Pääsin lähtemään kohti mökkiä ja Nurmijokea heti perjantaina töiden päätyttyä. Tarkoitus oli kalastaa lauantai ja mahdollisesti sunnuntai ennen kuin muu perhe ajelee toisella autolla myös mökille. Lauantaina aamupakkanen oli reippaanlainen ja mietin jo kalastuksen mielekkyyttä. Vaikka metsäsukset oli mukana, oli siteiden takaremmit kotona :D, joten Päsmärille ei ollut mahdollisuuksia hiihdellä. Niinpä suuntasin Haapakoskelle, jonka niska oli edellisenä keväänä antanut kalaa varsin mukavasti. Kova puuskittainen tuuli puhalsi kuitenkin suoraan pohjoisesta, mikä Haapakoskella tarkoittaa sitä, että tuuli pääsi koko voimallaan piiskaamaan niskaa järveltä. Kalastus niskalla ei ollutkaan järin herkkua, joten siirryin vajaan tunnin nakkelun jälkeen välipalalle.
Samalla koskelle saapui tuttu perhomies ja turistessa taisi kulua tovi jos toinenkin. Tämän jälkeen aloin laskeutua koskea siten, että kalastin suvantokohtia ja syvempiä monttuja. Ensimmäisen saaren alla on mukava monttu länsirannan tuntumassa ja siitä lopulta kauden ensimmäinen taimen nappasi perhoon. Kala oli vuodenaikaan nähden varsin virkeä, mutta kauan tuo taimen ei kuitenkaan jaksanut vastaan kamppailla. pikku pakkasessa en halunnut kalaa juuri vedestä nostella, joten otin kalan vierelleni mittasin nopeasti vapaa vasten ja irrotin toisessa suupielessä roikkuvan oranssin ambulanssin. Mittaa näin hieman summittaisesti mitatulla kalalla oli 41-42cm. Kalastelin vielä keskisuvannon, mutta tuolla ei tapahtumia minulle tarjoiltu. Kiva elämys sen sijaan oli katsella saukon jälkiä, joka oli henkensä pitimiksi pidellyt kalastuspaikkaansa samaisella suvannolla jäljistä päätellen vain paria päivää aikaisemmin. Pikku hiljaa pakkanen alkoi kuitenkin kiristyä sitä tahtia, että loppuliu'un kalastus sai nyt jäädä toiselle päivälle. Niinpä palasin pikku hiljaa autolle, jossa kuulin, että toiset perhomiehet olivat koukuttaneet yhden alamittaisen taimenen hieman kosken niskan alapuolelta.
Sunnuntai olisi vastoin ennustuksia ollut upea kalapäivä. Mökillä äkkiseltään tehdyt reippaanlaiset lumityöt olivat kuitenkin laittaneet selän sen verran jumiin, ettei koluaminen koskella kiinnostanut. Niimpä päivä meni pilkillä istuen ja minttukaakaota nauttien. Saaliskin oli hyvä, sillä reppuun kertyi nykyä vaille tärppi. Syykin oli selvä matalalla mökkilahdella ei kalaa liikkunut, vaan ahvenen perään olisi pitänyt lähteä kauemmaksi selälle. Metsäsukien siteiden puuttuminen esti kuitenkin nämä haaveet.
Maanantai meni täysin perheen kanssa talvisesta luonnosta nauttien, mutta tiistaina oli vielä tarkoitus käväistä kalalla, mikäli säät sallisivat. Aamu ei suunnitelman kannalta näyttänyt lupaavalta, sillä ennen kymmentä pakkasta oli vielä pitkälti toistakymmentä astetta. Lopulta päätin kuitenkin hieman järjenvastaisesti lähteä hiihtelemään yhden aikoihin Päsmärinkoskelle nyt kun vaimo oli tuonut suksiinkin puuttuvat siteet :D. Kalastuksen pääsin pääsin aloittamaan vasta kello kahden aikoihin koskella, joka oli tänä vuonna huomattavasti vuoden takaista talvisemman näköinen. Keskitin kalastuksen vain pariin ottimonttuun, koska olin myöhään liikkeellä, eikä reilun viiden asteen pakkanen ollut paras keli kalasteluun. Ensimmäisestä montusta sain päivän ainoan kalatapahtuman. Selvästi alamittainen taimen riuhtoi perhoa tovin, mutta tippui, kun vein kalaa itseäni kohti varsin reippain ottein. Muuten reissu meni auringonpaistetta ihaillessa ja vaparenkaita sulatellessa.
Hiihtoloman parista muusta kalareissusta lisää paremmalla ajalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti