Tiistaina suunnattiin yhdessä Kulaus Vesisen kanssa Nurmijoella. Kun Päsmärinkoskella meitä odotteli jo aamusta asti taimenystävällistä tartuta ja karkuuta kalastusta harjoittanut Sami, oli koossa siis kova kolmikko ;)
Itse aloitin kalastuksen varsin vauhdikkaasti. Valitsin kohdan, josta lähtisin laskeutumaan koskea alas ja koska toinen ranta oli kalastajista vapaa päätin edetä sitä puolta. No koskeen kahlaamaan ja samalla siimaa vapaaksi alavirtaan. Yht' äkkiä vapaa temmottiin ja kuin varkain taimen oli kiinni. No kala tempoili muutaman sekunnin ja pyörähti pinnassa ja irti. Hieno aloitus, eli kala oli kiinni, vaikken tiennyt edes kalastavani.Tapahtumia ei sitten muita ollut ennen kuin olin aivan kosken alaosassa. Hyvän näköinen kiven reuna antoi terävän tärpin ja kala myös tarttui tällä kertaa. Virkeä taimen osasi käyttää sen verran virtaa hyväksi, että jouduin hieman laskeutumaan alaspäin. Lopulta tinseliin haksahtanut taimen tapasi haavin pohjan. Kalastelin kosken ruokailun jälkeen vielä toistamiseen, mutta kahta muutaman sekunnin tinselissä roikkunutta taimenta lukuun ottamatta kalahavaintoja ei ollut. No sami tietysti pudotti saman kalan, jonka kanssa oli muutaman sekunnin vääntänyt heti tullessani. Tässä vaiheessa sattui myös päivän haaveri. Autolle suunnistaessani nousin koskesta ja astui vanhan puunrungon päälle. No tämähän pyörähti ja ukko nurin. Pahaksi onneksi Greyssin GRXi:n puola taipui ja murtui kolauksessa. Vatutus oli valmis.
Ilta kahdeksalta 
suunnattiin sille salaperäiselle Nurmijoenkoskelle, josta netissä ei saa hiiskua (hys!). Kutsuttakoon tätä salaista paikkaa vaikka kärpästä pienemmän hyönteisen koskeksi. Tällä hyttyskoskella tapahtumia sitten riitti etenkin harjusten muodossa. Valitettavasti koko jäi tällä kertaa vaatimattomaksi ja vain muutama yli 30senttinen kävi haavissa. Hieman ennen puolta yötä larvastellessa vapa kuitenkin taipui äkäisemmin ja tajusin heti kalan olevan vauraampi taimen. Lyhyessä siimassa kala sai aikamoisen hepulin, mutta kivikkoisessa ja matalassa kohdassa en uskaltanut antaa sille juurikaan löysiä. Kova prässi väsytti kuitenkin kalan varsin nopeasti ja kohta sopusuhtainen
muutaman millin yli 50 senttinen taimen oli haavissa. Tämän jälkeen suuremmista kalatapahtumista vastasi kulaus vesinen, joka taituroi 42 senttisen säyneen haaviin tämän arvoituksellisen kosken yläosista.
suunnattiin sille salaperäiselle Nurmijoenkoskelle, josta netissä ei saa hiiskua (hys!). Kutsuttakoon tätä salaista paikkaa vaikka kärpästä pienemmän hyönteisen koskeksi. Tällä hyttyskoskella tapahtumia sitten riitti etenkin harjusten muodossa. Valitettavasti koko jäi tällä kertaa vaatimattomaksi ja vain muutama yli 30senttinen kävi haavissa. Hieman ennen puolta yötä larvastellessa vapa kuitenkin taipui äkäisemmin ja tajusin heti kalan olevan vauraampi taimen. Lyhyessä siimassa kala sai aikamoisen hepulin, mutta kivikkoisessa ja matalassa kohdassa en uskaltanut antaa sille juurikaan löysiä. Kova prässi väsytti kuitenkin kalan varsin nopeasti ja kohta sopusuhtainen
muutaman millin yli 50 senttinen taimen oli haavissa. Tämän jälkeen suuremmista kalatapahtumista vastasi kulaus vesinen, joka taituroi 42 senttisen säyneen haaviin tämän arvoituksellisen kosken yläosista.Ulkoilu kuitenkin jatkui pitkälle aamuun ja unille perhomökille hiivimme aamuviideltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti