Aloitin kalastuksen noin 17.00. Kuten ounastelinkin alku oli sangen rauhallista kalojen osalta, eikä muutamia alamitta harjuksia lukuunottamatta tapahtumia ollut. Kosken loppussa alkoi sitten tapahtua. Ensiksi sain kaksi mukavaa harjusta, jotka iskivät hämmästyttävää kyllä ensin kutoskoukun muddleriin ja sitten miniliitsiin. Kaloilla oli kokoa 32 ja 34 senttiä. Loppuliu-ussa oli sitten mahdollisuus hieman komeampaan kalaan. Annoin perhojen uida aivan rannan tuntumaan, kun tunsin, että vapa taipui rauhallisesti aivan kuten pohjaan jäädessä. No nostin rauhallisesti vapaa ja aioin nyhtäistä perhoja irti pohjasta. No samalla tuo"pohja" lähti liikkeelle poikki virtaan ja parin voimakkaan potkun jälkeen irtosi. Vastaiskulla kukaties tuo kala olisi ollut minun.
Tämän jälkeen lähdin nousemaan koskea ylöspäin larvastellen. Matkalla tuli pari mukavaa harria, joita en kuitenkaan kiusannut turhaan mittaamalla. isoin oli kuitenkin noin 35senttiä. Lähellä kosken niskaa vapa sitten taipui voimakkaammin. Kala juroi pohjassa ja kulki hiljalleen ylävirtaan. Pikku hiljaa kala alkoi väsyä ja lopulta se nousi kyljelleen virran vietäväksi ja tiesin, että tuo noin 45 senttinen taimen alkaa olla valmis. Haavi käteen ja kalaa hivuttamaan kohti sitä. Juuri kun kala on päätymässä haaviin se tekee viimeisen väsyneen loikkansa ja vihreä kuulapupa kirpoaa huulesta. PAHUS!
Ärräpäitä heitellen nakkaan perhoni juuri saman kiven kupeeseen, josta taimen tarttui. Perhot ehtivät juuri ja juuri vajota, kun vapa taipuu jälleen. No 35 senttinen harjus sätkii kohta haavissa ja nyt pupa on nielty niin syvälle, ettei kalan vapautusta viitsi edes harkita. Kun kala on suolistettu kaveri saapuu myös koskelle.
Seuraava tunti oli itselläni hiljaista. Kaveri suuntasi kuitenkin varsinaisen kosken yläpuolelle ja taltuttaa sieltä nopeasti kolme taimenta, jotka laittaa kaikki takaisin jokeen. Annan suvannon rauhoittua hieman ja noin tunti kaverin lähdettyä ottipaikalta alan kalastaa samaa paikkaa toiselta rannalta. Näky on epäuskottava. Taimenia on suvannossa useita, ja ne jahtaavat pinnan tuntumassa jotain pikkukalaa.
Aloitan kalastuksen noin 21.40. Ensimmäinen kala iskee vihreään muddleriin kuten muutkin tulevista taimenista vajaan viiden minuutin kalastuksen jälkeen. Tuo kala päätyy rannalle. Seuraavaa ei tarvitse odottaa kovin pitkään, sillä vielä ennen kymmentä haavissa käy toinenkin samanlainen noin 42-45 senttinen taimen. Tämän lasken pois. Pitkään ei jälleen tarvitse tyhjää pyytää. Kello 22.10 aivan niskaimusta iskee jälleen. Nyt kalalle joutuu antamaan aika kovasti painetta, ettei se karkaa koskeen. Kala kuiville ja ruokapöytään. Uskomattominta on, että vaikka käytimme kaverin kanssa rannalla pieneltä pätkältä kaikkiaan kuutta taimenta ,pintakäyntejä näkyi edelleen. Saalistushimot oli kuitenkin tyydytetty ja nyt suunnattiin kerhon mökille saunomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti