Maanantain istutusteurastuksen jälkeen uskaltauduin joelle tiistai-iltana. Yllätykseksi joki oli melkein tyhjä, tosin edellisen illan teurastuksen seurauksena suolia lojui pitkin metsiä. Takaisku koettiin jo autolla, kun valokuvauslaite oli kotona. Itse talsin jokea hieman alemmaksi ja aloitin kalastuksen. Paikallinen Pasi taivutteli kirren kanssa vapaa ehkä puolisen tuntia tuloni jälkeen ja lopulta tuo kala jäi ainoaksi haaviin asti saaduksi kirbeliksi tuona iltana. Itsekin tartutin kalan lähes samaisessa paikassa, mutta väsytys jäi 10 sekunnin mittaiseksi ja liitsi irti pahus.
Jatkoin jokea alaspäin, kunnes tulin paikkaan jossa pieni leppä oli kaatunut kokonaan poikki joen. Ajattelin kalan piilottelevan oksiston alla, joten tarjoilin perhoja tuon puun katveeseen entistä tarkemmin. Parin heiton päästä tärähti ja reilun kilon kirre oli heti ilmassa. Kala veti heti itsensä puun latvustoon, mutta onneksi ei sotkenut itseään pahemmin. Koska latvusta ei voinut kiertää en voinut antaa kalalle ollenkaan löysiä ja yritin vain pitää kalan poissa oksistosta. Tämä toimikin minuutin verran ja juuri kun kala oli osoittamassa väsymisen merkkejä, niin viimenen hyppy, perho irti ja puuhun. Voihan räkä.
Tämän jälkeen ilta tarjosi enää vain pari tärppiä ja aivan alhaalta juuri ja juuri mitan täyttävä harjus käväisi käsissä erehdyttyään luontaista ravintoa jäljitelleeseen pieneen pinkkiin liitsiin. Epäonni Lampaalla siis vaivaa Kirbelien suhteen vuodesta toiseen, joten tyhjää kai tuolla pyydetään vastaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti