti, vaikka lähellä se olikin.

Heinäkuun alussa 6.7 tie vei sitten Viannankoskelle, kun aamupäivä oli vapaata, eikä raksalle tuntunut järkevältä muutamaksi tunniksi lähteä. Huhut kymmenistä saaduista taimenista kuittasin ennen reissua liioitelluiksi kalajutuiksi, mutta varsin nopeasti sain huomata, että kaikki mitä Viannankosken taimenen hurjasta syönnistä oli puhuttu oli totta. Ensimmäisen kahden tunnin aikana ennätin jo seota laskuissa saaduista taimenista. No yli kahden kymmenen pääsin, mutta nopeaan tahtiin haavittujen tuplatärppien jälkeen viimeistään päässä sumeni. Mikä parasta aamulla suurin osa kaloista oli jopa mitallisia suurimpien ollessa 48 senttisiä. Tosin mittaa näytin kaloista vain muutamille. Iltapäivää kohden kalantulo hiljeni hiukan ja etenkin koko pieneni. Viimeisistä kymmenestä taimenesta vain kaksi täytti mitan. Nekin vain vajaalla sentillä.

Heinäkuussa reissattiin tämän lisäksi vielä pariin kertaan. Ensin Karvioon ja sitten Iken kanssa Nurmijoelle. Molemmat reissut olivat itselleni aika nihkeitä ja tuloksena oli vain karvan verran alamittaisia taimenia Karviosta ja pari munan mittaista harria Nurmijoelta.





sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kun miestä koitellaan

Ensimmäinen kesälomaviikko sujui lähes tyystin mökin hirsirungon pystytyksen parissa. Onneksi opiskelukaverien saapuminen kalaan torstaina viiden jälkeen katkaisi raskaan puurtamisen ja yksi vuorokausi keskityttiin kalastukseen.




Illaksi siirryttiin Päsmärinkoskelle, sillä Kulaus Vesisen tiedettiin tyhjentävän Haapakoskea, joten sieltä ei muille kalamiehille enää saalista olisi. Vesinen käväisi myös tontilla ja toi loistavan omilla pikku kätösillään tehdyn perhorasian jo aikaiseksi tuparilahjaksi. Kyllä nyt kelpaa :D


Jakaannuimme siis neljän miehin voimin pitkin kosken vartta. Itse aloitin loppuliusta, jossa viime kerralla oli mukavasti tapahtumia. Kuitenkin mitään ei tapahtunut. Kun hiippailin myöhemmin ylemmäksi koskea, niin yhdessä tuumin totesimme, että yhtä hiljaista oli ollut muillakin. Sama tahti jatkuikin ja lopulta kymmenen aikoihin päätimme siirtyä perhokerhon mökille syömään juomaan ja saunomaan. Aittokoskenkin kertaalleen kalastelin läpi, mutta kahta alamittaista harria lukuun ottamatta saalista ei tullut.


Perjantaiaamuna heräilimme rauhassa yhdeksän jälkeen, emmekä rankan saunonnan jälkeen pitäneet mitään kiirettä kalastamaan. Lopulta hieman puolen päivän jälkeen menimme Mäkäräkoskelle, jossa minulle tuli perholla jonkin verran tapahtumia virvelimiesten vedellessä tyhjää.

 
Mäkärällä homma alkoi jo lupaavasti, sillä jo parin heiton jälkeen vapa taipui juuri ja juuri mitallisen harjuksen taivutellessa vapaa. Kuva ja kala takaisin. Mittaharreja sateli päivän aikana varsin mukavasti, tosin isoin oli vain noin 35cm. Suurimmat harmaat hiukset aiheutti sitten taimenet, joita pudottelin taas pitkin koskea, kunnes neljän jälkeen lopulta vihreään muddleriin napannut taimen lopulta tavoitti haavin pohjan. Kesän alku on tuonut mukanaan lukuisia pudotuksia, joten tuo taimen pudotti pienoisen apinan pois harteilta. Itse kala ei vain ollut kovin kaunis. Laiha 40,5 senttinen kala, jolla ylähuuli oli kasvatusaltaassa hankautunut nahattomaksi. Lisäksi suu oli toiselta reunalta tulehtunut ja märki ja yksi evistä oli tynkänä ja tulehtunut. Ei oikein tehnyt tuollaista kalaa mieli mukaan ottaa, vaikka savutaimenta mieli tekikin, joten kala koskeen takaisin ja mies takaisin kotiin.




sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Tuulta ja tärppejä

Perjantaina oli määrä lähteä suoraan koulusta Mökkitontille viimeistelemään hommia, jotta maanantaina saapuvaa hirsitoimitusta varten kaikki olisi valmista. Juuri ennen koulupäivän päättymistä työmiehet kuitenkin soittelivat tontilta, että kaikki tarvittava oli joten ei maksa vaivaa saapua työmaalle. No mikäs siinä muuta, kuin kalavehkeet autoon ja kohti Päsmärinkoskea. Koskella aloitin kalastelun noin 14.30. Vanha tuttu bemarimies oli kalastellut koskella aamusta asti ja valitteli, että kalat ovat sangen nirpukkaalla päällä, sillä yhtään kalaa ei mies ollut yhyttänyt.




Myös itselläni kalastelu sujui rauhallisissa merkeissä Kalastelin koko kosken alas asti ilman minkäänlaista kalahavaintoa. Päätin kalastaa lopulta myös loppuliun, sillä vesi oli korkealla ja ajattelin osan taimenista valuneen tämän takia aivan kosken loppuliukuun saakka. Tämä osoittautui oikeaksi olettamukseksi, sillä vain pari heittoa heitettyäni vapa taipui. Nopea vastaisku ja vapa pystyyn ja irti. Pahus. No ei muuta kuin uusi heitto ja sama toistui. Nyt vain keskempänä virtaa. Miten peräkkäisillä heitoilla voi epäonnistua kalan tartuttamisessa. PAHUS.



Kävelin lopulta takaisin kosken yläosille ja samalla koskelle saapui toinenkin tuttu kalamies. Lähdimme jälleen kalastelemaan koskea alaspäin ilman tapahtumia. Lopulta saavuin loppuliukuun, jossa oikein tarkistin koukkujen terävyyden ja valmistauduin huolella, mikäli kaloja vielä siellä olisi. Muutama heitto ja jälleen kaikki toistui uin edellisellä kerralla. Kala iski nykäisin vastaiskun ja vapa pystyyn ja irti. Nyt alkoi jo takaraivossa jyskyttää, että mitä tein väärin? No ei siinä muu auttanut, kuin pakata kamat kasaan ja painua kotio, sillä lauantaina odotti todistusten jako ja kesäloma. Muillakin kalamiehillä oli yhtä nihkeä ilta, sillä yhtä pudotusta ja yhtä alamittaista taimenta lukuunottamatta saalista ei koskelta ainakaan ennen kello 21.20 oltu saatu.

Kesän avaus Nurmijoella

Kalareissut on alkavan mökkiprojektin takia olleet kortilla ja siksi myös blogi on elänyt hiljaiseloa. Keskiviikkona pääsin viimein purkamaan paineita Mäkäräkoskelle ja harjukset ja muutama taimen piti huolen, että kalastaja pysyi valppaana.


Saavuin koskelle hieman ennen neljää ja huomasin ilokseni, että koski oli yhtä virppamiestä vaille tyhjä. Koska virvelimies kolisteli kosken alaosaa lähdin itse larvastelemaan pikku hiljaa kosken yläosaa. Heittoja ei ennättänyt kertyä montaa, kun jo harjus potki siiman päässä. Kala nopeasti vierellä ja noin 35cm harjus takaisin koskeen. Pari pienempää harjusta nousi samalla pupalla hieman myöhemmin, mutta ensimmäinen kovempi veto vavassa tuntui kun olin edennyt tutun käyrän koivun kohdalle. Vapa pystyyn ja väsyttely alkoi. Tämä riemu ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä vain 10 sekunnin päästä vapa löystyi kalan irrottaessa otteensa perhosta.


Kalastelin tämän jälkeen kosken alhaalta ylös ja noin 30senttisiä harjuksia nousi useampia. Kosken alaosalle ennätettyäni mittaharreja oli kaikkiaan ainakin neljä, joista kaksi isointa mittautin tarkasti. Noiden pituudet oli 38,5 ja 38 senttiä. Vaihdonkin isompia perhoja litkaan, sillä en halunnut kiusata turhaan pieniä harjuksia. Kosken loppuliussa näin toisen taimenhavainnon, kun vajaa puolimetrinen Taimen hyppäsi komean loikan keskellä salakkaparvea. Tinselistä tuo ei vain kiinnostunut.


Tämän jälkeen aloitin laskun kosken niskalta uudestaan. Heti niskalla oliiviin muddleriin tarrasi noin nelikymppinen taimen, joka oli jo liki haavissa, kun sain jonkinlaisen mielenhäiriön. Kiirehdin turhaan haaviamista ja koitin rivakasti vetää kalan väkisin haaviin. Tätä kala ei kestänyt, haan suupielessä kiinni ollut koukku kirposi kalan ollessa jo liki haavissa.

Hieman myöhemmin sain yhden komean harjuksen, joka iski isoon muddleriin. Kokoa tuolla lienee ollut noin 35cm. Kosken keskivaiheilla vapaa sitä vastoin vietiin taas hieman ravakammin. Nyt väsyttelyn kanssa en hätäillyt ja lopulta 42 senttinen istari komeili haavissa. Tämä jäi myös viimeiseksi kalahavainnoksi alamitta harreja lukuun ottamatta, vaikka koskella viihdyin vielä useamman tunnin.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Kymönkoskea ja Korpilohta

Mökin rakennuskiireet ovat haitanneet pahasti kalastusta, sekä tätä blogin päivitystä. Pari reissua kuitenkin ennätetiin viikon aikana tekemään ja tässäpä niistä lyhyttä raporttia.


Vappupäivänä vietettiin tyttären 3v synttäreitä ja Kempeleestä saapuneet kummit olivat miesväen voimin varanneet varalta perhovavat mukaan. Hyvä niin, sillä kalallehan mieli poltteli. Soitto Kymönkosken ruokapuotiin ja kiitos erittäin palvelushenkisen kauppiaan saimme vielä luvat sunnuntaille. Kello 9.00 olimmekin vapa tanassa parin keskisuomalaisen jantterin kanssa koskea piiskaamassa. Itselleni koski ei juuri tapahtumia tarjonnut, vaikka edellisenä päivänä Karttulan perhovelho olikin kyseisestä purosta lirkkinyt haavin väärälleen pilkkukylkiä. Vieraskoreena jätinkin kalat kaverille, sillä mies onki ensin minun sitomallani ambulanssilla 44 senttisen taimenen ja hieman myöhemmin hieman pienemmän. Myös toinen Keski-Suomen kavereista nosti kosken niskalta pari taimenta.


Luvan loppuhetkillä kaverini kalasti vielä niskan lisäksi laavun vastarannalta kosken peilejä. Meinasin jo huudella, ettei ne kalat vielä koskessa ole, kun kaverin vapa taipui jälleen. No tuloksena oli 43 senttinen eväleikattu pilkkukylki, joka otettiin sitten reissun ainoaksi ruokakalaksi. Omat tapahtumani Kymöltä jäivät tällä kertaa kahteen tärppiin :(


Torstaina ei koulun jälkeen tarvinnut mökkityömaalle ennättää, joten kalalle vei tie. Korpilohen lampi oli sulanut lopullisesti edellisenä päivänä ja vavat tanassa viipotettiin lammelle. Lammella olikin jo aamusta asti kalastellut eräs kuopiolainen finninaamainen kevaripoika, joka olikin käyttänyt pari päivää aikaisemmin istutetuista kaloista käsissään jo liki neljääkymmentä. Myös oma kalastus alkoi vauhdilla, sillä ensimmäisellä kymmenellä heitolla haavissa kävi kaksi reilun kahden kilon kirreä. Molemmat nappasivat sidontapöydän erikoiseen.


Tämän jälkeen lampi hiljeni moneksi tunniksi. Lopulta kala alkoi syödä uudelleen ja erityisesti limen vihreä oli kaloille herkkua. Itse koukutinkin nopeasti neljä kalaa samalla kun tuo salaperäinen kuopiolainen teinihirmu kaapi rannalle jo päivän neljännenkymmenennenviidennen kalansa. Harmi vain, että lampeen istutetuista taimenista kukaan ei saanut havaintoa. Tämän noin puolentunnin syöntihuipun jälkeen lampi taas hiljeni. Teiniviiksi kopaisi vielä lopuksi omia Hardyn vehkeitäni ja toimihan nuo, kun tuloksena oli miehen 46:s kala. No sai poika hyvää treeniä Valkeisten lammen kisaa varten, vaikkei treenikään näköjään ihan voittoon asti auttanut.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Mökkiprojekti aluilleen

Neljä vuotta tontti Nurmijoen kupeessa Päsmärijärven rannalla on odottanut mökki-innostuksen heräämistä. Tänä talvena projekti alkoi sitten konkretisoitua ja tässä sitä ollaan. Pieni saunamökki on tilattu ja viime viikonloppu sujui puita mökkitieltä ja mökin paikalta raivaten. Tämän projektin takia kevään kalastukset tulevat olemaan vähissä. Kun mökkipaketti saapuu kesäkuun alkupuoliskolla tontille, pitäisi tontti olla siinä kunnossa, että pohjat ovat odottamassa ja mökin viereen tulee sellainen tie, jota pitkin auto saa paketin tuotua mahdollisimman lähelle.

Kolmenkymmenen neliön saunamökki pitäisi saada kesän aikana sille mallille, että syksyn taimenreissut Nurmijoelle suuntautuisivat jo omalle mökille, jossa voisi syksyn tullen istuskella takkatulen ääressä ja saunoa kalahiet pois. Tulevana talvenakin mökillä olisi tarkoitus vierailla etenkin leudoilla keleillä. Vaikka oma kalastus siis kesän osalta varmaan jää tavanomaista vähemmälle, niin toivotellaan täältä kireitä kaikille blogin lukijoille.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Suksia ja taimenia

Pitkäperjantain kalareissun sulaminen osittaiseen mahatautiin jäi kaivelemaan ja emännältä kärtettiin kieli pitkällä lupaa uuteen kalareissuun. Ensi alkuun tuomio oli tyly ei, mutta plussapisteitä keräämällä alkoi toivoa Nurmijoen reissun uusimiselle näkyä. Lopullinen niitti oli sitten anopin soitto sunnuntaina, että hakee lapset yökylään. No siinä tapauksessa isä joutaakin kalalle.


 
Maanantaina lähdettiinkin parisuhteen parantelumatkalta anoppilasta palanneen Kulaus Vesisen kanssa kohti Nurmijokea metsäsuksilla ja lumikengillä varustettuina. 3,5km hiihdon jälkeen löysimmekin itsemme Päsmäriltä, jonne kahlureita päälle kiskoessamme saapui myös Raato Raatikainen, joka tosin oli matkassa virvelivälinein.


Hieman aamutuimaan kalastelua keskisuvannossa ja sitten kahville ja makkaralle. Ennen puolta päivää aloimme sitten hivuttautua kosken alajuoksulle, jossa Raato väsyttelikin vapa kaarella taimaania, joka valitettavasti putosi juuri ennen haavin hellä syleilyä.


No kalahavainto antoi intoa omaan tekemiseenkin ja lopulta työ palkittiin, kun epäkohtelias 53senttinen uroskala keskeytti kiihkeän puhelun Karttulan ihmepojan Iken kanssa tasan aikaan 12.31. Kauden avauskala ja puolenmetrin ylitys oli siis kerralla lakkarissa, joten fiilis oli sen mukainen.


Reilu tunti kalasteltiin sitten ilman kummempia tapahtumia. Samaisella suvannolla sama ambulanssivärinen Streameri toimi kuitenkin toistamiseen hieman ennen kahta ja kauden toinen taimen käväisi haavissa koko 46 senttisessä komeudessaan. Laiha talvikko ei juuri rantakäärmeestä erottunut.


Kohta olikin Kulaus Vesisen kanssa kotimatkan aika, mutta Raato oli kaverinsa kanssa saanut koskelta vielä illan kähmässä muutamia tapahtumia, joten varsin aktiivinen päivä tähän aikaan kaudesta.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Ei ihan niin onnistunut aloitus

Viime vuonna pääsiäisen kalareissut tärveli keuhkoputkentulehdus. Tänä vuonna mieheen puolestaan iski pitkäperjantaita vasten yöllä pienoinen mahapöpö ja aamulla arpominen kalareissun peruuttamisen suhteen olikin tosiasia. No kun puuro pysyi sisällä ja mahaankaan ei nipistellyt, niin matkaan vain. Myös alunperin matkaan mukaan lähteväksi ilmoittautunut Gulaus Vesinen joutui jättäytymään reissusta pois perhepoliittisiin neuvotteluihin vedoten.


Tarkoitus oli jälleen hiihdellä Päsmärinkoskelle, mutta nyt kartasta oli katsottu entistä lyhyempi reitti. Tällä kertaa tämä osoittautui virheeksi. Lahjakkaasti parinkymmenen metrin välein kaivetut metsäojat tekivät nimittäin etenemisestä ahkion kanssa tuskaiseksi. Lunta oli vielä sen verran paljon, että aina kun ahkio putosi ojaan painui sen keula lumeen ja irti ei saanut kuin takaisin palaamalla ja ylös repimällä. No eipä ihme, että puolen tunnin etenemisen jälkeen mies oli hiestä märkä ja homma täytyi keskeyttää. Omia jälkiä suksittiin siis takaisin ja autolla ajeltiin Haapakoskea pommittamaan.


Haapakosken niskalla kamoja kasatessa mahassa nipisteli jälleen melko ikävästi, mutta kun pintova kala ilmoitteli itsestään vain 10 metriä rannasta unohtui pieni nipistely nopeasti. Kun kamat oli kuosissa ei pintomista enää näkynyt. Tarjoilin niskalla kuitenkin pinturia tovin, jonka jälkeen vaihdoin uppovehkeisiin ja lähdin koluamaan kosken syvempiä suvantoja. Keskisuvannolla saatiin taas kalahavainto, mutta ei tuota saatu mihinkään nappaamaan. Mahanvääntely oli yltynyt sen verran, että päätinkin luovuttaa jo nyt vain reilun kolmen tunnin vispomisen jälkeen. Ei tuo mahatauti ja perhostelu ole kuitenkaan se mainioin yhdistelmä. Viikon päästä alkaa mökkiprojekti puiden kaadolla, joten saattaa olla, että huhtikuun kalareissut jäivät tälle keväälle tähän yhteen. Ei siis mikään huippuavaus.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kausi tekee tuloaan

Kevät tekee tuloaan ja oikeastaan vasta viime päivinä kalastuskuume on alkanut nostaa päätään. Muut harrastukset ovat vieneet aikaa ja sidontaurakka on hiipunut motivaation puutteeseen kuten monena muunakin talvena. Onneksi perhovarastot ovat kuitenkin sen verran täynnä, että eiköhän ne ensi alkuun riittäne.


Kauden suunnitelmat menivät kuitenkin joulun jälkeen hieman uusiksi. Pitkään haaveissa ollut mökkiprojekti Päsmäri järven rannalle Nurmijoen maisemiin lähti liikkeelle ja tuleva kesä meneekin enemmän rakennuksen kuin kalastuksen tiimoissa. Eipä silti pitkässä juoksussa kalastuspäivät varmasti kasvavat, kun koskelle mökiltä on 2km entisen 85 sijaan. Onneksi projektin kokoluokka on kuitenkin varsin maltillinen. Aluksi rakennamme pienen 30 neliön saunamökin, johon omalla perheellä mahdutaan. Sitten joskus jos lopetamme köyhtymisen on aihetta isompaan.

Mökkihomman takia kalastussuunnitelmia on pitänyt ensi vuoden osalta karsia. Kesäkuu lieneekin kalastuksen suhteen hiljaista, paitsi jos pitkien raksapäivien jälkeen jaksaa pariksi tunniksi koskelle heittelemään. Projektin vuoksi sovitut reissut on jätetty minimiin. Sovittu on ainoastaan Huopanan valloitus 16. kesäkuuta ja toiveissa olisikin edes puoliksi yhtä onnistunut reissu kuin viime vuonna. Lisäksi Pielaveden porukan kanssa pitäisi kopaista samaa puroa vielä heinäkuun lopulla, mutta tuolloin enimmät raksakiireet alkavat toivottavasti jo helpottaa.


Kulunut talvi oli myös kaluston päivityksen osalta kohtuullisen vilkas. Viime blogipäivityksen jälkeen hankittu on vielä Partridge S-Series sarjan vapa Garryn poistosta. Nopea kutosluokkalainen oli haaveissa ja kun sellainen löytyi sopuhintaan, niin mikäs siinä. Tosin vavan toimitus ei sitten aivan onnistunut. TNT oli ajattanut ilmeisesti rekkansa vapaputken päältä, sillä vapaputki ja samalla vapa oli aivan murskana toisesta päästään. Korvaavan vavan saapuminenkin kesti luvattoman kauan, mutta kuukausi tilauksesta sain vihdoin koeponnistaa uutukaista vapaa.


Seuraavaksi toivoisin saavani blogissa kirjoitella jo toteutuneista kalareissuista, mikäli tontin raivausurakka antaa myötä.