Suksia ja taimenia

Pitkäperjantain kalareissun sulaminen osittaiseen mahatautiin jäi kaivelemaan ja emännältä kärtettiin kieli pitkällä lupaa uuteen kalareissuun. Ensi alkuun tuomio oli tyly ei, mutta plussapisteitä keräämällä alkoi toivoa Nurmijoen reissun uusimiselle näkyä. Lopullinen niitti oli sitten anopin soitto sunnuntaina, että hakee lapset yökylään. No siinä tapauksessa isä joutaakin kalalle.

 

Maanantaina lähdettiinkin parisuhteen parantelumatkalta anoppilasta palanneen Kulaus Vesisen kanssa kohti Nurmijokea metsäsuksilla ja lumikengillä varustettuina. 3,5km hiihdon jälkeen löysimmekin itsemme Päsmäriltä, jonne kahlureita päälle kiskoessamme saapui myös Raato Raatikainen, joka tosin oli matkassa virvelivälinein.

Hieman aamutuimaan kalastelua keskisuvannossa ja sitten kahville ja makkaralle. Ennen puolta päivää aloimme sitten hivuttautua kosken alajuoksulle, jossa Raato väsyttelikin vapa kaarella taimaania, joka valitettavasti putosi juuri ennen haavin hellä syleilyä.

No kalahavainto antoi intoa omaan tekemiseenkin ja lopulta työ palkittiin, kun epäkohtelias 53senttinen uroskala keskeytti kiihkeän puhelun Karttulan ihmepojan Iken kanssa tasan aikaan 12.31. Kauden avauskala ja puolenmetrin ylitys oli siis kerralla lakkarissa, joten fiilis oli sen mukainen.

Reilu tunti kalasteltiin sitten ilman kummempia tapahtumia. Samaisella suvannolla sama ambulanssivärinen Streameri toimi kuitenkin toistamiseen hieman ennen kahta ja kauden toinen taimen käväisi haavissa koko 46 senttisessä komeudessaan. Laiha talvikko ei juuri rantakäärmeestä erottunut.


Kohta olikin Kulaus Vesisen kanssa kotimatkan aika, mutta Raato oli kaverinsa kanssa saanut koskelta vielä illan kähmässä muutamia tapahtumia, joten varsin aktiivinen päivä tähän aikaan kaudesta.