Kalat työn takana

Viikko sitten tuli viikonloppu jälleen vietettyä mökillä. Tällä kertaa ajelin päsmärin rannalle jo perjantaina ja tarkoitus oli lauantaina piipahtaa kerhon mökillä vuosikokouksessa ja kalastella Aittokoskella ja sunnuntaina sitten liotella siimoja jollain muulla koskella. Säät eivät ennusteiden mukaan olleet taaskaan mairittelevat, mutta toisaalta samapa tuo, kun koko korriaika taisi mennä tänä vuonna sivusuun.

Lauantaina heti kun ennätin ulos, viittilöi naapurin isäntä katsomaan, kun iskukoukusta oli kuulema tullut komea saalis. Komea saalis kerta kaikkiaan olikin, sillä hauella oli pituutta kaikkiaan 110cm ja painoa noin 11kg (tarkkaa painoa ei tiedossa, kun en nähnyt miestä enää virallisen punnituksen jälkeen). Siinä meni aamukahvit kalan kokoa ihmetellessä ja sen jälkeen piti lähteäkin jo ajelemaan Aittokoskelle.

Aittokoskella turisin kerholaisten kanssa kamoja kasaillessa ja kuulin, ettei perjantaista lipoilla kalastelleet miehet olleet onnistuneet kaloja vieheisiinsä narraamaan. Itse aloitin kalastuksen niin sanotulta mittarikiveltä ja lähdin kalastelemaan loppuliukua. Muutaman heiton jälkeen tulikin kalakontakti, kun pieni harjus kävi tutustumassa mustaan liitsiin. Irrotin kalan vedessä nopeasti ja jatkoin kalastusta. Hyvin kauaa en koskea ennättänyt koluta alaspäin, kun päätin uittaa virran reunan ja suvannon rajavirran oikein huolella pitkällä heitolla. Samassa virranreunassa on pienoinen syvänne, ja kevyesti painotettuja liitsejä oli helppo uitella varsin hitaasti virranreunaa. Tämä toimikin ja perhoa vietiin. Kala tuntui varsin virkeältä ja odottelinkin kalan elkeistä, että odotettavissa olisi varsin mukavankokoinen eväkäs. Kun taimen lopulta oli haaviamisetäisyydellä, huomasin, että kyseessä oli kuitenkin taas varsin normi istarin kokoinen kosken asukas. Haaviamisen jälkeen valkeaan liitsiin erehtynyt taimen osoittautui laihaksi 42 senttiseksi kalaksi.

Tämä olikin sitten ainut kontakti taimeniin, sillä sain kalastella seuraavat kaksi tuntia ennen vuosikokousta täysin ilman tapahtumia. Kokouksen jälkeen kopaisin vielä kosken alusen nopeasti ja lähdin ajelemaan takaisin mökille. Matkalla pysähdyin nopeasti vielä Koirakosken niskalle, jonka kalastelin pienen sulan osalta tarkasti läpi ilman tapahtumia ja kurvailin takaisin mökille.

Sunnuntaina sitten kerhon teletappiosasto oli tuloillaan Haapakoskelle, joten ajattelin mennä sinne seuraksi. Aku, Miika ja Tommi olivatkin jo koskella kun saavuin. Tom of Iisalmi oli tosin myös kuljettanut kottaraisensa ihmettelemään Nurmikosken rantoja, kun ei ilmeisesti ilman Tommi nyt pärjäile. Aku ja Tommi jäivät kalastelemaan niskaa ja me Miikan kanssa painelimme kalastelemaan loppuliukua. Puolitoista tuntia loppuliukua paiskottiin ja lopulta minulla vapa taipui. Täsmälleen samassa paikassa kuin viikkoa aikaisemmin sain tartutettua valkeaan liitsiin karvan verran yli 40cm taimenen. Laiha kala irti ja takaisin koskeen.

Koska nuoriso oli liikkeellä lyhyellä aikataululla, niin lähdimme lähes heti kalan jälkeen takaisin niskalle, jossa kuulimme, että Tommi oli koukuttanut yhden alamitan saaren suvannosta, mutta muuten oli pidellyt hiljaista. Oma into kalastukseen oli myös vähän veden takia aika nollissa, joten kaarsin mökille, jonne teletappiosasto tuli myös kahvittelemaan hetken kuluttua.