Tuulta kuin neuvostoliittolaisissa elokuvissa

Rauhoituksen jälkeen päätin pyhittää viikonlopun kalastukselle maksoi mitä maksoi. No lasten hoitojärjestelyihin pitikin uhrata hieman suunnittelua, kun vaimollakin näytti viikonlopulle olevan menoja. No lopulta mökille pääsin perjantaina myöhään illalla ja lauantain kalastuksen varalle alettiin vedellä unta kuuppaan.

Lauantaina heräilin jo seiskalta ja puurot naamaan ja vehkeet kasaan ja kohti tuttuja talvikalastusmestoja. Tosin Päsmärinkosken päätin jättää tällä kertaa rauhaan, koska tuolla oli muutama tuttu perhomies heilutellut vapaansa edellisenä päivänä ja ajattelin antaa paikan rauhassa rauhoittua. Suuntasinkin Haapakosken niskalle, joka on yleensä talviaikaan herkullinen paikka, mutta paikalle saapuessa huomasin kalastuksesta tulevan tänään vaikeaa, sillä vesi oli varsin korkealla ja haapajärveltä päin puhaltanut kova tuuli teki heittämisestä hieman haasteellista.

Kalastuksen aloitellessani päätti taivaan jumalat helliä minua koko kädellään ja heleä räntäsade alkoi piiskaamaan naamaa ja siinä se muistuikin mieleen ne talvikalastuksen ihanuudet. Reilun varttitunnin kalastuksen jälkeen sain kuitenkin kalatapahtuman, kun siima kiristyi kuin perhon pohjaan jäädessä ja kiskaisin aika ravakasti. No nykäisyn seurauksena noin 40 senttinen taimen nousi pintaan asti pärskäytti vettä ja irtosi. Kalastelin vielä reilun vartin niskalla ja painuin alemmaksi keskisuvannolle kokeilemaan hieman myrskyltä suojaan. Keskisuvantoa koristivat taimenen kiduksen palat, joten joku kalamies oli paikalta jo rauhoituksen loputtua kalaa tavoittanut. Kolusin lyhyen suvannon nopeasti läpi, muttei tapahtumista ollut tietoa. Näinpä päätin vaihtaa koskea.

Ajelin rauhassa Nurmikoskelle, jossa ajattelin kopaista alamottua ja Lätin montun. Vettä oli aika paljon ja alamontulle pääseminen vaati jonkinmoista kahlaamista kohtuullisen kylmässä vedessä. Tulosta kalastuksesta ei tullut ja suuntasin ylemmäksi Lätin montulle. Monttu on kohtuu pieni, joten paikka oli varsin nopeasti kalastettu. Olin jo luovuttaa, kun siiman päässä tuntui yhtä äkkiä tärinää. Vapa nopeasti pystyyn ja taas kala parin potkun jälkeen irti. Ajattelin, että molemmat kalat lienevät tarttuneen pelkästään streamerin pyrstöön ja irrottaneet nopeasti perhosta, kun ovat huomanneet sen olevan hieman haasteellisempi saalis. Lopettelin kalastuksen pettyneenä ja lähdin suunnistamaan Aittokoskelle, jossa odotti perhokerhon syyskokous. Vaikkei saalista tullut, oli mukava suoristaa siimoja jälleen pitkän tauon jälkeen.