Eipä alkutalvesta olisi osannut kuvitella kuinka tämäkin kevätkausi menee kalastuksen kannalta lähes tyystin sivu. Pääsin nimittäin leikkaukseen maaliskuun viimeinen päivä, jossa pyrittiin korjaamaan vuonna -99 jalkapallossa katkenneen nilkan jäykkyyttä. No leikkaus meni ok ja ensivaikutelma nilkasta oli varsin hyvä. Takapakkia alkoi kuitenkin tulemaan, kun haava alkoi vuotaa kudosnestettä, eikä haava tahtonut sulkeutua. Tästä alkoi viiden viikon sairasloma ja kalastukset saattoi unohtaa. No kun jalka alkoi olla pääsiäisen aikaan parempana tein pari lyhyttä (3h) pistoa Nurmijoelle ja seuraavalla viikolla hieman pidemmän reissun Kymölle. Kalastus oli etenkin Nurmijoella vielä varsin hätäistä, sillä jalkaa ei kahluuhousuissa uskaltanut hiottaa pitkään, joten reissun kestotkin olivat lyhyet.
Reissuista lyhyesti voisi todeta seuraavaa. Pitkänä perjantaina kolusin Haapakosken loppuliukua, jossa reilun kahden tunnin kalastuksessa tuloksena oli yksi 44senttinen taimen ambulanssiin ja heti seuraavalla heitolla karkuutus. Myös muilla kalastajilla tuloksena oli myös komeita kaloja, vaikka pääsääntöisesti koko oli pientä. Niskalla Kuopion kolmikko sitä vastoin onnistui varsin hyvin, sillä sinä aikana kun itse ronkin loppuliukua kaverit olivat koukuttaneet puolen tusinaa taimenta pääasiassa pintureilla.
Lauantaina päätin lyhyen reissun suunnata sitten niskalle. Niskalla kala pintoi aina kun puuskittainen tuuli rauhoittui, mutta omaa pinturia kalat eivät ensimmäiseen tuntiin tahtoneet kelpuuttaa. Reilun tunnin kalastuksen jälkeen kärsivällisyys palkittiin, kun 44 senttinen torpedo lopulta imaisi caddiksen ja solahti lopulta haaviin. Vartin päästä haavissa potki jo toinen samaan peliin erehtynyt ja tämä riitti siltä päivältä. Sunnuntaina vielä kopaistiin lyhyesti kaverin kanssa samaa niskaa ja kaveri onkikin niskalta ensin nippa nappa mitallisen ja sen jälkeen 37 senttisen taimenen mustalla streamerilla. Itse kalastin pinturilla, mutta kahta viime hetken hylkäystä lukuun ottamatta tapahtumia ei ollut. Noin sata metriä niskalta alavirtaan sitten onnistui. Näin ainakin yhden taimenen pintovan pienessä suvannossa ja tarjoilin tuohon kohtaan caddistä. Se ei kuitenkaan kelvannut ja vaihdoin oranssiin sumariin. Tuo kelpasi heti ensiyrittämällä ja 40senttinen kala kiemurteli haavissa. Vajaan kymmenen minuutin jälkeen toinen kala alkoi taas pintoa samassa kohdassa ja taas perho kelpasi. Nyt pituutta vain oli kaksi senttiä vähemmän. No se riitti siltä päivältä. Kymön reissusta Karttulan kuningas teki ansiokasta selkoa omassa blogissaan, joten tyydyn vain toteamaan, että silläkin reissulla ammattimiehet onkivat ne isoimmat kalat.
Saikulla aikaa sidontaan olisi ollut yllin kyllin, mutta kun nilkka vuosi niin voimakkaasti kudosnestettä, olivat ensimmäiset kolme viikkoa lähinnä NHL-kiekon katsomista ja sohvalla löhöilyä. Kun jalan vuoto helpotti aloin kuitenkin vääntää perhojakin pari tuntia päivässä. Myyntiinkin tuli ensimmäistä kertaa 15 vuoteen sidottua. Toivottavasti ostajat ovat perhoihinsa tyytyväisiä. Lähes tyystin uusi aluevaltaus oli haukiperhot, joita olen nyt ensimmäistä kertaa todenteolla sitonut. Toivottavasti Päsmärillä ennättää kevään aikana käydä sutturoiden tehoa testaamassa.
Tätä kirjoittaessa jalan haava on ensimmäistä päivää täysin ummessa ja kalastukseen uskaltaa keskittyä taas hieman tunnollisemmin. Harrastusta sotkee tosin mökkityömaa, joka jatkuu lumien. sulettua pihahommilla, varaston teolla ja savusaunan rakentamisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti