Jälleen luonto opetti, ettei kirjolohtakaan lähdetä vain hakemaan, vaan kyllä se taidolla pitää ylös houkutella. Sunnutaina nimittäin suunnattiin Viitasaarelle Korpilohelle, josta oltiin viestitelty lammen sulaneen ja mahdollisuudet kiusata perhovehkeillä kirjolohia olivat jälleen hyvät.
Illan Suomi-pelin jäljiltä miehet olivat sen verran unisia, ettei lammelle selvitty ennen kymppiä. Aamulla kaksi virkeämpää perhomiestä olikin koukuttaneet jo kymmenkunta kirreä, joten odotukset olivat hyvät.
No Näin sitä meikälle kävi taas, että lähes heti kalastuksen aloittamisesta liitsiä nyhdettiin pariin otteeseen, mutta sitten hiljeni. Myös muut kalamiehet olivat aika allapäin, tosin toinen aamutuimaan tulijoista oli sen verran tekijämies, että vaihtoi kalojen passivoiduttua pieneen nymfiin ja koukutteli päivälläkin jokusen kalan. Itsellä pienet nymfit oli ties missä ja liitsit olipa ne pieniä tai suuria eivät tuomareita tyydyttäneet. Hieman yhden jälkeen kuin säälistä kalat aktivoituivat vielä hetkeksi. Kaveri haavitsikin tässä vaiheessa kalan ja itse uittelin yhtä kaveria hetkisen, mutta haaviin asti tuo reilun kilon kirre ei antautunut. Heti seuraavalla heitolla jokin todella iso oli viedä vielä vavan kädestä, mutta tämän jälkeen lampi ei enää tapahtumia tarjonnut. Harmi, ettei iltaan ennätetty pilkkiä, mutta tulipahan todistettua, että pienestä koostaan huolimatta Korpilohi on varsin haasteellinen paikka kalastaa. Kellurengas SM-kisoille siis varsin sopiva pitopaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti