Hiihtolomalla vol.2

Hiihtoloman toinenkin viikonloppu vietettyä mökillä. Tällä kertaa koko muu perhe oli tukevasti kotona, joten kalastukseen sai keskittyä aivan huolella. Perjantaina ajelin taas mökille ja olin kahden vaiheilla. Lähdenkö hiihtelemään päsmärille vai polkaisenko Seatin Haapakoskelle. Iisalmen junnuosasto ei jaksanut hiihdellä päsmärille, joten ajattelin mennä heitä tapaamaan Haapakoskelle ja näin lopullisesti kalapaikaksi valikoitui Haapakoski. Sotahullu kokelas Juntunen ja puhelimia ja liittymiä hölmöille tuputtava Koponen tulivatkin koskelle hieman minun jälkeen. Mukaan oli esiliinaksi lähtenyt myös Koposen pahempi puolisko, joka kaikkien onneksi oli kuitenkin jättänyt perhovehkeet kotiin.

Itse aloitin kalastelun kosken niskalta muiden painuessa kosken pieniä suvantoja lirkkimään. Niska oli jälleen oudon hiljainen, vaikka nyt tuuli ei vaivannutkaan. Tunnin kalastelun jälkeen valuinkin alemmaksi, josta nahkatukka Juntunen oli taltuttanut haaviin asti 35senttisen taimenen. Kun ei kerta niskalla ole kaloja, päätin suunnata kohti loppuliukua, jossa isot pojat kertoo saavansa keväisin paljon punalihaista.

Vedenkorkeus oli ainakin meikäläisen silmään enemmän kuin passeli alaosassa koskea ja aloitinkin viimeisten kuohujen alta etenemisen alaspäin. Vajaan 50 metriä edettyäni tunsin vavassa nykäisyn, mutta ehdin pettyä kun tunsin perhon olevan vain pohjassa. Kiskaisin perhon irti pohjasta ja samalla älysin, että ilmeisesti kala oli iskenyt toiseen perhoon ja toinen oli samalla tavoittanut pohjakasvustoa. Nyt kala suuntasi jo ylös jokea ja meni jo itsestäni katsottuna ylävirran puolelle. Kala tuntui varsin raskaalta, vaikka hirveitä pyristelyjä se ei esittänyt. Otin kalan rauhallisesti vierelle ja kauhaisin kalan lopulta haavin pohjalle. Rannassa pinkkiin liitsiin haksahtanut eväkäs osoittautui varsin komeaksi, sillä mittaa kalalla oli hivenen yli 51 senttiä. Puolileikkisä kisa puolenmetrin ylityksestä oli siis tältä kaudelta jo suoritettu heti kauden alkumetreillä.

Kalastelin vielä loppuliu'un aina Päsmärin-järveen saakka ilman tuloksia. Ennen poislähtöä kopasin vielä pari hyvää monttua kosken yläosista, mutta yhtä epävarmaa tärppiä lukuun ottamatta ei tulosta tullut. Palailinkin neljän aikaan iltapäivällä mökille ja aloin valmistautua saunan ja avantouinnin voimin sunnuntain kalastuksia varten.

Pojat olivat käyneet lauantaina yhteistuumin kurittamassa Päsmärin taimenia, joten ajattelin antaa kosken rauhoittua ihan rauhassa. Mieleni tekikin kopaista Jyrkänkoskea näin talvellakin ja ajoin ostelemaan luvat koskelle jo ennen kahdeksaa. Palasin tosin vielä mökille aamuaskareisiin ja noin kymmenen maissa olin koskella. Koska Jyrkällä kalastus rajoittuu talvella pariin syvään monttuun laitoin upponarut vavan jatkoksi ja aloin paiskomaan streamereitä ja liitsejä kohti monttuja.

Puoleentoista tuntiin ei koskella tuntunut olevan muuta elämää kuin monttujen reunoilla vaanivat kivet, jotka verottivat perhovarastoa tuskastuttavan tehokkaasti, mikäli perhoja tuli uitettua pohjia myöten liian lähelle rantaa. Yhdessä vaiheessa tuskastuinkin perhohävikkiin ja kaivelin perhonkuivausrasiasta sinne unohtuneita perhoja, jotka olivat joskus syksyllä tulleet viannan pohjasta perhojen matkassa. Yksi valkea vihreäkuulainen otikas oli selkeästi tunnistettavissa sitojamestari Ismo Tolosen käden työksi, sillä kukaan muu hullu ei sido liitsejään samaan malliin minimarabousta ja käytä nuukana miehenä messinkikuulia :D

Kun olin saanut perhon sidottua siimaan, alkoi tapahtua. Toinen heitto ja vavan päässä tuntui sähkötystä. Vavan päässä tempoili hieman alamittainen taimen, joka pääsi nopeasti takaisin omaan elementtiinsä. Sama toistui seuraavan puolentunnin aikana peräti neljä kertaa, joten tuloksena vajaan puolentunnin lirkuttelusta oli 5 taimenta. Kaloista kaksi oli hieman mitan paremmalla puolella ja kolme oli hivenen mitan pienemmällä puolella. Kaikki tulivat siis samalla perholla noin puolen tunnin aikana. Syönti lopulta katkesi yhtä nopeasti kuin alkoikin ja kohta kun tuon löytöperhon koukkukin katkesi pohjakiviin, niin taika taisi olla siltä päivältä käytetty. Kun räntäsadekin yllätti jo hieman yhden jälkeen, lähdin jo varsin aikaisin siivoilemaan mökkiä ja palailemaan kotiinpäin uuden työviikon painaessa päälle.