Enää en vaivaudu edes keksimään huonoja tekosyitä blogin heitteille jättämiseen, joten mennäänpä pitkästä aikaa itse asiaan. Syyskuun alun jälkeen kalastukset loppuivat paria kuitenkin varsin kalaisaa Viannan reissua lukuun ottamatta. Viikonloput keskityttiin saunamökin valmiiksi saamiseen ja näin ollen kalastuksen tiimoilta oli aika pistää vavat nurkkaan. Mökki valmistui lopulta sopivasti syyslomaksi ja lähes koko loma nautittiinkin omalla mökillä. Niin ikää suurin osa vapaista viikonlopuista on kulunut rattoisasti mökillä puita pilkkoen tai muuta turhuutta tehden.
Rauhoituksen jälkeiset kalastukset kaatuivat varmaan samaan syyhyn kuin monella muullakin täällä suunnalla eli pakkasiin. Lyhyen piston mökiltä Nurmijoelle ennätin kuitenkin tehdä 20. marraskuuta. Keli ei kuitenkaan ollut aivan suosiollisin, sillä pakkasta oli rapeat -6 astetta. Kalastuksen aloitus lupasi hyvää, sillä eräästä suvannosta nappasi kala heti muutaman minuutin kalastelun jälkeen irroten kuitenkin välittömästi. Vielä kalastaessani samaa suvantoa vapa taipui uudemman kerran. Tällä kertaa kala myös pysyi kiinni ja varsin lopulta sain sen haavitsemisetäisyydelle. Pakkasesta johtuen en edes mallannut kalaa haviin vaan nappasin noin 40 sentin kantturoissa olevalta laihalta taimenelta streamerin suupielestä ja annoin kalan jatkaa uintiaan. Kalastelin yhteensä vain kolmisen tuntia, enkä enää kalatapahtumia tavannut. Mukavia ja reiluja hirvimiehiä kylläkin.
Välinerintamalla olen saanut pidettyä kiitos mökkilainan hieman hiljaiseloa. Pari mielenkiintoista ostista olisi ollut tarjolla, mutta sain hillittyä itseni. Seuraava hankinta voisi olla kunnon vapa ja kela haukihommiin vanhojen 90-luvun kamppeiden tilalle. Tilaukseen pitänee laittaa myös haukikoukkuja, jotta muutaman sutturan saisi haukihommiin myös sidoskella. Vibe 85 siima olisi myös hankintalistalla. Kiinnostaa kokeilla, josko tällainen yksi heikkotaitoinen rullailija saataisiin tuolla taikanarulla oikeiden heittäjämiehien joukkoon.
Sidonnallisesti perhoja on syystalvella syntynyt varsin maltillisesti. toukkarasian päätin pistää kokonaan uusiksi, joten 350 kpl erilaisia pupia, nymfejä ja larvoja olisi tarkoitus kutoa ennen kesää. Se lieneekin tällaiselle sitojalle kova tavoite, kun ei jaksa samanlaisia matoja paria kolmea enempää kerrallaan sitoa. Lohiperhoja on myös tullut hieman tehtyä, mutta aikaa paneutua tuohon maailmaan on ollut sen verran vähän, ettei oikein ole päässyt pintaa syvemmälle. Karvasiipisiä sutturoita syntyy ajoittain jo ihan ok, mutta kun puuttuu kaiken maailman käsitys siitä, mitä ja minkalaista pitäisi sitoa. Lisäksi kun tietää, ettei ainakan ensi kesänä vielä lohihommiin pääse, niin motivaatiokin on hieman hakusessa.
PS: Mielenkiintoisen jutun panin merkille mökille viikonloppuna. Näin tammikuussa Päsmärin vesi näytti yllättävän kirkkaalle kesäisen turpeen värjäämän veden rinnalla. Otinkin järven vedestä kuvan kirkkaassa lasissa ja kuva löytyy alta. Pitänee samanlainen kuva ottaa kesällä, kun jäästä vapautuneet turvesuot työntävät paskaansa taas järveen.
2 kommenttia:
Nooh niukalti tässä on monet muutkin onkineet kuka mistäkin mistäkin syystä. Komean mökin olet pykännyt!!
Ja mitä tuohon veden väriin niih tuohan on melkein giniä...hauska nähdä kesä-vettä lasillinen siinä rinnalla voep olla hiukkasen erroo..ja etenkin hiukkasten määrässä.
No uusi kausi on käsillä ja toivottavasti ehditään onkimaan edellis kesää enemmän puolin ja toisin.
Joo yllätyin iloisesti tuosta veden väristä on nimittäin aika iso ero kesäveteen. Tuo mökki on sellaisessa lahdessa, että kun talviaikaan tuuli ei tuo vettä, niin on aika seisova varmaan ja ennättää nuo hituset laskeutua alas.
kiitos kehuista. Mökkiin ollaan kyllä tyytyväisiä, mutta kyllä sille hintaakin tuli
Lähetä kommentti