Viikko sujui jälleen rauhallisesti mökkeillen ja pienten mökkiaskareiden lisäksi sekaan mahtui myös kolme lyhyttä reissua Nurmijoelle taimenia kiusaamaan. Etenkin kaksi ensimmäistä reissua oli tapahtumilla mitattuna varsin onnistuneita, mutta eipä viimeisessäkään reissussa moittimista ollut.
Tiistaiaamu heti rauhoituksen jälkeen olisi otollista aikaa kalastukselle kalojen rauhoituttua maanantairauhoituksen aikana. Tiistaiaamu sujui kuitenkin nyt hieman erilaisen kalastuksen parissa, sillä Haapakoskelle tallusteltiin ekaluokalle syksyllä marssivan Veeti pojan kanssa, jota kalastuskärpänen on puraissut hieman isoveljeään kovemmin. Veeti jaksoikin kalastaa tunnin mallikkaasti ja palkintokin tuli viime heitoilla, kun välisuvannosta tarttui lottolippaan 38senttinen taimen. Tyytyväinen saamamies ihasteli hetken saalistaan ennen kuin isä vapautti kalan takaisin kuohuihin. Voitte arvata, että äiti piti herättää kuulemaan kalatarinaa, kun saavuimme takaisin mökille.
Itse pääsin kalaan sitten illalla. Raato oli kaivanut aamulla jo päsmärin joka kiven takaa vähintään yhden taimenen haaviin, mutta niinpä mies jaksoi hauislihasten väsyttelyn johdosta kipeinä lähteä vielä meikämannen kanssa lirkkimään Koirakoskea, jossa Raato arveli taimenten odottelevan suu ammollaan. Eipä vikaan pojan veikkaus vienyt, sillä heti alkutahtien aikana kosken keskikohdilla perhoa vietiin ja haaviin napsahti reilu nelikymppinen viimevuotinen istari. Vajaa kymmenen metriä alempana oliivia muddleria vietiin jälleen, mutta tällä kertaa pitkulaisesta peilistä iskenyt taimen ei siiman päässä viihtynyt kymmentä sekuntia kauempaa.
Ohilyöntejä ja tärppejä riittikin pitkin iltaa mukavasti. Joku oli kuitenkin omassa kalastuksessa pielessä, sillä tuon ensimmäisen kalan lisäksi haavissa kävi vain yksi alamittainen taimen. Raadon koukuttaessa jälleen joka kiven kolosta vähintään sen alamittaisen taimenen. Olin jo luikkimaisillani mökille haavoja nuolemaan, kun Raadon perhoa tavoittelemaan nousi erään kiven takaa hirmuinen mörökölli. Viime hetkellä kala hylkäsi tarjoilun ja sukelsi takaisin syvyyksiin. Innostuin kokeilemaan vielä onneani ja aloitin laskun noin 50 metriä kyseistä paikkaa ylempää, jotta kala saisi hieman rauhoittua. Kun saavuin paikalle jossa kala näyttäytyi suuntasin heiton hieman kalan olinpaikan yläpuolelle ja PAM. Kala iski todella raivolla ja lähti heti alavirtaan. Taimen onneksi kääntyi ennen kohtaa, jossa koski puristuu kovemmaksi koskeksi ja vältyin kalan perään juoksemiselta. Pikku hiljaa sain kalan ohjailtua pieneen suvantoon ja aloin jo suunnitella missä kalan koukkaisin haaviin. Nostin kalan pintaan ja tajusin, että kalalla oli kokoa ainakin reilut puolimetriä. Samalla jo väsynyt kala kääntyi kyljelleen ja potkaisi väsyneen oloisesti. Tämä kuitenkin riitti ja kala painui syvyyksiin . Itseäni syletti aikalailla.
Tuon tapahtuman jälkeen Koirakoski hiljeni osaltani ja hieman ennen puoltayötä päätin kopaista vielä lyhyesti Mäkäräkoskea. Laskeuduin nopeasti koko kosken alas asti, mutta tärppiäkään ei kuulunut. Vaihdoin perhot ja kävelin ylöspäin ja ajattelin kokeilla muutaman hotspotin ennen mökille lähtöä. Tämä toimikin, sillä kymmenen metrin matkalta kosken puolivälistä sain kaksi kesän isointa Nurmijoen harjustani. 38 ja 39 senttiset harjukset käväisivät haavissa. Hauskinta oli, että isompi harjuksista tuli suhteellisen isolla tinselillä :D
Keskiviikkona vierailtiin Kuopiossa, josta mukaan tarttui entisten jo hajoamispisteessä olevien kahluukenkien korvaajaksi Simmssin Guidebootsit. Niitä piti torstaina päästä kokeilemaan ja niinpä ajelin takaisin Koirakoskelle. Onni ei ollut minua hylännyt, sillä sain kalastella koko illan koskea yksikseni. Kalaa oli koskessa tiistaiseen malliin ja tuloksena oli 2 mittakalaa ja 2 pienempää. Lisäksi tärppejä, joista yksikään ei edennyt vavan nostoa pidemmälle kertyi puolisenkymmentä. Huomionarvoista oli, että kaikki kalat tulivat jälleen oliivilla muddlerilla. Illan kohokohta oli puoli yhdentoista maissa saamani erittäin virkeä 45 senttinen taimen, joka iski larvastellessani juuri samaa paikkaa, josta tiistaina sen ison pudotin. Hetken ennätinkin toivoa saman pedon erehtyneen uudelleen perhooni, mutta sangen nopeasti huomasin, että vastapelurin koko ei ollut aivan samaa luokkaa, kuin pari päivää aikaisemmin.
Mökkiviikon viimeinen reissu sijoittui sitten perjantai-illalle, kun miespolon piti lähteä koskelle estrogeenivyöryä karkuun. Vaimolle tuli nimittäin muutama kovasti juoruava emäntä kylään ja miestä vietiin koskelle turvaan. Tarkoitus oli kalastaa muutama tunti Päsmärin koskea ja sitten kurvata joko Nurmikosken tai Mäkärän kautta perhokerhon mökille nukkumaan, jotta eukot saavat juoruta rauhassa. Ilta oli kuitenkin kahteen edelliseen reissuun verrattuna varsin rauhallinen, mikä toisaalta oli ymmärrettävää olihan istutuksestakin kulunut jo yli kolmisen viikkoa. Päsmärin kalastin tällä kertaa tarkasti aivan kosken niskalta aina lähes loppuliukuun saakka. Vavan päähän ei kuitenkaan elämää välittynyt ennen kuin olin edennyt jo hieman kodan alapuolelle. Onnistunut heitto aivan kahden kiven väliin ja vihainen taimen tarrasi muddleriin lähes välittömästi sen pudottua veteen. Lyhyt väsyttely ja muutama sentti yli nelikymppinen taimen sätki haavissa. Illan toinen tapahtuma tuli lähes heti perään, sillä vain vartti myöhemmin vavassa tuntui jälleen elämää. Vapa pystyyn ja töihin. Nyt ei tätä iloa kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä varsin pieneltä tuntunut taimen irtosi lähes heti.
Loppuillan koski oli hiljaa ja vaihdoin lopulta Koirakoskelle, sillä kello oli jo niin paljon, etten viitsinyt pidempiä koskia lähteä enää kopaisemaan. Koirakoskellekaan ei perjantaina tapahtumilla mässäilty. Yksi vajaa 20 senttinen taimen putosi hieman ennen haavia ja kun olin poislähdössä Mazdamies Niskanen kurvasi koskelle. Jutustelussa kävi ilmi, että mies oli tullut savon sydämeen osallistuakseen Pitkäkosken karsintoihin ja oli päättänyt verestää muistojaan Nurmijoen varrella. No sain houkuteltua miehen saunomaan kerhon mökille ja ennättipä Laukaan mies kuorsatakin parisen tuntia mökissä ennen kuin paineli seitsemäksi Pitkällekoskelle pooliarvontaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti