Tuulta ja taimenta

Vappuaatto ei mennyt allekirjoittaneelta nakit silmillä, vaan hulluviiman porukalla käytiin näyttelemässä ja nolaamassa itsemme impro-teatterin keinoin Lahnasilla ja sitä kautta oltiin vappupäivänä lakki tanassa valmiina kalaan Pihkainmäen (tää on varmaan taas kirjotettu väärin) Liitsimestarin Iken kanssa. Suuntana Kymö, josta molemmilla on hyvät muistot näin keväisin ja kun muutama päivä ennen lupaa kännyynkin oli kilahtanut kuva melkoisesta taimenen köriläästä kyseiseltä koskelta, niin nälkä kalaan vain kasvoi.

Tiistain keli oli vain sellainen, että tällaiset rimppakintut kuin minä ja ike meinattiin tempautua puuskittaisen tuulen mukaan Kymönkosken niskalta aivan väkisin. Usko kalantuloon oli kuitenkin kova ja aloittelin kympin paikkeilla kalastuksen niskalta. Vastatuuleen ei perho oikein kaartanut, mutta onneksi puhuri tuli kaupalta päin, joten heittäminen onnistui edes enemmän tai vähemmän säädyllisesti. Niska oli kuitenkin mykkä yhtä epävarmaa tärppiä lukuun ottamatta. Vakuuttelin itselleni, että kala se oli, mutta saattoi toi olla vain liitsin raapaisu vauhdilla pohjakiveen. Kun niskalta ei mitään kuulunut painuin sillan alapuolelle, jossa kahlasin sopivalle kivelle ja aloin kiskomaan perhoja loivasti alavirtaan. Täältä tuli nyt ensimmäinen varma kalahavainto, kun siimat vedettiin melkein käsistä, mutta voimakkaasta tällistä huolimatta ei tulosta tullut.

Lopulta oltiin taas niskalla syytämässä ja tyhjän streamerin syytämisen jälkeen vaihdoinkin kohotteluun, jota olen vasta tänä keväänä todenteolla alkanut kokeilemaan. Ilmeisesti ensimmäinen liitsi painona oli liian ravakasti painotettu, sillä jo kolmas heitto tuotti perhon pohjaan jäännin ja mies könysi takaisin rantaan virittelemään vehkeitä uudelleen. Rantaan kahlatessani Ike tartutti taimenen streameriin ja olinkin aitiopaikalla ikuistamassa kalan komeaa haaviamista. Ikelle tyypilliseen tapaan koko oli samaa luokkaa miehen kanssa, eli alamittaiseksihan se meni.

Itse kasasin vehkeet uudelleen nyt pienemmällä litsillä painotettuna ja aloin tarjoilemaan kohosettiä ylävirtaan. Samalla Ike perinteisenä pessimistinä totesi, että kohta se sinä taas kuin ilkkuen nappaat hieman isomman taimenen. Näin oli kuulema käynyt joskus muulloinkin :D No eihän siinä lopulta mennyt kuin reilu viisi minuuttia ja koho hävisi vauhdilla ja ihme kyllä nyt mieskin oli hereillä ja kala tartutettiin huolella. Varsin pirteä kala teutaroi aikansa ja vaikka kerran huitaisin kalan haavin reunan väärälle puolelle amatöörimäisesti, niin kohtapa sulavaliikkeinen eväkäs pötkötteli haavissa musta nymfi suupielessään. Mitta näytti 44senttiä ja kuvan jälkeen kalalle kiitos ja näkemiin ja takaisin kalalle. 

Valitettavasti puuskittainen tuuli alkoi taas yltyä ja ilmeisesti tämä lopetti hyvin alkamassa olevan syönnin. Tai ainakaan perhot eivät enää kelvanneet. Loppuluvan suurimmat elämykset tarjoilikin Kalasääski, joka kipaisi hakemassa Kymönkosken kasvattamolta Take a Way -aterian ja suuntasi kulkunsa sinne mistä tulikin. Niin tehtiin Iken kanssa mekin ja tunti ennen luvan loppua autojen nokat käännettiin kohti kotia. 

ps: Viikonloppuna käytin kerhomme baby -osastoon kuuluvaa Markusta kalalla Nurmijoella. Ajankohdan valinta oli kaikkea muuta kuin onnistunut, sillä tulva oli tapissa ja vesi metsässä. Eli meni reissu lähinnä paikkojen kahteluksi ja myöhempiä sotasuunnitelmia hioen. Kokonaisuudessa takana Nurmijoella varsin onnistunut kävät, vaikka itse korriaika meni allekirjoittaneeltä täysin ja tyylillä metsään. liitsit ja streamerit kuitenkin pelastivat kevään, vaikka kalojen koko ei pääsääntöisesti ollutkaan mairitteleva.