Tuskinpa koskaan olen ilman mittakalaa palannut kalareissulta näin tyytyväisenä kuin sunnuntaina viikonlopun Nurmijoen pommituksen jäljiltä. Kerhon vuosikokouksessa oli mukava tavata tuttuja, suorastaan helteisessä säässä sai loistavaa ulkoilua ja ennen kaikkea reissu sisälsi kohtuullisesti tapahtumia, vaikka haavi ei reissussa kastunutkaan.
Lauantaina luvassa oli siis seuran vuosikokous Aittokosken mökillä ja emännältä oli anottu viikonloppuvapaa kalastusta ajatellen. Veljen ja hänen kaverinsa Teron kanssa suunnattiin lauantaina Koirakoskelle. Hämmästys oli suuri, kun lumesta saattoi päätellä, että koko talven aikana vain harva kalamies oli Koirakosken taimenten rauhaa häirinnyt. Niska-alue antoikin tapahtumia, vaikka haaviin asti kalaa ei saatukaan. Terolla ja allekirjoittaneella kala kävi tukistamassa perhoa vihaisesti, mutta tarttumatta. Myös kosken keskellä olevassa pienessä suvannossa taimen tavoitteli heti ensimmäisellä heitolla tinseliä, mutta turhaan. Loppuliuku oli itselläni sitävastoin hiljainen, tosin seuramme senioriosasto kävi siellä lottolipan voimin kiusaamasta yhtä taimenta, joka taistellen sai kuitenkin pitää vapautensa.
Kokoukseen kun iltapäivällä kokoonnuttiin oli yhteenvedosta pääteltävissä, että kalaa joessa on edellisiin talviin verrattuna hyvin. Kaloja oli saatu niin Aitto- kuin Päsmärinkoskesta ja tapahtumia oli riittänyt. Kokouksen jälkeen lyhyt kalastussessio Aittokoskella ei kartuttanut saalista. Tämän jälkeen rauhoituttiin saunomaan ja illan viettoon.
Sunnuntaina auto kohti Mäkärää, sillä velimies halusi kokeilla oliko kosken harjukset jo hereillä talven jäljiltä. Kaloja löytyikin runsaasti, mutta kokoluokka oli vain hieman 20cm paremmalla puolella, joten jätin suosiolla harjusten kiusaamisen ja etsin taimenen piilomonttuja. Sellainen löytyikin, kun puolenpäivän aikoihin loppuliu-usta iski taimen räväkästi. Vapa pystyyn ja väsytys käyntiin, mutta samassa kala oli mennyt menojaan. Ilmeisesti kala jälleen repi vain pystöä, eikä tavoittanut koukun hellää otetta.
Hiukan ennen kolmea niskalla spottasin vielä ruokailevan kalan. Itse en enää viitsinyt kalaa edes yrittää vaan viittilöin veljen kaverinsa kanssa kalan kimppuun. Veli saikin kahteen otteeseen kalan nousemaan perhoon. Ensimmäisellä kerralla kala hylkäsi tarjoilun viime hetkillä hypäten puoliksi ilmaan. Toisella kertaa pintakalvossa kelluneen pupan kohdalla pyörähti, mutta vastaisku ei tuonut tulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti