keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Pysyy, pysyy vai pysyykö?

Taas meinaa blogi jäädä päivittämättä, joten eikun niskasta kiinni ja hommiin.

Viikko sitten tiistaina Karttulan kultapojan kanssa käytiin Viantaa pommittamassa. Alku oli aika jäätävä, kun kolmannella heitolla valkeaan liitsiin iski kirre. No ei pysynyt ei, eikä sitten ne kolme seuraavaakaan, jotka seuraavan tunnin aikana vapaa taivuttelivat. Harmittavin pudotus oli ehdottomasti parkkipaikalta lähtevältä pikkulirulta, kun siimaa vietiin reilusti heti alkuun ja lupa oli isompaa kalaa odotella. No kala tulikin suhteellisen kesysti aina noin kymmenen metrin päähän, jonka jälkeen lyhyt spurtti ja koukku irti.

Tapahtumia oli siis heti alkuun, mutta haaviin asti ei tullut kuin yksi reilu 40cm kuha, joka sai kuitenkin pitää vapautensa. Kuuden maissa Ike taivutteli vapaa ja sai todella pienen kirren haaviin asti. Itse menen maantiesillan alapuolelle ja aloin lirkkiä pieniä monttuja huolella. Keskittymistä häiritsivät pienet ahvenet, jotka iskivät perhoihin joka heitolla. Yhden tällaisen luulin täristävän jälleen vapaa, enkä reagoinut tuohon värinään mitenkään, vaan annoin perhojen vielä jatkaa matkaansa. Lopulta nostin vapaa uuteen heittoon ja yllätyksekseni huomasin, että perhon päässä olikin kirre, joka oli tyytyväisenä pureskellut pupaani aina siihen asti, kun nostin vapaa, jolloin kala sai siivet selkänsä. No nopeasti kala kuitenkin väsyi ja pieneen pupaan erehtynyt kalan koukkasin haaviin noin 18.30.

Autolle saaliin kiikutettuani huomasin, että Ike taisteli jälleen leijonan lailla kirjolohen kanssa. Parivaljakosta sulavalinjaisempi esittelin muutamat komeat hypyt, joiden jälkeen irtosi. Näkyi siis tätä tautia olevan muillakin liikkeellä.

Itselläni piteli hiljaista lähes yhdeksään asti. Tuolloin olikin sitten varsinainen syöntihuippu, sillä samoilta paikoilta Ike tiputteli kolme ja minä yhden kirjon. Mitään ei kummallakaan kuitenkaan enää haaviin asti eksynyt, joten yhteen kalaan oli tyytyminen sekä Iken että itseni. Tulevana torstaina pitää Viantaa kopaista uudelleen, josko kala olisi tuolloin tukevammin koukuissa kiinni.

Ei kommentteja: