Tiistaiaamuna heräsin hyvissä ajoin neljän jälkeen ja tarkoitus oli kopaista nopeasti rauhoituksen jälkeinen Päsmärinkoski. Koskelle saavuin pari minuuttia ennen kuutta. Parin minuutin ihmettely kosken rannalla ja ei kun kalaan. Aloitin kalastuksen kosken puolivälistä noin sata metriä ”istutusmontun” yläpuolelta. Ennen monttua on hyvä jyrkempi ränni, jossa etenkin helteillä kala viihtyy, mutta nyt tosin oli hiljaista. Eräästä rannan viereisestä montusta joku tosin nousi perhooni, mutta ei tarttunut. Mulahduksesta päättelin kuitenkin kalan alamittataimenen. Ensin ajattelin jättää koko istutusmontun kalastamatta, sillä niin paljon lottoa tuohon monttuun on viikkojen aikaan lentänyt, että en uskonut kaloja siinä juuri olevan. Lopulta kuitenkin ajattelin, että lienee järkevää koluta koski rauhallisesti kokonaan läpi, joten jatkoin kalastusta. Tämä kannatti, sillä aivan suvannon lopussa larvastellessani vapa taipui. Kala oli hetkessä ilmassa ja esitti kaikkiaan kolme komeaa ilmalentoa silmieni edessä. Tämä voimainnäytös taisi kuitenkin olla liikaa kalalle, sillä tämän jälkeen 44 senttinen oliiviin streameriin erehtynyt kala ei enää juuri osoittanut menohaluja, vaan sain sen nätisti haaviin. Savukala iltapäivällä saapuville vieraille oli taattu.
Kalassa olin ennättänyt olla vasta alle puolisen tuntia ja ajattelinkin jo, että kala on ilmojen viilettyä aktivoitunut enemmänkin. Seuraavat kaksi tuntia kalastin kuitenkin täysin ilman tapahtumia aina siihen saakka kun olin jo lähdössä takaisin mökille. Tuolloin kovan kosken reunasta mustaan pupaan iski noin kolmekymmentäsenttinen harjus, jonka vapauttelin nopeasti takaisin vetiseen elementtiinsä.
Viikko meni nopeasti rakennushommia paiskien ja vieraita viihdyttäen ja seuraavan kerran koskelle ennätinkin vasta perjantai-iltana. Ilma oli synkän oloinen ja tällä kertaa ajatteli lähinnä harjusten toivossa suunnata Mäkäräkoskelle.
Aloitin. Kalastuksen kaatuneen haavan kohdalta larvastellen ylävirtaan. Ajatus oli nimittäin alkuilta edetä larvastellen ja illan pimetessä keskittyä hieman pinnempaan. Etenin kohden kosken niskaa ilman isompia kalatapahtumia. Toki pari pientä harjusta käsissä kävi, mutta mainittavampaa ei tapahtunut. Lopulta kuitenkin hieman ennen niskaa tunsin, että nyt vapaa heiluttaa hieman vauraampi taimen. No kutosen kepillä 32 senttinen harjus oli nopeasti nostettu pintaan ja sitä pitkin kalamiehen ulottuville. Musta pupa nopeasti suupielestä irti ja kalastus jatkui. Ennen niskaa on lyhyt kovempi koskipaikka, josta kalan toivoin yhyttäväni. Noin puoleenväliin edettyäni vavassa tunsinkin kalan tempomisen. Valppaus oli ilmeisesti hetkeksi herpaantunut, sillä siima oli hieman löysällä, enkä vastaiskua saanut tehtyä. No luotin siihen, että lyhyen morsetuksen siiman päässä tehnyt kala ei ollut häiriintynyt vielä liiaksi, vaan uskoin kalan ottavan vielä uudelleen. Tein kymmenkunta rauhallista uittoa kalan olinpaikan yli, kunnes kalan hermot pettivät ja se iski voimakkaasti käyden samalla lähes kokonaan ilmassa. Kala oli selvästi ollut koskessa jo pitkään ja voimaa sillä riitti. Laskeuduinkin kymmenisen metriä alas suvantoon, jossa kala olisi helpompi haavita. Myös kala alkoi olla alistunut kohtaloonsa ja vedin sitä jo haavia kohden, kun napsahti. Taas sama Maximan 0,24 fluoro petti solmusta samoin kuin reilu viikko aikaisemmin Viannalla. Ketutus oli melkoinen. Ei niinkään karanneen kalan takia, vaan lähinnä sen, että nyt olivat sivutapsit alkaneet yht'äkkiä napsua selittämättömästi poikki. Onko monta vuotta hyvin toimineessa solmussa nyt vikaa? Kiristänkö sen nykyään jotenkin väärin, vai onko kyseinen siimarulla vain maanantaipäivän laatua?
Jatkoin uuden tapsin sidottuani kalastusta, mutta puolille öin jatkuneen kalastusrupeaman aikana ei enää varmaa taimen havaintoa tullut. Harjuksia sitäkin enemmän. Tosin mitan täyttävät yksilöt loistivat poissaolollaan. Kosken alaosassa tapasin kaksi mukavaa mökkiläistä, jotka harmittelivat myös sitä, että toiselle rannalle oli tullut liikkumisrajoituksia, eikä kalamiehet pääse koskelle. He myös vakuuttivat auliisti, ettei kalamiehet heitä häiritse. Täytyy kyllä ihailla heidän suhtautumistaan. Kuitenkin aika usein saavat mökin pihalta seurata kun kalamies kolistelee koskia kohtuu lähelläkin. Onneksi suvaitsevaisiakin ihmisiä vielä maailmaan mahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti