Kohottelua ja uusia vehkeitä

Viikonloppuna tarjoutui hieman yllättäen mahdollisuus mennä mökille ja sitä kautta kalalle, kun anoppi haikaili lapsia yökyläilemään ja vaimo oli kutsunut lauantaina talon täyteen juorumoottoreita. Ei nimittäin kiinnostanut sitä kailotusta jäädä kuuntelemaan, vaan muksut mummolaan ja mökille.

Elokuvailta Hyvien pahojen ja rumien seurassa ja kellonsiirto olivat tehdä aamulla tepposet, eikä uni olisi millään ottanut katketakseen. Hitaan aamukäynnistyksen jälkeen lähdin kuitenkin hiihtelemään hieman ennen 11 Päsmärinkoskelle. Aloitin kalastelun ylempää kuin aikaisemmalla reissulla ja uusi Orvis access tip flex tuntui kyllä kieltämättä vibe85 siiman kanssa varsin hyvältä yhdistelmältä. Kun uusi kelakin Greys gx 700 sai samalla tulikasteensa oli setti täynnä uutukaisia tuttavuuksia.

Ensimmäinen hento kalatapahtuma tuli istutusmontusta kosken keskivaiheilta, kun terävä tukistus herätti kalastajan horroksestaan. Muuta ei tuolla tapahtunut, joten lumikengät jalkaan ja tarpomaan alemmaksi. Kävelin suoraan kosken alas, sillä vaikka aikomuksenani oli kalastella muutama hyvä monttu keskeltä koskea, ei valtava lumimäärä oikein innostanut kokeilemaan useammasta kohtaa. Alhaalla tiesin porukan käyneen menestyksellisesti kalassa useita kertoja kuluneen viikon aikana, joten mietin miten arkoja koukuilla pelotellut kalat olisivat.

Alhaalla aloitin kalastuksen aivan suvannon yläpäästä. Samalla huomasin, että Sonkajärven rambo-osasto oli pitänyt leiriä montulla ja jättänyt jälkeensä aika ikävää jälkeä. Rantakoivusta oli revitty kaarna liki kahteen metriin ja nuorison mukana kuljettama matkaradio oli jätetty roikkumaan oksanhankaan. Ei tullut kyllä mitenkään hyvä mieli tuollaisesta toiminnasta. Kun tiedän, että kyseinen porukka myös tätä blogia lukee, niin miettikääpä pojjaat vielä kerran minkälaista jälkeä taaksenne jätätte.

No luokanopettajan kasvattavan osuuden jälkeen takaisin kalastukseen: Streamerien ja liitsien lirkuttelu ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja noin tunnin kalastelun jälkeen päätin kokeilla hieman uutta. Eli kaksi vuotta olen indikaattoripalloja mukanani kuljetellut, mutta kohotteluun en ole vielä rohjennut ryhtyä. No nyt settiin heitettiin yksi painotettu liitsi ja pari pientä nymfiä ja aloiteltiin saman kohdan aloitus uudella tekniikalla. Hämmästys olikin siiman molemmissa päissä varmaan yhtä suuri, kun jo kolmannella heitolla koho katosi ja todella karusti myöhästyneen vastaiskun jälkeen vavan päässä tuntui edelleen jytke. Kala nopeasti haaviin ja 37 senttisen taimenen leukaperistä valkea liitsi irti ja takaisin veteen. Eipä aikaakaan, kun koho katosi jälleen. Sama perho ja nyt reilu kolme senttiä pidempi, mutta taatusti yhtä laiha taimen kävi tutustumassa haaviin samainen liitsi suupielessä.

Seuraavan puolentunnin aikana koho painui kalan toimesta upoksiin vielä kolmesti. Kaksi näistä kerroista päättyi kalan voittoon, mutta keskimmäinen tärpeistä tuli haaviin saakka ja hiuskarvan mitalla reissun suurimmaksi taimeneksi tituleerattu eväkäs tutustui oliivi kuulapäänymfi suupielessään haaviin. Huomionarvoista oli, että tämä todella kaunis ja ehjäeväinen kala oli eväleikattu, mitä ei Nurmijoella harrasteta. Ilmeisesti tämä yksilö on niitä pari vuotta sitten alamittaisena Kiltuaan istutettuja, jotka oivat tulleet padon läpi ja aiheuttivat tapahtumia koskilla toissa vuonna. Tuon kalan jälkeen ei tosiaan yhtä tärppiä lukuun ottamatta enää tapahtumia kertynyt ja kun ennen kolmea alkoi sataa kaiken lisäksi räntää, päätin lähteä hiihtelemään mökille päin.