Tuulta ja tärppejä

Perjantaina oli määrä lähteä suoraan koulusta Mökkitontille viimeistelemään hommia, jotta maanantaina saapuvaa hirsitoimitusta varten kaikki olisi valmista. Juuri ennen koulupäivän päättymistä työmiehet kuitenkin soittelivat tontilta, että kaikki tarvittava oli joten ei maksa vaivaa saapua työmaalle. No mikäs siinä muuta, kuin kalavehkeet autoon ja kohti Päsmärinkoskea. Koskella aloitin kalastelun noin 14.30. Vanha tuttu bemarimies oli kalastellut koskella aamusta asti ja valitteli, että kalat ovat sangen nirpukkaalla päällä, sillä yhtään kalaa ei mies ollut yhyttänyt.

Myös itselläni kalastelu sujui rauhallisissa merkeissä Kalastelin koko kosken alas asti ilman minkäänlaista kalahavaintoa. Päätin kalastaa lopulta myös loppuliun, sillä vesi oli korkealla ja ajattelin osan taimenista valuneen tämän takia aivan kosken loppuliukuun saakka. Tämä osoittautui oikeaksi olettamukseksi, sillä vain pari heittoa heitettyäni vapa taipui. Nopea vastaisku ja vapa pystyyn ja irti. Pahus. No ei muuta kuin uusi heitto ja sama toistui. Nyt vain keskempänä virtaa. Miten peräkkäisillä heitoilla voi epäonnistua kalan tartuttamisessa. PAHUS.



Kävelin lopulta takaisin kosken yläosille ja samalla koskelle saapui toinenkin tuttu kalamies. Lähdimme jälleen kalastelemaan koskea alaspäin ilman tapahtumia. Lopulta saavuin loppuliukuun, jossa oikein tarkistin koukkujen terävyyden ja valmistauduin huolella, mikäli kaloja vielä siellä olisi. Muutama heitto ja jälleen kaikki toistui uin edellisellä kerralla. Kala iski nykäisin vastaiskun ja vapa pystyyn ja irti. Nyt alkoi jo takaraivossa jyskyttää, että mitä tein väärin? No ei siinä muu auttanut, kuin pakata kamat kasaan ja painua kotio, sillä lauantaina odotti todistusten jako ja kesäloma. Muillakin kalamiehillä oli yhtä nihkeä ilta, sillä yhtä pudotusta ja yhtä alamittaista taimenta lukuunottamatta saalista ei koskelta ainakaan ennen kello 21.20 oltu saatu.