Viimaa ja Viantaa

Pääsiäisen vietto alkoi tänä vuonna miellyttävissä merkeissä, kun suoraan töistä painelin ”pikku” Markus kyydissä Viannankoskelle kirjolohen sielunelämää tutkimaan. Sää ei tällä kertaa aivan parhaita kasvojaan näyttänyt ja mieli ei ollut ylimmillään, kun lumisateessa koskelle kurvattiin. Tosin kurja keli oli ilmeisesti myös karkottanut kalastajia, sillä peräti nelisen kappaletta kalamiehiä oli Esan mukaan lupansa peruneet, joten aamulla luvat täyteen onkineiden Iisalmen ihmeiden lisäksi koskella ei torstaina ollut kalastanut kuin Iisalmen teinityttöjen märkien unien kohde Tommi, joka pommitti sillan yläpuolista suvantoa, kun saavuimme koskelle.

Itse aloitin kalastelun kello 14.00 padon lipalta setillä, jossa killui toinen toistaan kauniimpia liitsejä. Paikkavalinta meni tällä kertaa nappiin, sillä pitkään ei tarvinnut vispata, kun vapaa taivutti kauden ensimmäinen kirjolohi. Lyhyen taistelun jälkeen haavissa pötkötteli mukavan kokoinen kirjo pieni pinkki liitsi suupielessään. Kala kyytiin ukko välipalalle ja ei kun takaisin koskeen.

Kalan jälkeen lähdin kahlaamaan keskiriuttaa ylöspäin ja pyrin kalastamaan akanvirrat ja peilit tarkkaan. Kuitenkaan kalaa näiltä paikoilta ei löytynyt ja kun kahlaamallakaan ei tällä kertaa löytynyt tietä aivan kuohun eteen jäi pari mukavaa monttua kalastamatta. Kun Tommilla alkoi olla kiire oman punalihaisen luokse, houkuttelin miestä vielä parkkipaikan lirua kalastamaan ja vinkkasin pari kikkaa, jolla olen huomannut kyseisestä paikasta tulosta tulevan. Tommi jäi kokeilemaan lirua ja itse siirryin Pielaveden puoleisen lirun reunoja syytämään. Kohta huomasinkin, että Tommin vapa taipui ja mies havitteli jo kalaa haaviin. Samalla kun Tommi lopulta nosti todella pienen kirren haaviin huomasin, että minun perhoja vietiin myös ja vauhdilla. Valkeaan kumijalkaliitsiin iskenyt kirjo temmelsi aikansa, kunnes tuo hieman edellistä pienempi kirre oli haavissa.

Hipsin autolle nauttimaan kylmän valmispitsan ja turisemaan Tommin kanssa. Markus sen sijaan koitti sinnikkäästi löytää myös itselleen kalaa, mutta eipä tuosta näyttänyt valmista tulevan. Tommin kaasutellessa ennen neljä pois koskelta alkoi lumentulokin, joka latisti kalastusfiilistä melkoisesti. Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan jatkoimme kalastusta. Itse onnistuin jälleen joheti näljän jälkeen, kun päivän isoin kirre tarttui nolosti pyrstön tyvestä kiinni ja teki komeita kaarroksia ennen haavia. Tämän jälkeen kuitenkin hiljeni, ja vaikka heiluimme koskella vielä reilut kaksi tuntia ei vaan enää taipunut. Auton keula olikin hyvä kääntää kohti kotia, kun lämpötila alkoi pikku hiljaa kiriä pakkasen puolelle.