Nurmijoen avaus

Kesäloma alkoi perinteisesti Nurmijoen kauden avauksesta. Koska tällä kertaa lähdin kalalta lähes suoraan reissulle Pietariin, on juttu nyt näin viikon myöhässä. No jokatapauksessa parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lauantaina, kun oppilaat oli saatu kesälaitumille ja entisten oppilaiden juhlissa oli käyty painuin mökille ja kohti Nurmojoen kuohuja. Aluksi oli tarkoitus mennä keskiyön avaukseen Päsmärille, mutta kun parkkipaikka oli jo täynänsä autoja ajattelin, että kun vesikin oli korkealla (Jyrkän paro auki 124cm) ja kosken kalapaikat tämän takia vähissä, niin en kehtaa jäädä ruuhkaan onkimaan. Senpä tähden suuntasin Mäkärälle, jossa itäpuolella odotteli minun lisäksi vain yksi tuttu kalamies.

Mäkärälläkin vesitilane auheutti omat haasteet. Kosken niskalla pari kesää vieraillut saati oli lähtenyt jäiden matkaan, joten niska oli jälleen entisellään. Kapea koski aiheutti korkealla vedellä vain isoja ongelmia, sillä heti rannasta asti oli vettä reilusti ja kahlaaminen oli erittäin vaikeaa. Kun heti keväällä etenkin istutetut kalat viihtyvät hieman miedommassa virrasssa, niin nyt niille mieluisia paikoja oli aika vähän. Kalastelinkin koskella aika lyhyen aikaa. Parin tunnin aikana haaviin nappasin ensin aivan niskalta 42senttisen laihan vanhan istarin, jolla oli siis vielä rasvaevä tallella. Kalasta kuva ja takaisin koskeen. Hieman alempaa haaviin eksyi vielä noin 35senttinen harjus, jota en edes kuvaamalla raskinut kiusata, vaan kala nopeasti haaviin ja sieltä pois. Molemmat kalat nappasivat pinkiin liitsiin.

Sunnuntaina oli alunperin tarkoitus lähteä kalaan heti aamutuimaan. Vesitilanne ei kuitenkaan oikein houkutellut ja niinpä nukuin rauhassa ja heräilin vasta yhdeksän jälkeen. Lopulta päätin kopaista Haapakoskea, joka huomattavasti monia muita koskia leveempänä kestäisi ehkä hyvin paljon veden. Tämä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä koskella jopa kahlaaminen oli edes hiukan siedettävää. Kalakontakteja sain neljän tunnnin kalastuksen aikana kaikkiaan kolme. Ensimmäinen lähes heti niskalla, Toinen pikku saaren sivusta ja viimeinen hieman ennen keskisuvantoa. Viimoinen kontakti tuli lopulta haaviin asti. Tämäkin kala tuli pinkillä liitsillä ja pääsi loimutettavaksi kun kaverit saapui.

Maanantaina suuntasimme siis Jyrkälle yhdentoista maissa. Vettä taas riitti ja kalastettavat paikat oli kortilla. Itse kahlailin särkälle, josta lopulta kalan tavoitin. Kun alkuun pääsin, niin lisääkin näytti tulevan, sillä samoilta paikoilta sain pari tuntia myöhemmin taas samanmoisen. Kun myös Tuomas onnistui virpalla kaivamaan kalan, oli aika lähteä välillä mökille syömään.

Takaisin saavuttiin kuuden aikoihin illalla. Koitin taas eri puolelta koskea, mutta jotenkin vain kalastus tuntui kovan virtaaman takia vaikealta mualla kuin särkällä. Meninkin takaisin särkälle, jossa lähes heti perhoon napsahti reilu 40 senttinen eväleikattu kala. Tämän kalan vapautin samoin tein ja heti seuraavalla heitolla perhoa vietiin jälleen. Nyt kala oli hieman parempaa kaliperiä, mutta pahaksi onneksi siima luiskahti käsistä, kun kelasin löysiä kelalle. Näin kala sai turhaan löysiä ja se irtosi. Tämän jälkeen onnistuin uimaan ja loppu reissu meni kamoen kuivatteluun. Kaloista kaksi Jyrkällä tuli pinkillä liitsillä ja yksi olivilla streamerillä.

Tiistaina, kun kaverit lähti, ajattelin käydä vielä iltasella Haapakoskea pommittamassa. Tämä olikin hyvä valinta, sillä heti alkuun napsahti niskalta komea 52senttinen eväleikattu taimen. Taas ottipielinä oli pinkki litsi. Loppuillan kalastelin ilman kummempia tapahtumia kunnes aivan samasta paikasta kuin sunnuntaina koukutin oliivilla streamerillä eväleikkaamattoman hieman yli neljäkymmentäsenttisen taimenen.