Koulu kun alkoi, näytti opettajan kirjallinen innostus blogia kohtaan hiipuvan. No kiitos mukavan lukujärjestyksen kalassa ollaan käyty näin syksylläkin ja kalapaikka on vaihtunut myös aikataulusyistä Viannankoskeen. Tosin koko kesän reissu tai kaksi viikossa Nurmijoelle tahti oli myös tehnyt tehtävänsä ja Nurmijoelle ei oikein enää ollut inspiraatiota kulkea. No nyt tekis taas mieli, mutta syysrauhoitus estää nämä huvit.
Kuten kaikkialla muuallakin vesi on Viannallakin ollut vähissä. Tämän seurauksena myös kalat ovat olleet tavanomaista pienemmällä alueella, mikä on ajoittain aiheuttanut myös hieman ruuhkaa etenkin padon alle.
Saalistakin on syksyn mittaan tullut. Taimenten osalta syksy tosin on ollut itselläni heikko ja viimeisen reissun kahta pudotettua taimenta lukuunottamatta kyseinen laji on pilkkini Viannalla kiertänyt. Muuten lajien kirjo onkin sitten ollut varsin kattava. Ahventa, säyneitä, lahnoja, särkiä, salakoita, haukia, kirjoja ja pari komeaa kuhaa on haaviin asti saatu.
Heti elokuun alkupuolella vanha Viannan luottokone Pinkki liitsi oli tehokas, mutta kuun vaihtuessa syyskuun puolelle alkoivat pienet punaiset pupat ja valkoiset liitsit viedä kirjojen suhteen pidemmän korren. Punainen pupa oli myös noiden kahden pudotetun taimenen mieleen, sillä molemmat yksilöt kelpuuttivat kyseisen ottipelin huuleensa. Molempien taimenten karkuutukset tapahtuivat erittäin ikävästi. Itse olen läpi kauden naureskellut Iken huolta katkeilleista perukkeista, mutta nyt pilkka sattui omaan nilkkaan. Nimittäin molemmat taimenet katkoivat sivuperukkeen solmun kohdalta siimat ja ihmetys koko kauden hyvin toimineiden solmujen pettämisestä oli melkoinen. Toinen taimenista olisi ollut myös varsin mukavan kokoinen, sillä kaveri kävi näyttäytymässä komean loikan muodossa heti perhoon tartuttuaan. Nopeasti hyppyyn mitattuna kokoa oli himpun alle puoli metriä.
Ottipaikat löytyivät etenkin Pielaveden puoleisen kuohun alta, mutta myös laavun puolella kulkenut kevyempi virta kätki allensa pirteitä kirjolohia, kunhan perhot sai upotettua montun pohjille. Kalastustekniikoista toimi etenkin larvastelu, jolla perhot sai näppärästi patoluukkujen alta kuohuvien vesimassojen alle.
Kuten totuttua istutettujen kirjolohien laatu on ollut jälleen moninkirjavaa. Osa kaloista on liki ehyt eväisiä ja voimakkaita junturoita, kun taas toiset ovat pienipyrstöisiä rasvamakkaroita, joita ei juuri väsytellä tarvitse. Huolestuttava piirre on ollut jo kolmella kirjolla havaittu sokea harmaan kalvon peittämä silmä. Eli lieneekö jostain kasvatusaltaissa levinneestä sairaudesta kyse, kun noin useassa kalassa samaa vikaa löytyy.
Loppusyksy kulunee niin ikään Viannan kirjoja kiusaten. Myös Korpilohella lampikirrejä pitäisi käydä kopasemassa pariin kertaan ja jos aika antaa myöten voisi Karvionkin tilanteen käydä tarkastamassa.
Kuten kaikkialla muuallakin vesi on Viannallakin ollut vähissä. Tämän seurauksena myös kalat ovat olleet tavanomaista pienemmällä alueella, mikä on ajoittain aiheuttanut myös hieman ruuhkaa etenkin padon alle.Saalistakin on syksyn mittaan tullut. Taimenten osalta syksy tosin on ollut itselläni heikko ja viimeisen reissun kahta pudotettua taimenta lukuunottamatta kyseinen laji on pilkkini Viannalla kiertänyt. Muuten lajien kirjo onkin sitten ollut varsin kattava. Ahventa, säyneitä, lahnoja, särkiä, salakoita, haukia, kirjoja ja pari komeaa kuhaa on haaviin asti saatu.
Heti elokuun alkupuolella vanha Viannan luottokone Pinkki liitsi oli tehokas, mutta kuun vaihtuessa syyskuun puolelle alkoivat pienet punaiset pupat ja valkoiset liitsit viedä kirjojen suhteen pidemmän korren. Punainen pupa oli myös noiden kahden pudotetun taimenen mieleen, sillä molemmat yksilöt kelpuuttivat kyseisen ottipelin huuleensa. Molempien taimenten karkuutukset tapahtuivat erittäin ikävästi. Itse olen läpi kauden naureskellut Iken huolta katkeilleista perukkeista, mutta nyt pilkka sattui omaan nilkkaan. Nimittäin molemmat taimenet katkoivat sivuperukkeen solmun kohdalta siimat ja ihmetys koko kauden hyvin toimineiden solmujen pettämisestä oli melkoinen. Toinen taimenista olisi ollut myös varsin mukavan kokoinen, sillä kaveri kävi näyttäytymässä komean loikan muodossa heti perhoon tartuttuaan. Nopeasti hyppyyn mitattuna kokoa oli himpun alle puoli metriä.
Ottipaikat löytyivät etenkin Pielaveden puoleisen kuohun alta, mutta myös laavun puolella kulkenut kevyempi virta kätki allensa pirteitä kirjolohia, kunhan perhot sai upotettua montun pohjille. Kalastustekniikoista toimi etenkin larvastelu, jolla perhot sai näppärästi patoluukkujen alta kuohuvien vesimassojen alle.
Kuten totuttua istutettujen kirjolohien laatu on ollut jälleen moninkirjavaa. Osa kaloista on liki ehyt eväisiä ja voimakkaita junturoita, kun taas toiset ovat pienipyrstöisiä rasvamakkaroita, joita ei juuri väsytellä tarvitse. Huolestuttava piirre on ollut jo kolmella kirjolla havaittu sokea harmaan kalvon peittämä silmä. Eli lieneekö jostain kasvatusaltaissa levinneestä sairaudesta kyse, kun noin useassa kalassa samaa vikaa löytyy.Loppusyksy kulunee niin ikään Viannan kirjoja kiusaten. Myös Korpilohella lampikirrejä pitäisi käydä kopasemassa pariin kertaan ja jos aika antaa myöten voisi Karvionkin tilanteen käydä tarkastamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti