Työnorja MP-Tolonen oli varannut kalastusluvat Viantaan jo neljäksi aamulta ja völjyyn teki mieli, joten maanantaina piti herätyskelloa vääntää pirisemään jo 02.00, jotta pääsisi taivuttelemaan vapaa jos ei taimenten ja kirjojen kanssa, niin ainakin Viannan aina niin viehkeiden pohjakivien kanssa. Saavuin puoli neljä koskelle ja samassa myös Tolonen kruisaili ranskanleivällään koskelle. Hämmästys oli melkoinen, kun ranskalaisesta yllätysmunasta kuoriutui parkkipaikalle ehta perhokalastaja kahluuhousuineen kaikkineen. Oli Ismo-poika ajellut aamutuimaan kahlureissa läpi savonmaan. Onneksi ei sentään ajaessa ollut puristanut toisessa kädessään perhovapaa, sillä tällöin ajaminen olisi jo ollut hieman hankalaa.
No Iken rynniessä koskelle viimeistelin itse välineistöä ja hivuttauduin pikku hiljaa koskeen. Ike pyrki hivuttautumaan kuohun reunaan parkkipaikan puolelta, joten itse kahlailin lähemmäksi vastarantaa ja lähdin nousemaan kohti kuohua. Kuohun alla piti yllättävän hiljaista kunnes ylimmäisenä perhona olleeseen savumuikkuun paukkui pari säynettä ja ihan otettavan kokoinen kuhakin. En halunnut tässä vaiheessa kahlata vielä rantaan, joten päästin kuhan menemään ja jatkoin kalastusta. Jotenkin tuntui, että larvastellen perhot eivät tavoita pohjaa, joten lisäsin perukkeeseen lisää painoa. Tämä oli toimiva liike, sillä heti alkoi vapa taipua. Kala tuntui mukavan kokoiselta ja spurttasi pariin otteeseen kauemmaksi . Hämmennystä aiheutti välillä vilahtanut punainen evä ja pelkäsinkin jo, että siimanpäässä olisi vain tappajasäyne. No punaiset evät kuuluivat pienelle ahvenelle, joka oli iskenyt sivuperhoon ja itse valkeassa juotikkaassa oli kiinni hyvin syönyt 46 senttinen taimen.
Tämän jälkeen piteli enemmän tai vähemmän hiljaista koko loppuluvan. Tai no yksi noin 40 senttinen taimen pari pienempää, pieniä kuhia, säyneitä, lahnoja, isoja ahvenia ja yllätys yllätys MUIKKU! Itse olisin pistänyt kyseisen eläjän siiaksi, mutta juuri viime reissulla oli ollut puhetta, että eräs toinenkin perhomies oli koskesta muikun saanut ja takistanut tuntomerkit. Tuntomerkki lyhyt alaleuka, kun oli helposti tunnistettavissa. Ähäkutti wikipediassta selvisikin, että tiedot oli kuitenkin väärät... Siialla on lyhyt alaleuka ei muikulla, joten nuo pienet viheliäiset kalat olivatkin SIIKOJA...
PS. Mikä parasta perhohävikki oli Viannalla taas melkoinen. Niinpä perhonsidontaharrastus jatkuneekin tulevina viikkoina aktiivisena.
PS2: Niin joo kävin lauantai-iltana myös Nurmijoella, jonne oli aikaisemmin viikolla kipattu lisää arvokalaakin, joten joessa piti eväkkäitä oleman. No tyhjee pyysin kahta mittaharria ja kahta alamittaa lukuunottamatta. Taimenista ei muuta havaintoo, kuin että, yksi nenä ruvella ollut istari paistatteli iltaa nilkan syvyisessä vedessä, josta sitä yritin suostutella muddleriin ja tinseliin iskemään. No eipsä onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti