Ei ihan kympin suorituksia

Juhannuksen alusviikko sujui jälleen tyystin mökkihöperönä, eikä siksi ole tullut blogiakaan päiviteltyä. Kalastuksenkin kannalta viikko oli vaisu, sillä vaikka tiistain pyhitin aika tyystin kalastukselle, ei myöhemmin viikolla kalalla tullut mökkirannan onkihommia lukuun ottamatta piipahdettu. Ainakin osasyynä tähän oli vaimon sukulaismiehen lusikan nurkkaan heittäminen juhannusaattona, jolloin ei suurempia intoja ollut jättää vaimoa lauantaina mökille maailman kovuutta miettimään.

No tiistaina suunnattiin koskelle heti aamukuudeksi rauhoituksen loppumista odottelemaan. Yllätys oli kuitenkin kova, kun Päsmärillä vartti ennen rauhoituksen loppumista tapasin miehen viuhtomassa perholla jo miehekkääseen malliin. Oli kuulema kalastanut jo puoliltaöiltä saakka. Ei kuulema ollut rauhoituksesta tietoinen ja ensimmäinen kausilupa taskussa jne...jne... En jaksa asiasta enää muuta todeta, kuin että ainahan niitä sääntöjä rikotaan vahingossa. Kukapa niitä nyt tahallaan rikkomaan?

Koskelle tulleiden Kipinän ja Raadon kanssa kyseisiä kavereita päiviteltiin ja aloiteltiin kalastus. Päivä olikin tapahtumien osalta varsin värikäs etenkin Päsmärillä. Ensin oliivilla muddlerilla 35 senttinen taimen haaviin sitten yhden vajaan viisikymppisen karkuutus jo lähes haavin reunalta kalaa havaksen pohjalle kurottaessa aina illan kruunanneeseen 44 senttiseen istariin. Väliin oli toki mahtunut monta kalatapahtumaa, mutta heikosti nuo pirulaiset tarttuivat. Kalastusta leimasi myös muutamien kalamiesten napina, kun ei sitä istutuserää nyt juhannukseksi Nurmijoelle tullut. Samaa turhautumista näytettiin purkavan myös PK.netissä ja kylläpä itsekin otaksuin jo lisää koskeen kaloja saapuneen. No kaloja kuitenkin näytti oleva, mutta tästä miehestä ei vain nyt ollut ottajaksi yhtä kalaa enempään.

Kun juhannusviikonlopun kalastus meni reisille ja kuluvalla viikolla kutsuu muumimaa, niin sain kuin sainkin itselleni maanantai aamuksi luvan Viannakoskelle, jossa kuulin jälleen olevan mukavasti taimenta. Mikä parasta jopa hieman sitä paremman kokoistakin. Alku kalastukselle ei ollut mitenkään tyylikäs koitin kahlata pelipaikoille, mutta valitsin hieman väärän reitin ja virta meinasin kammeta miehen kumoon. Siinä sitten pompin ja hypin minkä voin ja ajoin todella surkeasti vallilla kalastavan kalamiehen eteen pilaten kalastuksen täydellisesti. Siinä sitten korvat luimussa nolona takavasemmalle ja piiskaamaan kuohun reunoja hieman helpompaa kahluureittiä. Kalastuksesta ei nyt jaksa juuri hehkutella kiitos muuten epäonnisen rupeaman, mutta kaloja kävi haavin pohjalla kivasti, mutta puolenmetrin ylitys jäi niukin naukin tekemättä. Epäonnisen reissun kruunasi jo aamun alkumetreillä Hardyn Demon -vavan katkaiseminen, kun nykäisin hieman varomattomasti perhoja pohjasta. No nyt on kokeiltava Hardyn palvelujen toimivuutta ja kallista lystiähän se on.

Jos nyt jotain kalasaaliista pitää todeta, niin aamukuudesta kahdeksaan kaloja oli vielä mukavasti ja keskikokokin oli alamitan paremmalla puolella. Keskipäivään mentäessä keskikoko tippui ja säyneet innostuivat perhoistani. Toimivinta settiä oli jälleen muddleri sekä savumuikku-tinseli. Jostain syystä tavallinen tinseli ei maanantaina ollut oikein iskussa.

Jäitä poltellessa

Enää en vaivaudu edes keksimään huonoja tekosyitä blogin heitteille jättämiseen, joten mennäänpä pitkästä aikaa itse asiaan. Syyskuun alun jälkeen kalastukset loppuivat paria kuitenkin varsin kalaisaa Viannan reissua lukuun ottamatta. Viikonloput keskityttiin saunamökin valmiiksi saamiseen ja näin ollen kalastuksen tiimoilta oli aika pistää vavat nurkkaan. Mökki valmistui lopulta sopivasti syyslomaksi ja lähes koko loma nautittiinkin omalla mökillä. Niin ikää suurin osa vapaista viikonlopuista on kulunut rattoisasti mökillä puita pilkkoen tai muuta turhuutta tehden.

Rauhoituksen jälkeiset kalastukset kaatuivat varmaan samaan syyhyn kuin monella muullakin täällä suunnalla eli pakkasiin. Lyhyen piston mökiltä Nurmijoelle ennätin kuitenkin tehdä 20. marraskuuta. Keli ei kuitenkaan ollut aivan suosiollisin, sillä pakkasta oli rapeat -6 astetta. Kalastuksen aloitus lupasi hyvää, sillä eräästä suvannosta nappasi kala heti muutaman minuutin kalastelun jälkeen irroten kuitenkin välittömästi. Vielä kalastaessani samaa suvantoa vapa taipui uudemman kerran. Tällä kertaa kala myös pysyi kiinni ja varsin lopulta sain sen haavitsemisetäisyydelle. Pakkasesta johtuen en edes mallannut kalaa haviin vaan nappasin noin 40 sentin kantturoissa olevalta laihalta taimenelta streamerin suupielestä ja annoin kalan jatkaa uintiaan. Kalastelin yhteensä vain kolmisen tuntia, enkä enää kalatapahtumia tavannut. Mukavia ja reiluja hirvimiehiä kylläkin.

Välinerintamalla olen saanut pidettyä kiitos mökkilainan hieman hiljaiseloa. Pari mielenkiintoista ostista olisi ollut tarjolla, mutta sain hillittyä itseni. Seuraava hankinta voisi olla kunnon vapa ja kela haukihommiin vanhojen 90-luvun kamppeiden tilalle. Tilaukseen pitänee laittaa myös haukikoukkuja, jotta muutaman sutturan saisi haukihommiin myös sidoskella. Vibe 85 siima olisi myös hankintalistalla. Kiinnostaa kokeilla, josko tällainen yksi heikkotaitoinen rullailija saataisiin tuolla taikanarulla oikeiden heittäjämiehien joukkoon.

Sidonnallisesti perhoja on syystalvella syntynyt varsin maltillisesti. toukkarasian päätin pistää kokonaan uusiksi, joten 350 kpl erilaisia pupia, nymfejä ja larvoja olisi tarkoitus kutoa ennen kesää. Se lieneekin tällaiselle sitojalle kova tavoite, kun ei jaksa samanlaisia matoja paria kolmea enempää kerrallaan sitoa. Lohiperhoja on myös tullut hieman tehtyä, mutta aikaa paneutua tuohon maailmaan on ollut sen verran vähän, ettei oikein ole päässyt pintaa syvemmälle. Karvasiipisiä sutturoita syntyy ajoittain jo ihan ok, mutta kun puuttuu kaiken maailman käsitys siitä, mitä ja minkalaista pitäisi sitoa. Lisäksi kun tietää, ettei ainakan ensi kesänä vielä lohihommiin pääse, niin motivaatiokin on hieman hakusessa.

PS: Mielenkiintoisen jutun panin merkille mökille viikonloppuna. Näin tammikuussa Päsmärin vesi näytti yllättävän kirkkaalle kesäisen turpeen värjäämän veden rinnalla. Otinkin järven vedestä kuvan kirkkaassa lasissa ja kuva löytyy alta. Pitänee samanlainen kuva ottaa kesällä, kun jäästä vapautuneet turvesuot työntävät paskaansa taas järveen.