sunnuntai 3. elokuuta 2008

Heinäkuun satoa


Heinäkuu meni että heilahti ja ei blogiakaan ennättänyt päivitellä. Tässä pientä muisteloa heinäkuulta.





Kesäkuun viimeisenä päivänä opiskelukaveriporukalla lähdettiin käymään nopea pisto Kermankoskella maanantain ja tiistain väliseksi yöksi. Majapaikaksi valittu Vahtitupa oli heti alkuunsa melkoinen pettymys. Luvatussa veneessä oli vain kaksi hankainta (toinen keskellä ja toinen keulassa). Lisäksi rantasauna olikin yhteissauna ja mökin ”grillipaikka” oli parin betonilohkareen päälle viritetty vanha jääkaapin ritilä.
No hienoisen sananvaihdon jälkeen saimme kaasugrillin itsellemme (hienoinen elinehto, kun ruokapuoli oli rakennettu vahvasti grillin varaan).





Kavereilla oli kova into kalalle, vaikka arska helotti ja lämmintäkin oli. Itse en oikein jaksanut syttyä ajatukseen, että Kerman kirkkaissa vesissä mullonen intoutuu syömään iltapäivän helteellä. Lähdin kuitenkin mukaan ja kesken puolihuolimattoman perhon lilluttelun yllätys oli mitä melkoisin, kun taimen iski Wingmaniin. Virkeä kaveri teki kunniaa taimenrodulle, vaikkei iso ollutkaan. Parissa minuutissa kala oli kuitenkin haavissa ja 41 senttinen kaunokainen pääsi ihastelujen jälkeen takaisin elementiinsä. Loppu iltapäivän lilluttelin tuloksetta, eikä yön rymyäminen Vihavuonteellakaan antanut lisätärppejä, joten tuo komea taimen jäi reissun ainokaiseksi.





Kalastus jatkui ahkerana, sillä kaverille piti näyttää vähän Nurmijoen maisemia, joten ajelimpa Heinävedeltä suoraan Sonkajärvelle. Taimenta pilkittiin sekä Mäkärästä, että koirakoskelta, mutta tulokseksi itselleni tuli vain kaksi komeaa karkuutusta. Sapetusta lisäsi se, että molemmat käväisivät liki haavissa asti ja koko ei ollut mikään vähäinen. No loppuviikosta sitten Huopanalla.




Torstai-perjantai huidottiin seuran junioriosaston kanssa Huopanalla. Pientä taimenta oli koskessa, mutta isommat kiersivät yön pimeinä hetkinä perhoni tehokkaasti. Muutaman tunnin unten jälkeen päätin kokeilla vielä tuuriani keskipäivän tienoilla, vaikka jälleen usko taimeneen kirkkaalla paisteella oli lievästi sanottuna hukassa. No jälleen Wingman kehiin ja vajaan vartin kalastuksen jälkeen tapahtui jälleen. Kala iski Huopanan niskalta ison kiven edestä ja kuin vanha konkari se yritti pariin otteeseen kiertää kiven sotkeakseen siimat kiven koloon. Vapa taipui äärimmilleen ja kuin ihmeen kautta sain revittyä kalan kiven paremmalle puolelle. Taimen väsytytti itseään hämmästyttävän pitkään, mutta lopulta kala antautui haaviin. 48 senttinen kaveri oli sangen puhki taistelun jäljiltä ja elvyttely kalan kanssa kesti liki kymmenen minuuttia.




Tämän lisäksi heinäkuuhun kuului yksi mp-reissu kuusingille sekä Nurmijoella koluamista. Nurmijoki olikin heinäkuussa antelias, sillä heti Huopanan reissun jälkeen viikon kaksi reissua antoivat saaliiksi kolme komeaa taimenta ja viisi yli 35cm harjusta. Kaikkiaan heinäkuussa nurmijoella havaksiini tutustui toistakymmentä mittataimenta, joten hyvä kuukausi kerta kaikkiaan.