Viannalla siis vierailtiin ja Kuopion teletappeja oli jo koski täynnä, kun kymmeneltä kalastusta aloittelin. Vallilla ja padon edessä oli porukkaa, joten aloitin kalastuksen laavun alapuolisen lirun ja sillan yläpuolisen montun pommittamisella. Pitkään ei tarvinnut maanantaina tyhjää huitoa, sillä varttia vaille yksitoista valkeaa punapäistä liitsiä vietiin. Kala tuli todella rauhallisesti lähietäisyydelle, mutta kuten usein ennenkin tämän jälkeen vauhtia riitti. Ei kutenkaan mikään pitkä taistelu tästä kehkeytynyt, vaan todella huono pyrstöinen kirre pääsi korkkaamaan uuden haavin. Samalla kun kalaa kannoin rantaan, niin Iiro "iken veli" taivutteli jo vastakkaisella rannalla vapaa kirren kanssa. Iiro otti kalan väsytyksestä kaiken irti eikä pitänyt haavitsemisessa kiirettä. No kala kuitenkin nousi lopulta.
Tämän jälkeen hiljeni ja tulipa Pablo Ivalosta asti myös verestämään Viannan muistojaan. Tuolla pohjoisessahan on se ikävä puoli, että joutuu kalastamaan kaikenlaista taimenta ja lohta, eikä pääse vääntämään kunnolla kirjolohien kanssa. Harmillista :D
Kalamies evästi kun kala ei aukonut suutaan ja kun padon edus oli ollut jo pitkään rauhassa ajattelin kahlailla keskipalkkia kohden ja syytää siitä tarkasti molemmat puolet. Tämä osoittautui taas hyväksi ideaksi, sillä vartin kalastelun jälkeen kirjo iski fluorinkeltaiseen liitsiin aivan kosken keskeltä . Normi väsyttely ja kala haaviin. Lieneeko jälleen kyseessä ollut se maaginen iltapäiväsyönti, sillä kohta sekä Iiro, että Jani vetivät kalaa kilpaa rannalle. Itse pyysin vielä tyhjää puolisen tuntia ja lähdin hieman etuajassa ajelemaan kotia kohti.
Seuraava reissu onkin sitten aivan hämärän peitossa, sillä taimenen kuturauhoituksen jälkeinen aika uhkaa jäädä meikältä ainakin väliin, joten milloin ja minne suunta vie, sitä ei kristallipallo kerro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti