Syöntiä riitti vain vartiksi Viannalla

Monena iltana on taas meinattu blogi kirjoittaa, mutta näinpä se on jäänyt vain kirjoittamatta. Viimeisten viikkojen aikana ei kalalla ole juuri tullut käytyä, kun tuo keli on hieman turhan kuuma, eikä siten houkuttele kalalle. Lauantaina 23.7 tosin oli vakaa tarkoitus kalalle, mutta juuri kun olin aloittelemassa alkoi ukkonen, joka lopulta pakotti pois koskesta. Vajaan tunnin vispaamisen tuloksena oli yksi pudotettu taimen Nurmijoen Haapakoskesta, kun sivutapsissa ollut perho tarttui pohjakasveihin ja kala sai revittyä itsensä irti.

Seuraavana tiistaina oli kuitenkin MP-Tolosen eli Iken kanssa sovittu reissu Viannalle, mutta tällekin reissulle tuli takapakkia jo edellisenä iltana, kun Esa koskelta soitteli ja varoitteli, että vettä on hirmuisesti ja vallikin on veden peitossa. No päätettiin kuitenkin kalalle lähteä ja kiitos Esan soiton osasin varata mukaan hieman normaalia varustusta raskaamman vavan 200 grainin bottom express siiman ja läjän boobyja.

Koskelle saavuttiin Iken kanssa liki samaan aikaan, ennen aamu viittä mutta koska ike oli ilmeisesti jo nukkunut edellisen yön kahluuhaalareissa pääsi mies korkkaamaan kosken ennen minua. Itse hipsin hieman myöhemmin rantaan ja päätin kopaista heti parkkipaikan alapuolisen vallin reunan pienen akanvirran, jossa tiesin olevan vettä varsin reilusti. Parin heiton jälkeen siimaa vietiinkin jo varsin rajusti ja tuntui, että nyt siiman päässä on todellinen hirmu. No lopulta täksi hirmuksi paljastui ehkä noin kilon lahna, joka oli tyylikkäästi selkäevästä kiinni ja aiheutti virrassa varsin voimakkaan vastuksen.

Tämän jälkeen kompuroin veden peitossa olevalle riutalle ja aloitin pommittaa virran reunaa. Raskaan upposiiman heitto pitkän tauon jälkeen vaati totuttelua ja perho oli kiinni useaan otteeseen selän takana pajupuskissa. Ike puolestaan lirkki höyhenen kevyesti kolmen gramman lyijyillä ja sai väsytellä isoja kiviä useaan otteeseen huonolla menestyksellä. Lopulta pieneen jigikoukkuun sidottuun aika paljon Iken kirrepupaa muistuttavaan perhoon iski reilun kilon kirjolohi, joka olikin nätisti haavissa kello 6.20. heti seuraava heitto ja kirre kiinni jälleen ja samassa perhossa. Jostain syystä tällä kertaa tapsisolmu petti ja kala katosi kuohuihin perho suupielessään. Täytyy myöntää, että tuollainen tiputus harmitti.

Sidoin rauhassa uuden tapsin ja voin vakuuttaa, että tein sen nyt jos mahdollista normaaliakin tarkemmin. No vielä mitä. Reilu puolituntia ja taas kala kiinni ja taas naps! Tapsi poikki solmusta. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa ketutti. Kalastus kuitenkin jatkui ja vielä yksi todennäköisesti kirjolohi tempoi siiman päässä noin kello kahdeksan aamulla. Ei vain pysynyt koukussa tuo yksilö. No eipähän ainakaan tapsi katkennut. Tämän jälkeen loput kalatapahtumat olivat vain lahnoja, särkiä ja ahvenia. Kalliiksikin reissu meinasi tulla, sillä synkkä siima jäi kiinni pohjaan kivien väliin ja sieltä se ei suostunut irtoamaan. No katkihan se meni perkkele. Onnellinen loppu siiman suhteen kuitenkin saatiin, sillä insinöörin tarkkuudella Ike lirkki perhonsa kiinni minun siimaan ja sai sen ihmeen kaupalla rantaan asti. Olipas meikäläinen onnellinen kuin omena kun sani siimani takaisin ja pääsin illalla liitoshommiin. Saapipa nähdä miten yhdistetty siima toimii jatkossa.