Sunnuntaina haettiin todellinen työvoitto Nurmijoen Päsmärinkoskelta. Koskelle ei teitä ole talvella aurattu ja niinpä reissuun varattiin mukaan lumikengät ja tukku evästä. Koskelle pääseminen vaatikin tällä kertaa 2,5km tarpomisen neitseellisessä hangessa, jossa lumikengätkin painuivat reilusti hangen uumeniin. Tunnin tarpomisen jälkeen lopulta saavuttiin koskelle ja sumukorentojen tarkkailu saattoi alkaa.
Kolea keli ja kylmä pohjoistuuli piti korrit kurissa ja siimaan päätyikin risukoppaa ja mustaa leetsiä. Tuuli tuntui luissa ja ytimissä ja päivä ei todellakaan tuntunut lämpimältä, vaikka mittari tavoitteli 5 plusastetta. Hauska oli huomata, että kun tuuli hetkittäin tyyntyi, korreja ilmaantui kuin taikaiskusta heti muutama lentelemään kosken pinnalla. Ilmeisesti aktiivijaksot jäivät sen verran lyhyiksi, etteivät kalat jaksaneet innostua.
Puolen päivän jälkeen ilma alkoi lämmetä, kun pilviverho raotti taivaankantta näkyviin. Samalla myös tuuli tyyntyi hieman, mikä lisäsi hyönteiselämää hienoisesti. Pintovia kaloja ei kuitenkaan näkynyt vieläkään. Hieman ennen kahta rasiasta oli käytetty jo liki kaikki mitä löytyi, kunnes päätin sitoa perään vielä Hotan perhokalastajat-netissä esittelemän salakkajäljitelmän. Itse kyseisen kaverin sitaisin kuitenkin streamerikoukkuun. Vaihto kannatti, sillä jo kolmas heitto toi tuloksen ja kello 13.50 kaunis 47 senttinen taimen sätki keväthangella.
Kun saaliin himo oli näin tyydytetty, ei kalastus jatkunut enää tuntia pidempään. Poispäin pääsi onneksi omia jälkiä, mikä helpotti hieman. Autolle saavuttua jalat tosin oli jo aika puhki, joten vaimo saa suosiolla huolehtia koirien iltalenkitykset. Kertakaikkisen hieno reissu hirven ja sudenjälkineen. Kala oli kiva extra. Viikon kuluttua taas uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti