Heh blogiin oli unohtunut tällainen tarina valmiiksi kirjoitettuna julkaisemattomana, joten julkaistaan tämä nyt "hieman myöhässä" Kuvat on kamerasta jo iät sitten poistettu, joten menköön ilman kuvia. Reissu näyttää olevan syyskuun lopulta.
Itse aloitin kalastelun jälleen nousemalla pikku hiljaa kosken keskikohtaa kuohuja kohti. Vajaat kymmenen heittoa ja kala kiini. Vastaisku vapa pystyyn ja löysät kelalle. No kala tuntui aika mukavalta vääntäjältä, kunnes kuului naps! Mitä ihmettä? Tapsi solmusta poikki. Ei kiva ei. No ei kun uusi vihreä liitsi kiinni ja kohti kuohuja. Kuohuja heittelin aikani ja sain pari alamittataimenta toisen tinselillä ja toisen tuolla vihreällä liitsillä. Kuohun alla olevaa akanvirtaa paiskoessani vapa sitten taas taipui. Sama vihreä liitsi oli huijannut jälleen kirren, joka pirteästi veteli ympäri akanvirtaa. Sain jo kalan lähes haaviamisetäisyydelle, kun kala salaperäisesti irtosi. Ketutusmittari alkoi kahden peräkkäisen tiputuksen jälkeen olla tapissa, eikä oloa parantanut, että heti seuraava heitto jälleen samaan paikkaan ja jälleen kala kiinni. No nyt kala otti spurtin suoraan itseäni kohti,. jolloin siima löystyi ja näin komeasti, kun aivan jalkani vierestä kulkien kala irtoaa koukusta. Pahus. Kalastus jatkui vielä hetken samoilla sijoilla ja kohta vapa taipui jälleen. Tulos tosin oli jälleen tutun heikko, eli tuloksena jo neljäs pudotus tunnin sisällä.
Tunnin tämän jälkeen piteli hiljaista. Noin 17.00 päätin lähteä jälleen kohti kuohuja Hieman edettyäni vapa sitten viimein taipui ja varsin virkeä kirre vei siimaa. Lopulta valkeaan liitsiin erehtynyt kala haaviin ja rannalle. tämän jälkeen jatkoin etenemistä kuohulle ja menin aivan patoluukkujen alle. Aloitin tuossa larvastelun ja toinen tai kolmas heitto ja taas perhoja vietiin. Nyt oli kyseessä ehdottomasti syksyn virkein kirjo ja tuon puolentoista kilon kalan väsyttelyyn sai uhrata jo pienen tovin. Lopulta kala oli kuitenkin haavissa.
Vietyäni kalan rannalle palasin vielä kuohulle, sillä en ollut ennättänyt kalastaa siitä kuin pienen osan. Vaihdoin jälleen ylimmäksi perhoksi tinselin, sillä näin jonkin kalan ahdistelevan pikukaloja aivan kuohun reunassa. Pari heittoa, eikä kala kiinnostunut tarjoilustani. Annoin siis paikan rauhoittua ja kolusin perhollani muita kohtia. Muutaman minuutin päästä päätin heittää vielä samoille paikoille ja tämä palkittiin, sillä heti ensimmäisellä heitolla perhoa vietiin. Oletin kalan olevan taimenen, mutta kun kala tuli lähemmäksi, niin huomasin, että kyseessä oli pieni kirjo. Ei kun kala haaviin ja rannalle. Samaan aikaan koskella kalassa ollut virvelimies lopetteli kalastustaan. Annoin tuon kolmannen kirren miehelle, ettei ekalla reissulla viannalla tarvii kotiin mennä tyhjin käsin. Heittelin vielä ehkä puolisen tuntia ilman tulosta ja läksin ajelemaan kotio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti