Piltit oli opetettu ja ope pääsi jälleen lyhyen perjantain jälkeen hyvissä ajoin Viannalle kalaan. Koskelle saavuttuani huomasin, että porukkaa oli varsin mukavasti, mutta kalan makuun oli päässyt vain yksi nuorempi vitsan heiluttelija, joka oli pilkkinyt pari kirjoa sillan jälkeisestä montusta valkealla liitsillä.
Itse aloittelin padon alta laavun puoleiselta sivulta, mutta tapahtumat antoivat odottaa. Pikku hiljaa siirryin Maaningan puolelta kuohua kokeilemaan, vaikka uskoinkin jo vesien viilettyä kalojen olevan hitaammassa virrassa. Kuohuista ei tullutkaan tapahtumia, vaikkakin paikkaa pidemmän aikaa pommittanut vanhempi karttulalainen kertoi isomman taimenen käyneen kaksi kertaa näytillä, mutta hylänneen perhon viime hetkillä.
Kuohujen jälkeen aloin pommittaa kovasta virrasta jakaantunutta Maaningan puoleista virtaa. Kohta perho oli kuitenkin pohjassa ja kun perhoja ylös nyhdin, niin perhosiiman kohdalla hyvän kokoinen kirjo kävi "iskemässä" perhosiimaan. No kala havaittu ja niinpä aloin etenemään varovasti virran reunaa alaspäin ja kopaisin aina muutaman heiton välein tuon paikan, jossa kala näyttäytyi. Heti kirre ei antautunut, mutta ehkä noin 10 minuuttia myöhemmin kun heitin perhoa ylävirtaan kalan asentoipaikan yläpuolelle vapa taipuikin iloisesti. Kala tuli lähelle varsin helposi, mutta tämän jälkeen aloitti ilakoinnin. Valkeaan punaisilla kumijaloilla koristeltuun liitsiin haksahtanut Kirre saatiin lopulta haaviin sangen nopeasti. Painoa kaverilla oli 2,5kg. Kello oli tolloin 14.05.
Kalan jälkeen palkitsin itseni Pirkka lagerilla, joka olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen tuopponen kyseistä evästä. Myös Esa päräytti koskelle ja rupatelessa aika kului. No varttia vaille kolme lopulta painelin sillan alle ja kahlasin liki sähkölinjalle asti, josta aloitin hiljalleen kalastellen nousemaan ylemmäksi. Kauaa en ehtinyt kalastaa, kun vapa taipui ja perhoa vietiin nopeasti vastarantaa kohden. Paljoa ei heittosiimaa rullalle jäänyt, kun kala pysähtyi. Tämän jälkeen se tulikin varsin helposti lähietäisyydelle, mutta esitteli lyhyessä siimassa vielä muutaman uintiteknisen suorituksen ennen kuin suostui haaviin hiukan kello 15 jälkeen.
Toisen kalan jälkeen saalis olikin jo tiukemmassa. Viiden maissä käväisin syömässä ja ajattelin kopaista parkkipaikan alapuolella olevaa lirua joko sieltä löytyisi kalaa. Kauan en ehtinyt paikaa pommittaa, kun vapa suorastaan räjähti. Räikkä huusi ja olinkin varma, että nyt se iso taimen minun pyyntööni erehtyi. Löin kämmentä puolan reunaan jarruttaakseni lisää sillä tuloksella, että kampi löi todella voimakkaasti sormille. Siinä meinas ote herpaantua ja kipeää pikkurilliä vedessä huljutellessa kala veti juuri ja juuri koko heittosiiman kelalta hypäten aivan sillan yläpuolella. Kala oli noin 30m päässä enkä tarkasti nähnyt oliko kyseessä taimen vai kirjo. Otin siis siimaa varovasti sisään ja kala juroi syvällä. Yhtä äkkiä se otti spurtin minua kohden ja oli täysi työ saada siima pysymään kireällä. Tämä oli kuitenkin kalalle liikaa ja pyrähdyksensä jälkeen se nousi väsyneenä pintaan, jolloin näin kyseessä olevan todella mittavan kokoisen kirjon. Pari lyhyttä spurttia kala vielä otti, mutta nopeasti pinkkiin haksahtanut kala saatiin haaviin. Painoa kaverilla oli kunnioitettavat 3400g ja koko reissun kalat painoivat siivottuna 6,1kg. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti